Ympäristö

Vaasassa kaadettiin merikotkan rauhoitettu pesäpuu, koska tiedot uusista pesistä eivät etene hakkuuyrityksille – hitaus valtion tietojärjestelmien kehittämisessä jarruttaa lintujen suojelua

Uudet pesäpaikkatiedot eivät ole moneen vuoteen kulkeneet hakkuiden toteuttajille ja maanomistajille. Syynä on valtion tietojärjestelmän kehittäminen.
Pohjanmaan Merikotkat ry
Vaasan saaristossa kaadettiin ilmeisesti vahingossa merikotkan pesimäalue.

Pohjanmaan Merikotkat ry:ssä surraan hakkuissa kaadettua merikotkan pesäpuuta. Kohde sijaitsee Vaasan saariston Raippaluodossa.

Yhdistyksen puheenjohtaja Tapio Osala arvelee, että tieto kesällä 2019 löydetystä onnistuneesta pesinnästä ei saavuttanut viranomaisten kautta hakkuusuunnitelman laatijoita. Tosin puuhun oli kiinnitetty rauhoituskyltti.

"Suuren petolinnun kuten merikotkan ja sääksen pesät ovat rauhoitettuja lain nojalla myös ilman rauhoituskylttiä."

Osala painottaa, ettei pesäpuuta saa kaataa, vaikka vanha pesä olisi pudonnut puusta. Paikkauskollinen merikotka tekee uuden pesän.

Osalan mukaan merikotkan huomioimisessa hakkuissa olisi petrattavaa Vaasan rannikolla ja saaristossa: "Valitettavasti lähes vuosittain törmäämme siihen, että suositus pesän ympäristön jättämisestä hakkaamatta 50 metrin säteellä, on jätetty huomioimatta".

Hän mainitsee, että myös vuodenvaihteen jälkeen tehtävät metsänhoitotoimenpiteet ja muu liikkuminen merikotkan pesän läheisyydessä aiheuttavat usein häiriötä ja voivat pilata pesinnän.

Pohjanmaan Merikotkat ry:n ottamissa kuvissa alueelta kaadettuihin tukkeihin on merkitty omistajaksi EPM Metsä.

EPM Metsän toimitusjohtaja Timo Hongisto kertoo, että asian selvittely on kesken.

"Emme ole saaneet vielä edes paikkaa, jossa puunkaadon kerrotaan tapahtuneen."

Hongisto painottaa, että EPM Metsä huomioi hakkuissa luonnonsuojelulain suojelemat elinympäristöt aina kun ne ovat tiedossa.

"On hyvä, että pesäpuut ovat tiedossa, mutta tiedonkulkua maanomistajille ja hakkuutyön tekijöille olisi mahdollista parantaa. Nykyisellään paikkatietoa pesäpuista ei ole saatavissa", Hongisto kertoo.

"Havainto pesäpuusta voi jäädä sen varaan, satutaanko pesäpuu havaitsemaan maastossa. Tämä voi olla hämäränä talviaikana vaikeaa. Pesäpuiden havaitsemista voisi parantaa joka suuntaan näkyvällä, heijastavalla merkinnällä yhteen suuntaan näkyvän kyltin sijaan", Hongisto ehdottaa.

Hän huomauttaa, että hakkuutyömaista tehdään aina metsänkäyttöilmoitus. Niiden perusteella Metsäkeskus ei ole ilmoittanut Merikotkan pesäpuista hakkuualueilla.

Luonnonsuojelu-yksikön päällikkö Leena Rinkineva-Kantola Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta vahvistaa, että tiedot suurten petolintujen uusista pesäpaikoista kulkevat huonosti metsäalan toimijoille.

