Mäkihypyssä on tarjolla kansallissankarin viitta - luulisi sen kiinnostavan - MT Blogit - Maaseudun Tulevaisuus
Edellinen

Mäkihypyssä on tarjolla kansallissankarin viitta - luulisi sen kiinnostavan

Kaikki mäkihypyssä tapaamani ihmiset ovat mukavia ja leppoisia.

Ajelin jo kesällä Jämsänkoskella ja näin kiinnostavaa toimintaa hyppyrimäkien vaiheilla. Kurvasin pihaan ja selvisi, että mäissä hypitään kahdesti viikossa.

Juttelin hetken nurmikonleikkaajien kanssa ja sain saman tien esittelyn toiminnasta, huoltotiloista ja seuran historiasta. Mietin, että tänne pitää tulla juttukeikalle.

Loppukesästä kiipesin hyppytorniin 14-vuotiaan Sofia Mattilan kanssa. Polvet tutisivat, kun rautaportaiden välistä näkyi alas ja tuulikin humisi korvissa.

Sofia sen sijaan jutusteli tyynenä ja koitti keskittyä hyppyyn kyselyjeni lomassa. Enempiä ihmettelemättä hän nosti sukset ladulle ja ponkaisi vauhtiin. Niin sitä nuorena saa haltuun erilaisia tavalliselle ihmiselle käsittämättömältä tuntuvia taitoja.

Aivan täysin kokematon vauhtimäen kanssa en minäkään ole. Mäkihyppyä on testattu ja olen kerran hypännyt K-15 metrin mäestä. Loikka jäi vaatimattomaksi, sillä en muistanut ponnistaa tai nousta pystyyn lainkaan.

Mutta nyt vasta opin, että munalaskutyylini olikin oikein! Mäkihyppyä opetellaan laskemalla ensin mäestä vain läpi.

Kaveri sen sijaan ponkaisi, otti V-tyylin ja laskeutui mahalleen monttuun. Hyppy oli pitkä ja näyttävä.

Mäkihypyn huipun alennustila on karmea. Eikä harrastaminenkaan ole kovin yleistä. Harrastajamäärät ovat laskussa. Keski-Suomessakin seisoo käyttämättömänä monta hyppyrimäkeä.

Se on omituista, sillä lajilla on useita myönteisiä piirteitä. Ensinnäkin en ole koskaan kohdannut epäystävällistä tai ilkeää mäkihypyssä mukana olevaa henkilöä. Päinvastoin, olen aina ollut sydämellisesti tervetullut lajin pariin. Niin ei kaikkien lajien kohdalla ole ollut.

Oma kokeilu Helsingissä ei maksanut mitään. Varusteet lainattiin seuran puolesta ja mäki oli tampattu valmiiksi. Niin on myös Jämsänkoskella. Alle 16-vuotiaille hyppääminen ei maksa mitään.

Ja vaikka lähtöpuomilla jännitti, voitin sen ja nautin laskusta kovasti. Eikä kaverillekaan jäänyt loikasta traumoja.

Jokilaakson Mäkiseuran hyppypalvelu toimii ilmiselvästi moitteetta. Seura järjestää tutustumispäiviä, joissa lajia opetetaan aivan alusta. Mitään ennakkovaatimuksia ei ole. Kahdesti viikossa mäki pannaan kuntoon harjoituksia varten.

Seurauksena on harrastajamäärän kasvu.

Ja kun potissa on vielä mahdollisuus saavuttaa melkoinen määrä ihailua ja kunniaa. Eihän Suomessa voi suurempaa sankaria olla kuin mäkihypyn maailmanmestari tai olympia­voittaja.

Sellaisen sankarin paikka on jollekin lahjakkaalle urheilijalle auki. Luulisi kiinnostavan.

Edellinen