Poroalueilla on nyt tavallista vähemmän lunta – pinta on kuitenkin kivikova, mikä aiheuttaa vaikeuksia

Poro lopettaa jäkälän kaivamisen, kun lumen syvyys ylittää 70 senttimetriä. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Talvet eivät ole koskaan olleet veljeksiä, mutta nykyisin ne ovat korkeintaan pikkuserkkuja”, porotutkija ja ympäristöneuvos Timo Helle Sodankylästä kuvailee.

Porojen ravinnonhankinnan kannalta paras on suhteellisen vähäluminen pakkastalvi, kuten kuluva talvi on ollut tähän saakka.

Poroille otollisia talvia esiintyy kuitenkin melko harvoin. Vaihtelevuutta lumisen ajan kestossa ja lumen syvyydessä on havaittu aiempaa enemmän poronhoitoalueen ytimessä Metsä-Lapissa.

Tämä käy ilmi Ilmatieteen laitoksen Sodankylän mittausaseman taltioimasta yli sadan vuoden aikasarjasta.

”Metrin ylittäviä lumenvahvuuksia esiintyi aikasarjan ensimmäisellä puolikkaalla neljänä talvena, mutta jälkimmäisellä puolikkaalla niitä esiintyi jo 14 talvena”, Helle kertoo.

Poro lopettaa jäkälän kaivamisen, kun lumen syvyys ylittää 70 senttimetriä. Tuossa vaiheessa kaivaminen kuluttaa enemmän energiaa kuin mitä jäkälästä olisi saatavilla.

”Jäkälän määrä ei ole kasvanut poronhoitoalueella, vaikka porot eivät tarharuokinnasta johtuen kaiva jäkälää läheskään siinä määrin kuin ennen”, Helle huomauttaa.

Talvien alkaminen on myöhästynyt Lapissakin viime vuosikymmeninä sillä seurauksella, ettei maa ehdi jäätyä ennen pysyvän lumen satamista, mikä lisää poroille haitallista lumihometta.

Aiemmin lumi useimmiten satoi routiintuneeseen ja kuivaan maahan, eikä homeongelmia ollut.

Märehtijänä poro kestää monenlaistakin ravintoa, Helle kertoo.

”Poro ei yksinkertaisesti pidä siitä, että home peittää harsona jäkälät ja varvut. Tämä johtaa pitkiin ravinnonhakumatkoihin alkutalvesta.”

Keskitalven runsaslumisuus kiusaa poroja usein myös Lapin ulkopuolella. Esimerkiksi Suomussalmella ja Hyrynsalmella lunta on yhtä paljon kuin Kolarissa tai Muoniossa.

Helle kertoo, että sään sahaaminen suojasta pakkaselle sekä haittaa että hyödyttää porojen ravinnonhankintaa.

Kun suojakelillä kastunut lumi jäätyy, poro ei pysty sitä pakkasten tullen enää kaivamaan. Mikäli hankikerros kantaa poroa, se taas helpottaa liikkumista ja ravinnonhakua.

”Hangen päältä poro pääsee jopa metrin maanpinnan yläpuolelle. Silloin se yltää paremmin puustossa kasvavaan luppoon, jota esiintyy nyt runsaasti.”

Hankikanto moninkertaistaa lupon saannin metsäalueilla, mutta puuttomilla tunturialueilla poroilla on silloin suuria vaikeuksia ravinnon saannissa.

Suuressa osassa poronhoitoaluetta poroille tarjoillaan lisäruokaa jo ennen joulua.

Yleinen tapa syrjäseuduilla on porojen ruokkiminen tarhaan, jonka veräjät pidetään auki.

Tarkoitus on, että porot pääsevät kulkemaan lähimetsiin, jolloin tarhat säilyvät puhtaampina.

Siinä missä syksyt ovat jatkuneet, aikaisia keväitäkin on nähty entistä useammin.

”Mikäli lumi sulaa aikaisin, porot voivat hyödyntää ravintokasvejakin aikaisemmin”, Helle vertaa.

Saamelaiskäräjien mukaan lumipeite on kivikova, minkä vuoksi porojen on monin paikoin mahdoton kaivaa ravintoa.

Saamelaiskäräjät vetosi maanantaina maa- ja metsätalousministeri Jari Leppään (kesk.) porovahinkolain mukaisen menettelyn käynnistämiseksi ja porokuolemien ennaltaehkäisemiseksi.

Edit. Otsikkoa muutettu 3.3.22 klo 11.38.