Yliö: Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen maankäytön vision

Kuva: Johannes Tervo, Jouni Porsanger, Markku Pulkkinen, Pentti Vänskä

Maankäyttöä ohjaavat Suomessa lukuisat säädökset, joiden vaikutuksia samoihin alueisiin – erityisesti metsiin – ei juuri arvioida. EU:n ennallistamisasetus ja Suomen hiilineutraalisuustavoitteet vuoteen 2035 ovat tästä hyvä esimerkki. Molemmat tähtäävät kestävyyteen ja kohdistuvat paljolti metsiin, mutta voivat vaikutuksiltaan olla päällekkäisiä taikka jopa ristiriidassa.

Ennallistamisasetuksen tavoitteena on parantaa luonnon monimuotoisuutta tekemällä ennallistamistoimia vähintään 20 prosentilla EU:n maa- ja vesialueista vuoteen 2030 mennessä. Suomessa tavoite koskee erityisesti metsiä, joiden luontotyypeistä suurin osa on uhanalaisia. Metsien lisäksi myös suoluontotyyppien tila on heikentynyt laajamittaisen ojituksen seurauksena.

Arvioiden mukaan jopa 2,3 miljoonaa hehtaaria metsiä voisi siirtyä joko rajoitettuun puuntuotantoon tai kokonaan metsätalouskäytön ulkopuolelle, jos esimerkiksi boreaalisten luonnonmetsien kunnianhimoisin tavoitepinta-ala pyrittäisiin saavuttamaan. Tämä parantaisi maa- ja vesiluonnon tilaa, mutta heikentäisi metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä.

Myös hiilineutraalisuustavoitteet vaikuttavat metsien käyttöön.

Energiassa, teollisuudessa ja liikenteessä päästöjä on vähennetty merkittävästi, mutta maankäyttösektorin hiilinielut ovat pienentyneet lähelle nollaa.

Hakkuiden vuotuinen vähentäminen 10–20 miljoonalla kuutiometrillä kasvattaisi hiilinielua nopeasti ja parantaisi maa- ja vesiluonnon tilaa, mutta tämäkin heikentäisi metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä.

Hiilineutraaliuden edellyttämä uusiutuvan energian lisääminen näkyy konkreettisimmin tuulivoimana, jonka osuus sähköntuotannosta kasvaa nopeaa vauhtia. Hallituksen linjaus tuulivoiman vähimmäisetäisyydestä asutuksesta ohjaisi rakentamista harvaanasutuille alueille – käytännössä metsiin. Turbiinit ja tiestö edellyttävät puuston raivaamista, ja uusia siirtolinjoja tehdään, jotta sähköntuotanto saadaan siirrettyä metsistä kulutuskeskuksiin.

Tuulivoiman vaikutus on kaksijakoinen: se edistää päästövähennyksiä, mutta heikentää metsänieluja ja luonnon monimuotoisuutta sekä vie metsää pois puuntuotannosta ja sitä kautta metsäteollisuudelta. Paljonko metsän poistumaa syntyisi ja keiden metsiä se koskisi, on arvioimatta.

Maanomistajalle ei ole samantekevää, sijoittuuko omalle maalle turbiini vai siirtolinja. Molemmat vaikuttavat metsänkasvatukseen, mutta vain turbiini tuo pitkäkestoista vuokratuottoa.

Tarvitsemme siis kokonaiskuvan siitä, kuinka paljon metsätalouskäytöstä poistuva ala kasvaa eri ohjauskeinojen ja säädösten seurauksena, ja mitä tämä merkitsee metsien hiilinieluille, maa- ja vesiluonnolle, taloudelle sekä yksittäiselle metsänomistajalle.

Samalla kun ennallistamisasetuksen ja hiilineutraalisuustavoitteen vaikutuksia metsiin tulisi tarkastella kokonaisuutena, myös talousarvioiden vinoumaa tulisi korjata. Nyt ne painottavat vain kustannuksia, ja analyysit osoittavat säännönmukaisesti kilpailukyvyn heikkenemistä.

Monimuotoinen luonto, kasvavat hiilinielut ja puhdas vesi ovat kuitenkin pääomia, jotka tuottavat hyvinvointia ja mahdollistavat uutta liiketoimintaa ja yrittäjyyttä. Näitä hyötyjä on vaikea mitata ja siksi ne jäävät pois arvioista ja päätöksenteosta.

Kansalaisten asenteita luonto- ja ilmastotekoihin on selvitetty laajojen kyselytutkimusten avulla. Ne osoittavat, että enemmistö suomalaisista, myös metsänomistajista, suhtautuu luonto- ja ilmastotekoihin myönteisesti. Julkisessa keskustelussa kielteiset äänet kuuluvat kuitenkin voimakkaimmin, ja valtion linja on reaktiivinen ja jarruttava.

Huoli taloudesta on perusteltu, mutta toisaalta hyötyjä ja mahdollisuuksia ei ole riittävästi kartoitettu.

Ennallistamisasetus ja hiilineutraalisuustavoite ovat osa monen eri ministeriön hallinnonalaa ja ne ulottuvat valtakunnan, maakuntien ja kuntien tasolta yksittäisiin metsänomistajiin.

Tarvitsemme tahon, joka tarkastelee maan ja metsien käyttöä yli hallinnollisten ja säädösten rajojen. Sen tueksi tarvitsemme tieteellistä tutkimusta, joka tuottaa kustannusarvioiden lisäksi hyötyjen arviointia, skenaariotarkasteluita ja muutosta edistäviä politiikkatoimia.

Näiden avulla voidaan tuottaa yhteinen maankäytön visio, joka kokoaa yhteen ennallistamis- ja hiilineutraalisuustavoitteet sekä tuulivoimainvestoinnit ja sähköverkon kehittämisen, huomioi kokonaisvaltaiset vaikutukset metsiin ja linjaa oikeudenmukaiset tukitoimet metsänomistajille. Vision avulla voimme luoda pohjan eteenpäin suuntaavalle, pitkäjänteiselle ja yhteensovittavalle maankäytölle.

Anne Tolvanen

professori

Luonnonvarakeskus