Arvostelut

Kirja-arvio: Teatteriammattilaisen esikoisnovelleissa kuljetetaan hapuilevia ihmisiä varmalla ja armeliaalla otteella

Marko Järvikallaksen esikoiskirja koostuu 15 tarinasta.
Marko Järvikallas: Mihin täällä voi mennä. 206 sivua. Siltala.

Novellikokoelmalla on osuva nimi. Sen 15 tarinaa kertoo enemmän tai vähemmän vailla päämäärää olevista ihmisistä. Teos on monipuolisen teatteriammattilaisen Marko Järvikallaksen (s. 1970) esikoiskirja.

Kunkin novellin lähtökohta on käänne arkisessa elämänmenossa. Nuori poika jää kiinni näpistyksestä. Toisaalla parisuhdeongelma saa lähtemään yöllä kumppanin vierestä ulos.

Ihmiset ovat tilanteissaan mielenjuolahdusten ja sattumien armoilla.

Novellit eivät kikkaile juonen vinksahduksilla. Kerronta perustelee tapahtuvan ja tekee sen taidolla, selittelemättä.

Uhka on aina olemassa, siitä syntyy novellien psykologinen jännite. Mitä kenenkin mielessä liikkuu?

Järvikallaksen ihmiset ovat yksinäisiä, sivullisia. Vaikka eivät asuisi yksin, kuilu erottaa heitä toisistaan. Kaikilla on kaipauksensa, mutta elämä on vaatinut kompromisseja, pakottanut sopeutumaan.

Monttu-novelli näyttää tuon sukupolvelta toiselle jatkuvan erillisyyden kierteen.

Ikävä hiipii yöaikaan -novellissa päähenkilön hauras veli ei kestä yksinäisyyttä, ja siitä seuraa bukowskimaista rappiota. Novellit Koirat ja Yksityinen alue havainnollistavat hienosti, miten herkkää tunteitten muotoutuminen on.

Niin kauan kuin toista ei tunne, häneen voi sisällyttää mitä tahansa. Toinen ihminen on arvaamaton. Mutta ihminen voi olla arvaamaton itselleenkin.

Järvikallas kuljettaa hapuilevia ihmisiä varmalla ja armeliaalla otteella. Heillä voisi olla mahdollisuuksia, mutta lähtökuopan reunat peittävät näköalat. Minne sieltä osaisi tai uskaltaisi lähteä?

Lue lisää