”Hevosala ei kärsi harmaasta taloudesta”
Kannattamattomuudesta seuraa lopuksi
turhautuminen
ja väsyminen.
Kuvio on tuttu
monelle, mutta ei siitä voi harmaata taloutta syyttää.«
Ekonomi HTM Ossi Sopen-Luoma tekee selvän pesäeron verotuksellisen harmaan talouden ja hevosyritysten kannattavuusvaikeuksien välille. Ensimmäinen on hänen mukaansa viime vuosituhannelle joutava myytti, sen sijaan jälkimmäinen todellinen ongelma.
Hänen mukaansa harmaata taloutta ei esiinny ainakaan virallisista ratsastuskouluista puhuttaessa. Ravipuolella hän ei sitä kokonaan kiellä, mutta toivoo Suomen Hippoksen toimien muun muassa arvonlisäuudistuksen ja lisenssijärjestelmän suhteen auttavan tilannetta.
Janakkalan Tervakoskella asuva Sopen-Luoma on toiminut pitkään tilintarkastajana niin suurissa kansainvälisissä yrityksissä kuin kotimaan hevosyrityksissä.
”Varsinkin Suomen ratsastajainliiton hyväksymissä ratsastuskouluissa, jotka toimivat isojen kaupunkien alueilla harmaa talous on tuntematon käsite”, hän summaa.
Osakeyhtiömuotoisina niillä on tilintarkastajat. Lisäksi ne noudattavat maaseututyönantajia koskevaa työehtosopimusta.
Myös maataloutta harjoittavat tietävät Sopen-Luoman mukaan, että olisi suorastaan tyhmää yrittää ylläpitää mitään hevosiin liittyvää toimintaa harmaasti.
Talousasiantuntijakin myöntää, että siellä, missä on paljon pieniä yksityistalleja, tilanne on kimurantimpi.
”Kun sellaiseen otetaan omien hevosten lisäksi muutamia hoitohevosia, on kontrolloimaton alue, miten tunnollisesti he tulonsa ilmoittavat.”
”Jokainen ammattimaisesti toimiva yrittäjä tietää, että pimittämällä tuottoja ei voita mitään, koska hevosalalla on usein kuluja enemmän kuin verotuksessa vähennettävää. Sen sijaan arvonlisäverossa voi säästää ehkä vähän.”
Sopen-Luoma kommentoi MT:n esimerkkejä toteamalla käytännön kulkeneen siihen suuntaan, että alle 20 hevosen täysihoitotalleja ei kannata pitää.
”Kannattamattomuudesta seuraa lopuksi turhautuminen ja väsyminen. Kuvio on tuttu monelle, mutta ei siitä voi harmaata taloutta syyttää.”
Sopen-Luoma korostaa Sirpa Pussisen tavoin hinnoittelun läpinäkyvyyttä asiakkaille.
”Täytyisi vain osata perustella omaa hintatasoa ammattitaidolla, hevosilla ja harrastusta varten rakennetulla ympäristöllä, jolla on merkitystä.”
Niillä ratsastajilla, jotka suhtautuvat harrastukseensa ja ennen kaikkea hevoseensa vakavasti, on vaatimukset kentän ja tallin suhteen.
Hän arvioi siksi, että maaseudulla 600 euroa on keskimäärin käypä korvaus, jos tallilla on tarjota maneesi ja hevosille täysihoito.
”Toki tämä yrittäjä häviää vertailussa, jos naapurissa tarjotaan 300–400 euron hintaan ’täysihoitoa’, vaikkei ole ratsastukseen sopivaa ympäristöä eikä aina rehujakaan.”
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
