”Ei myydä tuntsariksi”

Ratsastuskoulujen opetushevoset sekä työskentelevät että usein saavat elää laumoissa. Tämä elämäntapa lisää niiden hyvinvointia, jos kaikki muutkin palikat ovat kunnossa.  Kuva: Kati Susi

”Ei myydä ratsastuskouluun tuntsariksi” on lause, joka usein toistuu hevosten myynti-ilmoituksissa. Lause on varmaan aiheellinen, jos hevonen on hyvin reaktiivinen, sairas tai pitkän uran jo tehnyt. Muussa tapauksessa ratsastuskouluhevosen ura voi olla hevoselle paljon mielekkäämpi ja sen perustarpeita huomattavasti paremmin toteuttava kuin moni muu vaihtoehto.

Hyvä opetushevonen on uskomaton opettaja, joka ehtii uransa aikana opettaa suuren joukon ihmisiä ratsastamisen lisäksi lukemaan hevosta. Mutta yksikään turvallinen ja miellyttävä opetushevonen ei synny ilman johdonmukaista koulutusta, käsittelyä, rutiineja ja ennen muuta turvallisuuden tunnetta.

Toimiakseen erilaisilla energioilla käyvien ratsastusasiakkaiden kanssa pitää opetushevosella olla varmuus siitä, että siltä ei koskaan pyydetä sen osaamisen, kunnon tai sietokyvyn ylittäviä asioita. Ei hevonen tietenkään kykene kausaaliajatteluun, mutta turvallisuus syntyy sille rutiineista ja tutuista ohjaajista, jotka käyttäytyvät reilusti jokaista opetushevosta kohtaan.

Ratsastustunnilla hevosen ja ohjaajan välinen vuorovaikutus on yhtä tärkeää kuin ratsastajan ja hevosen sekä ratsastajan ja ohjaajan. Parhaassa tapauksessa ohjaajan ja hevosen vuoropuhelu on lähes näkymätöntä yhteyttä, jossa annettuja ja luettuja pieniä merkkejä ei huomaa kukaan muu.

Taitava ja hermonsa aina hallitseva ohjaaja luo turvaa sekä opetushevosille että ratsastusoppilaille. Kun ohjaaja opettaa kaikkia ratsastajia ratsastamaan samalla tavoin, ei hevosen tarvitse stressata vaihtuvia ratsastajia.

Osaava ohjaaja osaa valita opetushevoselle sopivat ratsastajat. Tai ainakin hän ottaa opikseen, jos valinta ei joskus mene ihan nappiin.

Tutkimustiedon mukaan hevonen reagoi kaikkiin ihmisen tunteisiin. Ihmisen pienikin aggressio ja suuret, positiivisetkin, tunnepurkaukset nostavat välittömästi hevosen sykettä ja saavat sen huolestumaan. Asiallisissa ratsastuskouluissa asiakkaat opetetaan alusta lähtien käyttäytymään rauhallisen ystävällisesti opetushevosta hoitaessa, varustaessa, taluttaessa ja ratsastaessa. Siitä seuraa valtavasti mielihyvää kaikille osapuolille.

Ratsastuskouluissa opetushevoset optimitilanteessa saavat elää kaverin kanssa tai laumoissa ja tekevät työnsäkin laumassa. Tällainen elämäntapa lisää hevosen kuin hevosen hyvinvointia, jos kaikki muutkin hyvinvoinnin palikat ovat kunnossa.

Moni tuntuu surevan sitä, että opetushevosella on monta eri ratsastajaa. Opetushevosiksi sopivatkin parhaiten yksilöt, jotka eivät ylitulkitse ratsastajaa ja mukautuvat eri tasoisiin ratsastajiin. Ne ovat monitaitureita, ja saavat osakseen suurta kiitollisuutta ratsastajiltaan ja ohjaajilta.

Sana tuntsari kirskahtaa korvassani, sillä hevosta arvostava termi on opetushevonen. Tuntipuksut, tuntsarit ja tuntihevoset saa puolestani heittää romukoppaan.

Fakta on, että työssään taitavaa ja viihtyvää opetushevosta ei mistään noin vain löydetä. Niitä tehdään ja ne ovat jokaiselle niiden kanssa työskentelevälle kallisarvoisia ystäviä.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja hevostilan emäntä Pälkäneeltä