Aiemmin paikalliset ely-keskukset saivat luovuttaa pesäpaikkatietoja metsäalan toimijoille ja tietojen käytöstä sovittiin alueellisesti. Viitisen vuotta sitten pesintätietojen luovutus ja käyttö päätettiin yhtenäistää valtakunnalliseksi. Metsä- ja ympäristösektori ovat sopineet, että jatkossa Metsäkeskus lähettää suuria petolintuja koskevat metsänkäyttöilmoitukset ely-keskusten tarkistettaviksi.

Järjestely ei kuitenkaan vielä toimi, sillä valtakunnallisen tiedonvälitysjärjestelmän luominen etenee harmillisen hitaasti. Metsäjohtaja Anna Rakemaa Suomen metsäkeskuksesta kertoo, että merikotkien pesintää koskeva tietojenvaihto on ollut jäissä liki viisi vuotta. Yhtenä syynä on ollut WWF:n keräämien merikotkatietojen ja valtion tietojärjestelmien yhdistäminen tietoturvan kannalta vedenpitävästi.

Toki tavoite on sekä järjestöllä että virkamiehillä sama eli turvata merikotkien pesintä.

Onneksi merikotkien reviirit ovat melko pysyviä, joten vanhoja pesäpaikkoja on Rinkineva-Kantolan mukaan metsäalan toimijoiden tiedossa.

Lisäksi merikotkien pesintäpaikkoja tarkistavat merikotkatyöryhmän jäsenet merkkaavat myös uusia pesäpuita maastoon.

"Merkityt pesäpuut näkyvät maastossa yleensä hyvin, joten niiden pitäisi osua metsäalan ammattilaisten silmään. Toimijoilla on velvollisuus olla hereillä ja havaita merkityt pesäpuut ja reagoida niihin."

Merikotkan pesän ympärille suositellaan jättämään 50 metrin suojavyöhyke ja välttämään avohakkuita 250 metrin säteellä. Metsänkäsittelyä tulis välttää 500 metrin säteellä pesintä- ja poikasaikaan.

Rinkineva-Kantolan mukaan on vaikea arvioida, esiintyykö hakkuiden yhteydessä joskus suoranaista piittaamattomuutta. Hän pitää metsäalaa suhteellisen valveutuneena suojeluasioissa, koska huolimattomuudesta voi saada sanktioita ja mennä maine.

Luonnonsuojeluviranomaiset arvioivat tietoonsa tulleet mahdolliset rikkomukset tapauskohtaisesti ja tekevät tarvittaessa tutkintapyynnön poliisille.

Lisäksi metsäsertifiointi kerää viranomaisilta vuosittain tiedot kohteista, joissa on rikottu luonnonsuojelulakia.

Merikotkan pesinnästä keräävät tietoa valtakunnallisen merikotkatyöryhmän aktiivit, jotka raportoivat tiedot luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Sinne toimitetaan myös kalasääsken pesintätiedot ja Metsähallituksen seurantavastuulla olevan maakotkan pesintätiedot.

Merikotkatyöryhmän on perustanut 1973 ympäristöjärjestö WWF. Kun vuonna 1975 kuoriutui ainoastaan neljä poikasta, vuonna 2018 määrä oli jo noin 450. Viime aikoina kannan kasvu näyttää WWF:n mukaan kuitenkin hiipuneen lajin tärkeimmillä esiintymisalueilla Ahvenanmaalla, Saaristomerellä, Satakunnassa ja Merenkurkussa.

Pohjanmaan Merikotkat ry
Merkattu merikotkan pesäpuu.
Lue lisää

Vantaalainen Annika Suomi suitsuttaa etätyöskentelyä mökillä: "Tuntuu, että kesä ja loma jatkuvat"

Julma näytelmä käynnissä: Merikotkilla pitopöydässä merimetsosaaren poikaset – katso suoraa lähetystä linkistä

Poliisi kaipaa vihjeitä merikotkan ampumisesta Pöytyällä

Poliisi tutkii luonnonsuojelurikosta: Pöytyältä löytyi loukkaantunut merikotka, jonka siivessä oli haulikon hauli