Mikä on hevosihmisen arvo?

"En sano, että ympäristö ja hevosten terveys ovat huonoja kärkiä alalla, mutta ihmisten jaksaminen ja mielekkyys toimia alaa edistäen olisivat oivia näkökulmia esiin nostettavaksi nekin."
Antti Savolainen
Elina Hirvonen pohtii vierasblogissaan hevosalan sosiaalista vastuuta ihmisistä.

Hevosalan keskusteluissa nousee monesti esille vastuullisuusteeman alla keskustelu ympäristöstä sekä hevosten hyvinvoinnista, mutta tällä hetkellä kaikilta odotetaan vastuuta toisista ihmisistä - koronakriisi nostaa ihmisen hyvinvoinnin keskiöön ja sen arvo korostuu. En sano, että ympäristö ja hevosten terveys ovat huonoja kärkiä alalla, mutta ihmisten jaksaminen ja mielekkyys toimia alaa edistäen olisivat oivia näkökulmia esiin nostettavaksi nekin.

Kun raveissakin otetaan omalla käytöksellä vastuuta toisista ihmisistä, ottaa raviaktiivi samalla vastuuta lajin pyörimisestä. Maskisuositukset ja ravien toimintaohjeet sekä aluerajoitukset on tarkoitettu koko lajin turvaksi ja toimintaedellytysten säilyttämiseksi. Hevosalalla sosiaalista vastuuta ei kannata miettiä vain nyt koronakriisissä, vaan alan sosiaalisen vastuun keskiöön nostaminen olisi tervettä arjessa laajemminkin.

Osallistuin viime viikolla Kanta-Hämeen hevosmatkailuhankkeen webinaariin hevosalan sosiaalisesta vastuusta. Sen pohjalta näkemykseni vahvistui, että mm. turvallisuuden, yrittäjien jaksamisen ja työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimisen lakisääteisten ja alalle sekä työnantajalle lisäarvoa tuovien (ja ehkä jopa kilpailueduiksi luokiteltavien) toimien osalta olisivat hevosalalle virkistävää näkökulmaa esiin nostettavaksi. Kysymys ei ole siitä, että asiat olisi tehty huonosti, vaan mielestäni tulevaisuudessa korostuvat sosiaaliset arvot hevosalan ihmisistä loisivat alalle kilpailuedun.

Ala ja sen toimijat voivat omilla viesteillään tuoda esille alan ihmisten arvon, joka antaisi signaalin nykyisille tekijöille työn merkityksellisyydestä ja loisi positiivisen kuvan alasta ammattia pohtiville. Toimijoiden arvot välittyvät tekoina ja niiden on oltava linjassa faktojen kanssa. Eli esimerkiksi yksinkertaisimmillaan, jos hevosyrittäjä viestii työturvallisuudesta tärkeänä asiana, ei työntekijöiden turvavarusteita kannata jättää hankkimatta.

Hevosten kanssa toimiminen, jos mikä, on jo alan sosiaalisena pääomana mittaamattoman arvokas lähtökohta. Silti kuitenkin usein huomaa ja kuulee ihmisten ylikuormituksesta henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin näkökulmasta sekä palkkauksen tasosta, joka toki onkin myös rakenteesta kumpuava ongelma.

Kun jokainen ihminen on alalle tärkeä - maksajan, työntekijän, hevosen hyvinvoinnista huolehtijan, tiedon jakajan, opettajan sekä kehittäjän roolissa - ei asioista hiljentyminen ole oikea ratkaisua. Epäkohtiin, haasteisiin ja alan arvoihin ihmisten kautta olisi suotava myös löytää paikka puuttumiselle, kehittämiselle sekä paremmalle tulevaisuudelle, jotta laji kestää myös tässä asiassa tarkastelun.

Hevosalan toiminnan arvot ja teot arvojen takana määrittää jokainen meistä itse, mutta mielestäni lajin ihmisten arvo olisi syytä nostaa TOP-listalle mukaan.