Yhteistä savottaa riittää

"Lähtökohta tulevaisuuden arvioinnissa pitää olla se, että esim. tapahtumien osalta ollaan täysin uudessa tilanteessa", kirjoittaa vierasblogissa Juha Rehula. Kuvituskuva on Teivon Kriterium-raveista viime syksyltä. Kuva: Elina Paavola

”Haista sinä Rehula v….” alkoi muuan puhelu joitakin aikoja sitten. Yhteisen aikamme loppupuolella yksipuolinen viestintä muuttui keskusteluksi ja loppu viimeksi naurettiin, kun kehotin seuraavallakin kerralla olemaan yhteydessä, jos siltä tuntuu.

Kysymällä ja puhumalla asiat selviävät. Kokonaan toinen asia on, ollaanko keskustelun jälkeen samaa mieltä, ja jäädään kenties jurnuttamaan ja ”vannomaan vääryyden korjaamista” tavalla tai toisella.

Raviurheilun arki on ollut pitkään täynnä kysymyksiä, joihin vastauksien löytäminen ei ole mahdollista vain yhtä yksittäistä asiaa muuttamalla. Korona-aika on tuonut pintaan kaiken sen, mikä on kenties jäytänyt jo pitkään tai poikkeusolojen hallinta tai arjen sujuminen on vain korostanut jotain sellaista, joka on ollut pinnan alla.

Tänään tiedämme, että ravikilpailutoiminta alkaa 1.6.2020 kilpailukalenterin mukaisesti. Kaiken keskellä oli myönteinen tieto kuusien ravien järjestämisen mahdollistuminen harjoitellaksemme niitä toimia, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä ovat arkeamme ainakin alkusyksyyn saakka.

Raviurheilun pitää olla osa suomalaista yhteiskuntaa. Älkäämme siis ajatelko itse omasta toiminnastamme vähättelevästi. Toisekseen tästä seuraa se, että vaikka Hippoksella ja raviradoilla on merkittävästi omaa päätösvaltaa, emme voi elää vain omilla säännöillämme ja niitäkin kulloinkin tarkoituksenmukaisimmalla tavalla tulkiten.

Meidän on kyettävä hoitamaan oma tonttimme mallikelpoisilla tavoilla. Lupa ajaa raveja rajoittamistoimenpiteidenkin vallitessa on nyt myös itsestämme kiinni. Puheet ovat puheita. Teot ja asenteet tekojen takana ovat merkityksellisiä.

Paineet kilpailutoiminnan käynnistämiseen ovat kovat. On satoja ja taas satoja ratkaistavana olevaa asiaa, mutta jos jotain toivon niin sitä, että keskityttäisiin siihen kaikkein olennaisimpaan. - saada kilpailutoiminta liikkeelle niin, että rahavirrat lähtevät taas liikkeelle.

Tulemme toimimaan vielä pitkään rajoitustoimenpiteiden alaisina. Todella toivon, että kaikki energia käytetään ravien järjestämiseen. Vaikka kokoontumisrajoitusten numeroita on muutettu ja väljennetty tämä ei anna minkäänlaista lupaa alkaa kikkailemaan esim. 500 henkilön tapahtumien henkilöluvun laskutavassa.

Suomi eikä mikään muukaan maa palaa ennalleen vielä pitkään aikaan – jos koskaan. Lähtökohta tulevaisuuden arvioinnissa pitää olla se, että esim. tapahtumien osalta ollaan täysin uudessa tilanteessa.

Tuska radoilla vähentyneistä asiakasmääristä ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin vaikeuskerrointa tulee lisäämään se, että vaikka lupa kokoontumisille väljentyisi edelleenkin – niin kuin kaikki toivomme – se ei takaa suurtenkaan tapahtumien yleisömäärien saavuttamista.

Ratapeli on joskus ollut se ainoa ja oikea tapa. Ennen koronaa olimme tilanteessa, jossa ratapelin merkitys oli pääsääntöisesti ja lähes aina alle 10 % luokkaa ravien totovaihdoista. Jokainen euro tarvitaan, mutta nyt jos koska pitää katse kääntää jo tänä poikkeusaikana siihen, että pelivaihdot syntyvät jatkossakin yhä kasvavassa määrin digitaalisen pelin kautta.

Vuosi eteenpäin on pitkä aika, mutta skenaarioista kaudelle 2021 pitää kyetä tekemään lähikuukausien aikana päätöksiä. Mitäpä jos ihmisten – suurten väkijoukkojen – kokoontumisten aika on pidemmäksikin aikaa ohi. Olemmeko tähän omissa ajatuksissamme valmiita vai odotammeko, että joku tulee jostain ja pelastaa tai kyllä tämä tästä pian on ohi – toki nämäkin vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Kun saa puhelun joka alkaa ”haista v….” – totta kai sellainen harmittaa. Tuostakin puhelusta jäi kuitenkin kaksikin asiaa erityisesti pohdituttamaan. Molemmat näkyvät edellä olevassa tekstissä. Olenko soittajan kanssa samoilla linjoilla, siitä saanen palautteen tavalla tai toisella.