Suomen kieli voi paremmin kuin koskaan
Tsaari Aleksanteri II (keskellä vasemmalla) ja J. V. Snellman (keskellä oikealla) tapasivat Parolassa vuonna 1863. Samalla kerralla Snellman antoi kieliasetuksen tsaarille allekirjoitettavaksi. Suomalaisen taiteilija Werner von Hausenin maalaus on vuodelta 1906. museoviraston kokoelma Kuva: Viestilehtien arkistoSuomen kieli elää ja voi hyvin, ja sillä menee paremmin kuin koskaan, vakuuttaa Turun yliopiston suomen kielen professori Kaisa Häkkinen.
Aina tilanne ei kuitenkaan ole ollut näin hyvä, sillä vasta vuonna 1863 annettu kieliasetus teki suomesta maamme virallisen kielen. Ennen tätä papin saarna oli yksi harvoista suomenkielisistä palveluista.
Kun kieliasetus annettiin, kansalaisista yli 80 prosenttia puhui suomea äidinkielenään. He olivat pääsääntöisesti kouluttamattomia, koska koulussa opetusta annettiin ruotsiksi.
”Jos suomenkielinen pääsi kouluun, koulutus ja sivistys muuttivat hänet ruotsinkieliseksi”, Häkkinen selittää.
Yksi kieliasetuksen merkittävimmistä aikaansaannoksista olikin juuri suomenkielisen koulujärjestelmän kehittyminen 1860-luvulta alkaen. Ensimmäiset suomenkieliset kansakoulut tulivat 1860-luvulla, ja oppikoulujen määrä lähti kasvuun heti seuraavalla vuosikymmenellä.
”Suomenkielinen koulutus oli tärkeä asia, koska ilman sitä ihmiset eivät olisi oppineet kirjakieltä. Koska kouluissa tarvittiin suomenkielisiä oppikirjoja, myös kieltä itseään piti kehittää.”
Kun kieliasetus annettiin, suomen kielen kehitystyö oli kovassa vauhdissa.
”Tuohon aikaan suomen kieli oli jo monipuolinen, ja sillä pystyi ilmaisemaan melkein mitä tahansa. Monet kuitenkin epäilivät, ettei siitä vielä olisi virkakieleksi”, Häkkinen kertoo.
Suomen kieleen syntyy uutta sanastoa koko ajan, mutta tuohon aikaan sitä sekä luotiin että käännettiin valtavan paljon.
”Uutta sanastoa luotiin, koska sitä ei ollut kuin ruotsiksi. Monista sanoista oli tosin jo olemassa suomenkielisiä käännöksiä, mutta ne eivät vielä olleet virallisessa käytössä. Aina, kun elämänalat laajenivat, syntyi uutta sanastoa.”
”Uusia sanoja olivat esimerkiksi arkistonhoitaja, höyryveturi, itsekkyys, kunnallishallinto, perustuslakivaliokunta, pääjohtaja, tavaraliikenne ja virka-apu.”
Pelkkä asetus ei riittänyt parantamaan suomalaisten kielioloja.
”Tärkeää oli, että suomalaiset alkoivat toimia aktiivisemmin yhteiskunnassa, kun erilaisia harrastusseuroja ja vastaavia alkoi syntyä.”
Kieliasetuksen ajaminen ei ollut suomalaisille hetkellinen päähänpisto, vaan asia oli ollut esillä siitä asti, kun Suomen suuriruhtinaskunta oli liitetty Venäjään vuonna 1809.
”1830-luvulla Kalevalan ilmestyminen nostatti Kalevala-buumin, ja 1840-luvulla J. V. Snellman toimi aktiivisesti suomen kielen hyväksi. Nämä herättivät kansan toimimaan ja valittamaan heikoista oloistaan”, Häkkinen sanoo.
”Esimerkiksi joukko savolaisia talonpoikia kävi valittamassa tsaarille, että heitä ja heidän kieltään kohdellaan huonosti. Yleensä kansa valitti siksi, että heidän asiansa käsiteltiin ruotsiksi, eivätkä he itse ymmärtäneet siitä mitään.”
