Metsähallitus selvittää parhaillaan luonnonsuojelualueilla metsästämistä koskevia käytäntöjä.
Osittain selvitys liittyy poikkeukselliseen koronavuoteen, jonka aikana retkeily sekä luontomatkailu ovat lisääntyneet voimakkaasti ja luonnonsuojelualueiden käyntimäärät kasvaneet. Osittain se liittyy lokakuussa Urho Kekkosen kansallispuistossa (UKK) Itä-Lapissa tapahtuneeseen onnettomuuteen, jossa maastopyöräilijä kuoli metsästäjän ampumaan kiväärinlaukaukseen.
Metsästyslain 8. pykälän perusteella pohjoissuomalaiset metsästäjät saavat metsästää vapaasti omassa kotikunnassaan valtion omistamilla alueilla. Tämä oikeus koskee Lapin ja Kainuun maakuntien sekä Kuusamon, Pudasjärven, Taivalkosken ja Vaalan asukkaita.
Heillä on oikeus metsästää myös luonnonsuojelualueilla lukuun ottamatta erillisiä kieltoalueita.
Esimerkiksi Kuusamossa valtion maita on yhteensä yli 72 000 hehtaaria, joista suojelu- ja suojeluohjelma-alueita on yli 53 000 hehtaaria. Sellaisia suojelu- ja suojeluohjelma-alueita, joissa saa metsästää, on noin 50 000 hehtaaria ja metsästyskieltoalueita 3 800 hehtaaria.
Metsästysvuonna 2018–2019 yhteensä 3 268 kuusamolaista maksoi riistanhoitomaksun.
Teemu Torvinen, Henri Suopanki ja Harri Niskanen ovat kuusamolaisia metsästäjiä, jotka kaikki ovat muuttaneet paikkakunnalle jostain muualta työn perässä.
"Vapaa metsästysoikeus valtion maille on tärkeä syy pysyä täällä, ei minulla muualla olisi tällaisia harrastusmahdollisuuksia", sanoo Torvinen.
Niskasen mielestä vapaan metsästysoikeuden parasta antia ovat koirametsästykseen erinomaisesti sopivat laajat ja yhtenäiset alueet.
Suhteessa metsästäjien määrään, valtion maita on Kuusamossa verrattain vähän verrattuna moniin muihin paikkakuntiin. Moni paikkakuntalainen metsästää valtion maiden lisäksi metsästysseurojen, yksityisten ja yhteismetsän mailla, arvioi alueen erätarkastaja Jani Suua.
Retkeilijät ja metsästäjät kohtaavat maastossa hyvin harvoin. "Metsästäjät hakeutuvat automaattisesti kauas retkeilyreiteistä, rauhallisemmille alueille", toteavat Torvinen, Suopanki ja Niskanen.
Sama näkemys on myös Metsähallituksen Pohjanmaa-Kainuun luontopalveluiden aluepäällikkö Arja Halisella sekä erätarkastaja Suualla.
Torvinen, Suopanki ja Niskanen pitävät UKK-puiston tapausta valitettavana ja traagisena, mutta toivovat malttia sen perusteella tehtyihin johtopäätöksiin.
Kaikki miehet pitävät turvallisen aseenkäsittelyn ja ampumisen harjoittelua tärkeänä.
"Kaikki metsästäjät myös ymmärtävät, että laukauksen ampuja on aina henkilökohtaisessa vastuussa ampumastaan laukauksesta", Niskanen sanoo.
Suurriistan metsästyksessä myös metsästyksen johtaja on vastuussa johtamansa jahdin turvallisuudesta.
Kun ammutaan kiväärillä, metsästäjän on osattava arvioida luodin vaarallinen kantama ja oltava selvillä ampumasuunnan takana olevasta niin sanotusta takavaara-alueesta. Kulkeeko siellä retkeilyreittejä, teitä tai onko asutusta?
"Hyviä karttaohjelmistoja on tarjolla vaikka kuinka paljon, jotka kertovat sijaintitiedon. Niitä on syytä käyttää mielellään vartti ennen laukausta kuin laukauksen jälkeen. Vaaratilanteet on vältettävissä ennakoinnilla", huomauttaa Niskanen.
Metsähallituksen aluepäällikkö Halinen kertoo, että Kuusamon, Taivalkosken ja Pudasjärven alueella voimassa olevaa metsästyskieltoaluetta mahdollisesti laajennetaan, sillä suojelualueiden käyntimäärät ovat kasvaneet viime vuosina. Vastaavien alueellisten kieltojen tai rajoitusten tarvetta selvitetään eräillä muillakin alueilla.
Nykyiset aluehallintoviraston päätökset osittaisista metsästyskieltoalueista on tehty yleisen turvallisuuden vuoksi. Kieltoalueet sijaitsevat muun muassa lähellä matkailijoiden suosimia retkeilykohteita tai luonnonpuistoissa.
Torvinen, Suopanki ja Niskanen ymmärtävät retkeilyn tarpeita. Kieltoalueiden kasvattaminen varmuuden vuoksi vailla kunnon perusteita on kuitenkin huono kehityssuunta.
"Se heikentää luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä paikkakuntalaisten piirissä. Kaikki metsästäjät ovat luonnonsuojelijoita, mutta kaikki luonnonsuojelijat eivät ole metsästäjiä", sanoo Torvinen.
Lue lisää:
