KIELEN KIPINÖITÄ Serkkumies kohtaa siskonaisen
Syystä tai toisesta osa sukulaisuutta kuvaavista nimityksistä on maskuliineja tai feminiinejä, mutta osa sukupuolineutraaleja, jos tätäkin sanahirviötä saa käyttää. Logiikka on kielen käyttäjiltä ja kehittäjiltä ollut täysin hukassa.
Kälynainen ja miniätyttö juttelivat anoppiakan kanssa. No eipäs. Eivät nuo termit tarvitse eivätkä salli sukupuolen vahvistusta liitteekseen. Eivät kyllä tarvitse lanko, vävy ja appikaan, mutta silti tunnemme sanat lankomies, vävypoika ja appiukko.
Eno kuitenkin riittää sellaisenaan. Veli voi olla mies tai poika, mutta siskolle käy liitteeksi vain tyttö. Jos serkku saa liitteen, se on tyttö tai poika, mutta kummi on aina täti tai setä, jolla on kummipoika tai -tyttö.
Myös kielten sekaannusta esiintyy. Kun makustelee sanoja äitimuori ja isäpappa, huomaa että niissähän sama asia sanotaan ensin suomeksi ja sitten ruotsiksi.
Oma lukunsa on poikamiestyttö, nykykielellä sinkku. Poikamiestytön vastinpari miesten puolella olisi tyttönainenpoika, mutta vain harva luultavasti haluaa sitä nimitystä itsestään käytettävän.
JUHA NEVALAINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