Kieliasetus ei heti tuonut toivottuja muutoksia, vaan asiat kohenivat verkalleen 20 vuoden siirtymäajan kuluessa.
”Moni oli sitä mieltä, että asetus ei muuttanut mitään. Tämä johtui siitä, että rahvas joutui jatkamaan taisteluaan, koska asetuksessa oli tulkinnanvaraa.”
Parannusta olisi Häkkisen mukaan tullut enemmän, jos asetus olisi tulkittu niin, että se tarkoitti kaikille subjektiivista oikeutta saada palvelua suomeksi.
Kieliasetuksen antaminen ei ollut pelkkä ystävällinen kädenojennus venäläisiltä.
”Luulen, että sitä pidettiin hyvänä pr-juttuna. Venäjän tarkoitus oli saada suomalaisten katseet pois Ruotsista, entisestä isännästä. Suomea ei kuitenkaan yritetty liittää tiukasti Venäjään, koska sallittiin, että täällä oli voimassa Ruotsin laki. Pikemminkin haluttiin, että suomalaiset loisivat omaa kulttuuria ja unohtaisivat Ruotsin”, Häkkinen kertoo.
”Venäjällä oli myös aidosti pyrkimys parantaa talonpoikien asemaa niin omassa maassaan kuin Suomessakin. Suomesta tsaarin puheille lähteneet lähetystöt vetosivat juuri tähän.”
Häkkinen uskoo, että seuraavat 150 vuotta muovaavat suomen kieltä yksinkertaisemmaksi. Myös lainasanoja tulee yhä enemmän.
”Olisi helppoa ajatella, että mikään ei muutu. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, koska koko ajan tulee uusia ilmaisutarpeita. 1900-luvun alussa suosittiin pitkiä ja koristeellisia ilmaisuja, nyt lyhyitä. Jos joku nykyään puhuu kuntourheilusta kuntoilun sijaan, se kuulostaa vanhanaikaiselta.”
”Kielen rakenne yksinkertaistuu, koska yhä erilaisemmat ihmiset käyttävät suomea. Luulen, että harvinaiset sijamuodot jäävät pois, eikä kukaan enää tulevaisuudessa sano esimerkiksi ’rahatta’ vaan ’ilman rahaa’. Myös lauseenvastikkeet korvataan sivulauseilla. ’Hän sanoi menevänsä’ muuttuu muotoon ’hän sanoi, että menee’.”
Häkkinen on sitä mieltä, että kielen muuttuminen on normaalia, eikä siihen kannata suhtautua liian kielteisesti.
”On hyvä, että kieliasioista keskustellaan. Täytyisi kuitenkin muistaa, että normit muuttuvat ja kieltäkin pitää päivittää.”
Häkkinen pitää suomen kielen nykytilaa äärimmäisen hyvänä, parempana kuin koskaan.
”Niin kauan kuin suomi on koulutuksen ja hallinnon kieli Suomessa ja virallinen kieli EU:ssa, hätää ei ole.”
”Minusta on hienoa, että maahanmuuttajat näyttävät esimerkkiä haluamalla oppia suomea ja käyttämällä sitä. Korostetaan, ettei Suomessa pärjää osaamatta suomea.”
Koska elämme kansainvälisessä maailmassa, kielellä on myös uhkia.
”Tieteen ja kansainvälisen kaupan tekeminen pelkästään vierailla kielillä saattaa olla uhka. Erityisesti korkeimman koulutuksen kielenä suomi saattaa olla uhattuna.”
Yksi uhka suomen kielelle olemme me itse.
”Jos suomalaiset itse päättävät ruveta halveksimaan kieltä ja alkavat puhua esimerkiksi englantia, kielen tilanne huononee.”
ANNIINA KESO
Yksi uhka suomen kielelle olemme me itse.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
