Navetta- ja tallikissoja pitäville synninpäästö – ”Navettakissat elävät kaikkein lähimpänä alkukantaisen kissan elämää”

Navetta- ja tallikissat ovat Telkänrannan mielestä kaikkein ongelmattomimpia kissoja. Kuva: Pihla Liukkonen

Viimeaikaisen kissakeskustelun ytimessä ovat olleet vapaana liikkuvat kissat. Biologi ja tietokirjailija Helena Telkänranta toppuuttelee vapaana liikkuvien navetta- ja tallikissojen elämänmuodon kärkästä arvostelua.

”Henkilökohtainen mielipiteeni on, että navetta- ja tallikissat ovat kaikkein ongelmattomimpia kissoja, sillä niillä on tärkeä työtehtävä, jossa ne pääsevät toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään. Kissoilla on yhä edelleen samanlaiset aivot kuin alkukantaisella kissalla.”

Helena Telkänranta on kirjoittanut kissojen lisäksi kirjan myös koirista. Kuva: Jarkko Sirkiä

Telkänranta muistuttaa, että pelkästään sisäkissana oleminen vaatii kissan omistajalta paljon vaivaa.

Kissan hyvinvoinnille on tärkeää päästä päivittäin jahtaamaan leluja tai muita houkuttelevan pieniä, herkkäliikkeisiä kohteita. Jahdin puutteessa osa sisäkissoista muuttuu passiivisiksi. Vakavimmillaan kissa joutuu masennusta muistuttavaan tilaan. Jos kissa ei kiinnostu leluista, niistä saa kiinnostavampia vetämällä lelua narussa nykivin liikkein ja katoamalla kulman taakse.

Jos kissa nukkuu paljon tai ei ole kiinnostunut mistään, se on joko sairas tai sillä on liian vähän kiinnostavaa tekemistä.

”Jos kissa on kiinnostunut ympäristöstä ja se puuhailee ilman että se on pelokkaan näköinen, kissa voi hyvin.”

Telkänranta tähdentää, että navetta- ja tallikissojen hyvä hoito on ensisijaisen tärkeää. Navettakissat tulee ruokkia ja hoitaa hyvin. Ne tulee rokottaa ja leikkauttaa, jos ei haluta pentuja. Kissoja ei tule päästää lisääntymään holtittomasti, sillä jos niitä on paljon, niiden on vaikea löytää syötävää ja useat kissakontaktit lisäävät sairauksien riskiä.

Telkänranta korostaa, että jos navettakissa saa pentuja, pitää huolehtia siitä, että ne saavat pienestä pitäen ihmiskontakteja.

2−7 viikon ikäisinä kissanpennut sosiaalistuvat. Jos pentu silloin saavat päivittäin myönteisiä kontakteja ihmisen kanssa, kissa luottaa ihmiseen koko ikänsä. Kuva: Jaana Kankaanpää

”Pennuilla on 2−7 viikon ikäisinä sosiaalistumisen ajanjakso. Jos kissanpentu sen ajanjakson aikana saa päivittäin myönteisiä kontakteja ihmisen kanssa, se luottaa ihmiseen koko ikänsä. Jos vaihe ehtii mennä ohi, silloin sitä on vaikea täysin kesyttää.”

Uuden tutkimustiedon pohjalta asiantuntijat suosittelevat nykyisin pentujen luovutusiän nostamista. Kissojen hyvinvoinnin kannalta myöhäisempi luovutusikä olisi parempi. Ensimmäiset kolme kuukautta kissanpennun olisi parasta olla emon ja sisarusten kanssa.

Helena Telkänranta on suomalaisen tiedeviestintä- ja tutkimusyritys Arador Innovations Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Ajoittain hän toimii sivutoimisesti myös tietokirjailijana, jonka erikoisala on eläinten käyttäytymis- ja kognitiotiede. Koulutukseltaan hän on biologi ja eläinten käyttäytymistieteen tohtori.

Viime tammikuussa Telkänranta julkaisi kirjatrilogian, joista yksi oli kirja Millaista on olla kissa? Samaan aikaan ilmestyivät myös kirjat Millaista on olla koira? ja Millaista on olla lemmikki?

Kirjatrilogiaan on koottu viimeisin tutkimustieto lemmikkien hyvinvoinnista. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kirjoihin on koottu viimeisimmät tutkimustiedot siitä, miten lemmikit kokevat maailman ja mitkä seikat vaikuttavat lemmikkien hyvinvointiin. Telkänranta ampuu kirjoissaan alas myös monia vanhoja ja usein sitkeästi eläviä harhakäsityksiä. Yksi tällaisista on se, että kissoilla ei ole tunteita.

”Kissojen tunteista kertovat ilmeet ovat hyvin hienovaraisia, jos niitä ei osaa katsoa, ne menevät helposti ohi. Tästä on seurannut ajatus, että kissoilla ei ole tunteita. Kissalla on yhtä suuret tunteet kuin koirilla. Kissat kommunikoivat keskenään lähietäisyydeltä, joten suuriin tunneilmaisuihin niillä ei ole ollut tarvetta. Pelkästään kissan silmiä seuraamalla voi nähdä, tunteeko kissa pelkoa vai iloa. Kissat huomaavat itse helposti pienet vivahde-erot.”

Jos rento kissa siristelee silmiään niin että silmäluomet menevät lähes kiinni, se on kissojen tapa hymyillä. Kuva: Stiina Hovi

Mutta mistä tietää, mitä kissa ajattelee omistajastaan?

”Puskeminen on aina hyvä merkki. Afrikan villikissan pennut puskevat emoaan. Jos kissa kävelee vastaan ja nostaa hännän pystyyn ja kääntää hännän pään hieman koukkuun, se on ystävällinen tervehdys. Toinen ystävällisyysele on silmien siristäminen. Rento kissa siristelee silmiä joskus niin että kissan silmäluomet menevät lähes kiinni. Se on kissojen tapa hymyillä”, Telkänranta selvittää.

Telkänranta kertoo, että kissat tunnistavat tämän lajityypillisen hymynsä myös ihmisen tekemänä, joten seuraavalla kerralla hymyile kissalle siristämällä silmiäsi ja katso vastaako kissa hymyyn.