Arvio: Mauri Kunnas ottaa kantaa ympäristön puolesta – Kuka kaappasi auringon? tarjoaa tilaisuuden revanssille

Mauri Kunnas ei yleensä ole kirjoissaan ottanut poliittisesti asioihin kantaa, mutta tällä kertaa rivien väleistä paistaa huoli ympäristöstä. Kuva: Kirjailijan Niclas Mäkelä / Otava

Kuinka moni keski-ikäinen muistaa Koirien Kalevalan? Aika moni. Mauri Kunnaksen lastenkirja Koirien Kalevala vuodelta 1992 oli aikansa supersuosittu teos, joka löytyy yhä monesta kirjahyllystä. Nyt Koirien Kalevala on saanut jatkoa, sillä Kunnas on palannut vihdoin takaisin kalevalaisten tarinoiden äärelle.

Koirien Kalevalassa Kunnas toisti tunnollisesti aiempaa totuttua Akseli Gallen-Kallelan kalevalaista kuvakerrontaa Lemminkäisen äitiä ja Sammon puolustusta myöten. Se oli aikansa kulttuuriteko, jonka myötä moni lapsi, nuori ja aikuinenkin sai ensikosketuksensa Kalevalaan ja sen kulttuuriseen kuvakerrontaan. Mutta samalla tarina oli ennalta arvattava ja moni Kalevalan tyypillinen kuva oli puristettu väkinäisesti Kunnaksen koiramaailmaan.

Kunnaksen Kuka kaappasi auringon? tarjoaa tilaisuuden revanssille. Tällä kertaa ei seurata valmista polkua. Teos perustuu Kalevalasta löytyvään runoon auringon ryöstöstä ja vuoden 536 historiallisiin muistiinpanoihin auringon pimentymisestä.

Historiasta kiinnostuneen Kunnaksen uuden tarinan kuvituksessa ei lähdetäkään Akseli Gallen-Kallelan viitoittamaan suuntaan, sillä sellaista ei ole. Kun kuvakerronnalle ei ole pakottavaa mallia, taiteilija on saanut heittäytyä villiksi ja vapaaksi. Se näkyy.

Kuka kaappasi auringon? on tasapainoinen lastenkirja, josta puuttuvat Koirien Kalevalan painolastit. Kuvakerronta on silti vahvaa ja Kunnakselle tyypillisen yksityiskohtaista.

Tarina on selkeä. Ahne Pohjolan emäntä Louhi, joka tunnetaan Kalevalan katalana naisena, keksii jälleen kieron juonen. Louhi kahmii rikkauksia ja haluaa rikastua lisää. Hän masinoi auringon ryöstön, jotta saisi sen taottua kultakolikoiksi. Kuten jännittävissä lastenkirjoissa on tapana, kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Auringon katoaminen taivaalta laittaa maailman sekaisin.

Vaikka Seppo Ilmarinen kuinka takoo, se ei tällä kertaa auta. Asia ratkeaa kuitenkin omalla voimallaan, niin kuin luonnossa on tapana käydä. Siinä rytäkässä ehditään kuitenkin Pohjolassa kokemaan kuumat paikat.

Kunnaksella on tarinassaan voimakas sanoma. Kun luonto valjastetaan rikkauksien hankkimiseksi, seuraukset saattavat olla vakavia. Kunnas ei yleensä ole kirjoissaan ottanut poliittisesti asioihin kantaa, mutta tällä kertaa rivien väleistä paistaa huoli ympäristöstä. Maailmanlopun meininki kääntyy kuitenkin lopussa voitoksi, joten Kunnaskin ilmeisesti uskoo ihmisen voivan vaikuttaa. Tarinalla on ainakin opetus, kuten hyvillä saduilla aina.

Kuka kaappasi auringon? on kelpo lastenkirja, jonka lukemisesta nauttii sekä aikuinen että lapsi. Tämä päätyy sen lähes 30-vuotiaan kirjan kaveriksi hyllyyn.