Vesa Ojan Finglish-kuvat puhuvat amerikansuomea
Sinikka Church o.s. Pesola FinnFest USA -risteilyllä. Glacier Bay, Alaska, Yhdysvallat, 2009. Vesa Oja Kuva: Viestilehtien arkistoVesa Ojan äidin veli muutti Pohjois-Amerikkaan 1920-luvulla, äidin sisar muutti myöhemmin perässä.
”Eino-eno työskenteli ensin Kanadassa kultakaivoksella, josta hän siirtyi kirvesmieheksi rautatieyhtiön palvelukseen”, Oja kertoo.
”Enoani en muista. Mirjami-tätini ja hänen virolaistaustaisen puolisonsa luona vierailin 1970-luvulla Yhdysvalloissa opiskellessani.”
Vesa Oja piti yhteyttä serkkuihinsa, Eino-enon lapsiin, jotka olivat syntyneet Ontariossa Kanadassa. Tapaamisia oli 70- ja 80-luvuilla.
Vuonna 2004 hän kohtasi serkut jälleen. Tuosta tapaamisesta alkoi pitkä retki amerikan- ja kanadansuomalaisten asuinsijoille.
”Kiersin serkkujen kanssa Suuret järvet Yhdysvaltain ja Kanadan rajalla. Kävimme paikkakunnilla, joihin suomalaisia aikoinaan muutti metsätöihin ja kaivoksille. Duluth, Hancock, Marquette, Thunder Bay...”, Oja luettelee.
”Tajusin, että suomalaisuus elää Kanadassa ja Yhdysvalloissa yhä. Kolmannen ja neljännen polvenkin amerikan- ja kanadansuomalaiset tunsivat juurensa.”
Oja kuvasi sukulaisiaan ja muita suomalaissiirtolaisia jo tuolloin.
”Tuli tunne, että kuvaamista täytyy jatkaa. Kiinnostavia ihmisiä ja paikkoja löytyi lisää ja lisää.”
”Hain ja sain apurahoja, pystyin tekemään uusia kuvausmatkoja.”
Finntownit ja FinnFestit oli kierrettävä. Suomalaisten Brittiläiseen Kolumbiaan perustamaan Sointula-yhteisöön oli päästävä ja Alaskaan oli mentävä.
Dakotan Savo-countya ei voinut sivuuttaa, eikä Floridan suomalaispaikkakuntia, eikä Kalifornian San Diegoa.
”Käytin kahdeksan vuoden ajan kaikki kesälomani ja lomarahavapaani sekä osan talvilomista Yhdysvaltain- ja Kanadan-reissuihin.”
Jokaista matkaa edelsi ajoreittien suunnittelu ja tiivis sähköpostittelu yli Atlantin: yhteydenottopyyntöjä, kuvausten sopimisia ja uusien kuvattavien etsintää. Jokaisen käynnin jälkeen tulivat kotityöt: aineiston läpikäynti, kuvien valinta ja niiden valmistaminen.
Pohjois-Amerikka on iso manner. Isoksi paisui myös Ojan Finglish-urakka.
”Kuvausmatkoja kertyi 14, niiden yhteenlaskettu kesto on yli vuosi. Autolla tuli ajettua runsaat 50 000 kilometriä. Kuvia otin noin 10 000 ja vaimoni haastatteli yli 800 kuvaamaani ihmistä.”
Monet kuvattavat asuivat syrjässä asutuskeskuksista, pitkien taipaleitten takana.
”Liikuimme enimmäkseen autolla. Yhdellä kuvausmatkalla kilometrejä tuli keskimäärin 4 000, pisin lenkki oli lähes 7 000 kilometriä.”
Oja luonnehtii siirtolaiskuviaan rakennetuiksi henkilökuviksi.
”Ne ovat aika asetelmallisia. Ihmiset on kuvattu kodeissaan tai pihoissaan tai muissa heille läheisissä ympäristöissä. Kuvien miljöö on valittu niin, että se kertoo kuvattavan suomalaisuudesta, amerikansuomalaisuudesta tai amerikkalaisuudesta.”
Vesa Oja on rakentanut Finglish-kuvistaan kaksi kokonaisuutta, joista 40 kuvan näyttely on parhaillaan esillä Turussa. Toinen, 64 kuvan näyttely, avattiin viime perjantaina Peräseinäjoella.
Siirtolaiset on tallennettu myös kirjaksi. ”Viime vuonna julkaistu Finglish koostuu paristasadasta kuvasta.”
Oja päivittelee kahdeksan vuoden savottaansa.
”Olihan se järjetön duuni, mutta myös kiehtova ja kiinnostava. Homma oli mielekäs, journalistin uteliaisuus heräsi.”
Vieläkö valokuvaaja matkustaa Pohjois-Amerikan siirtolaisia ikuistamaan?
”Näyttelyissä riittää puuhaa. Uusia kuvaussuunnitelmia ei nyt ole.”
Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
”Tutustuin esimerkiksi fintiaaneihin eli suomalaisten ja intiaanien jälkeläisiin.”
Uusi reissu jo suunnitteilla?
ANTTI KANTOLA
Vesa Ojan Finglish-näyttely
Peräseinäjoella Suomen
Siirtolaisuusmuseon Pokki-
kulttuuritalossa ja toinen näyttelykokonaisuus Turussa Suomen
Siirtolaisuusinstituutissa.
Peräseinäjoen näyttely avoinna 31.5. ja Turun näyttely 31.7. asti.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
