Ympäristö

Norjan maanvyöry aiheutui todennäköisesti näistä syistä – savi on kuin korttitalo, joka voi pysyä pitkäänkin paikallaan, mutta sortua lopulta kertarysäyksellä

Suomen savikot ovat syntyneet eri tavalla kuin Norjan juoksusavi.
Fredrik Hagen
Ilmakuvista katsottuna Gjerdrumin kunnassa Norjassa sattunut maanvyöry näyttää jättäneen jälkeensä montun, mutta todellisuudessa kaksi miljoonaa kuutiometriä maata on valunut alarinteeseen.

Norjan maanvyöryn syynä on mahdollisesti jokieroosio, kertoo professori Tapani Rämö Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitokselta.

Norjan maanvyöryn taustaa ymmärtääkseen täytyy palata jääkaudelle. Maanvyöryssä liikkeelle lähtenyt juoksusavi, norjaksi kvikkleire, alkoi kehittyä jääkauden jälkeen.

Saviaines on saanut alkunsa pienenpienistä hitusista, joita sulavan jäätikön sulamisvedet toivat mukanaan jäätikköä ympäröivään merialtaaseen.

Savimineraalit ovat muodoltaan levymäisiä, mikä aiheuttaa levyjen reunoihin sähkövarauksen. Tuhansien vuosien aikana hiukkaset kerrostuivat merenpohjaan, ja kerrosten mukana merenpohjaan kerrostui myös meriveden suolaa.

Suola hakeutui levymäisten savimineraalien varauskohtiin ja sai aikaan stabiilin, kerrostuneen savimateriaalin. Savimateriaalia saattoi kertyä merenpohjaan jopa kymmeniä metrejä.

Kun jäätikkö oli sulanut Skandinavian alueelta, maankuori alkoi kohota, koska sitä painanut, jopa kilometrien paksuinen mannerjää oli poissa. Ennen merenpohjalla sijainneet savikerrokset muuttuivat lopulta kuivaksi maaksi.

Tämän jälkeen savipatja onkin ollut tuhansia vuosia alttiina sääilmiöille. Sade kerrallaan merisuola on huuhtoutunut saviaineksesta pois.

Kun suola ei ole enää pitämässä saven rakennetta kasassa, savi on kuin korttitalo, joka voi pysyä pitkäänkin paikallaan, mutta sortua lopulta kertarysäyksellä.

 

Norjan maanvyöryn syystä ei ole toistaiseksi täyttä varmuutta, mutta todennäköisimpänä syyllisenä pidetään jokieroosiota, Rämö kertoo.

Askin taajaman vyöryalue Gjerdrumin kunnassa noin 30 kilometrin päässä Oslosta sijaitsee loivassa rinteessä. Rämö kertoo, että alueella kallioperä on noin 15 metrin syvyydessä, minkä päällä on jonkin verran moreenia ja tämän päällä on noin 10-metrinen kerros juoksusavea. Vasta juoksusaven päällä on maan pintakerros.

Romahdusalueen lounaisosassa on puro, joka on ilmeisesti nakertanut rinteen alaosaa lopulta juoksusavipatjaan asti. Kun rinteen alaosan vastavoima on hävinnyt, samalla on hävinnyt voima, joka on pitänyt savimuodostelmaa kasassa. Maanvyöry on voinut lähteä liikkeelle alarinteestä ja imaissut mukaansa maata satojen metrien matkalta ylöspäin.

"Tästä ei voida kuitenkaan olla varmoja, koska vyöry tapahtui aamuyöstä eikä sen käynnistymisellä ollut silminnäkijöitä", Rämö korostaa.

Juoksusavi on nimensä mukaistesti nopeaa liikkeissään. Rämö kertoo, että etenkin suuret juoksusaven aiheuttamat maanvyöryt voivat vastata nopeudeltaan voimakkaasti virtaavaa jokea. Niissä maa liikkuu jopa 50 kilometrin tuntinopeudella.

Ilmakuvista katsottuna noin 300 kertaa 700 metrin vyöryalue näyttää tällä hetkellä valtavalta montulta.

Maa ei kuitenkaan ole imaissut savea sisäänsä, vaan valtava maamassa, noin kaksi miljoonaa kuutiometriä, on yksinkertaisesti valunut painovoiman vaikutuksesta alarinteeseen kohti puroa, josta kaikki todennäköisesti sai alkunsa.

Rämö huomauttaa, että ilmastonmuutos ilmenee Pohjoismaissa runsastuvina sateina, mikä taas osaltaan lisää jokieroosiota ja sitä kautta vastaavien vyöryjen todennäköisyyttä.

"Askin tapauksessa yhteys ei viime vuosina kasvaneeseen sadantaan ole välttämättä selvä, koska lounaispuolen puro on suhteellisen pieni ja sen virtaama vähäinen, joten ilmastonmuutoksen aikavaikutus on jäänyt lyhyeksi."

 

Juoksusavea esiintyy Norjan lisäksi erityisesti Ruotsissa ja Kanadassa. Suomessakin sitä on, mutta vain häviävän pieniä määriä. Itämeri ei nimittäin ole koskaan ollut suolainen allas, joten Suomen savimaissa ei ole juurikaan suolaa pois huuhdottavaksi.

Suomessa on savikoita erityisesti Lounais-Suomessa ja siellä täällä pitkin etelärannikkoa, ja niitä on myös Karjalan kannaksella. Savikkojen maanvyöryjä tapahtuu toisinaan runsaiden lumien sulaessa tai erittäin sateisina syksyinä.

"1920-luvulla Karjalan kannaksella dokumentoitiin tapaus, jossa joki hörppäsi mukaansa noin kaksi hehtaaria niittyä, samaa kyytiä meni muutama lato", Rämö kertoo.

Lue lisää

Katso video: Kahdeksan rakennusta sortui mereen Pohjois-Norjassa

Maanvyöry iski asuintaloihin Norjassa lähellä Osloa

26 ihmistä kateissa Norjan maanvyöryalueella – ainakin yksi vakavasti loukkaantunut

Japanin kaatosateissa kuollut ainakin 141 ihmistä – ainakin 10 yhä kateissa