Veikko Haapakangas haluaa oppia raviurheilua alansa parhailta: "Olen saanut nähdä kuinka Italian, Ranskan sekä Ruotsin kovimmat valmentajat treenaavat hevosia"

Veikko Haapakangas on Ranskassa talven yli ja palaa keväämmällä kotiin Ruotsiin. Kuva: Elina Paavola

Parikymppiselle Veikko Haapakankaalle on tunnusomaista halu oppia koko ajan lisää raviurheilusta. Viidessä vuodessa Veikko on oppinut tuntemaan ruotsalaisen raviurheilun käytännöt. Perhe muutti Mika-isän perässä Ruotsiin hänen aloitettuaan ammattivalmentajana seitsemisen vuotta sitten Uumajassa.

"Suoritettuani peruskoulun Suomessa siirryimme koko perhe Ruotsin puolelle”, kertaa Veikko Ruotsiin muuttoa.

Raviurheilu on kuulunut Veikon elämään jo pienestä pitäen. Hän kiersi isänsä kanssa jo raveissa perheen asuessa Suomessa. Viimeisen kimmokkeen raviuralle päätymiseen synnytti kilpailumatkat isän kanssa Ruotsin puolelle.

”Kävimme paljon Suomestakin käsin Ruotsissa kilpailemassa. Ruotsalainen raviurheilu teki minuun silloin todella suuren vaikutuksen. Tunsin nopeasti tulevaisuuteni olevan lahden toisella puolella raviurheilun parissa."

Ruotsiin muutettuaan Veikko halusi opiskelemaan Wångenin hevoskouluun Pohjois-Ruotsiin. Puutteellinen kielitaito asetti aluksi omat esteensä.

”Kävin vuoden verran Uumajassa maahanmuuttajille tarkoitettua koulua. Sen vuoden aikana opin ruotsia niin paljon, että pystyin laittamaan hakupaperit Wångenin kouluun. Siellä vierähtikin seuraavat kolme vuotta."

Viime aikoina on sekä Suomen että Ruotsin ravimediassa käyty keskustelua hevoskoulujen opetuksen tasosta. Osa kritiikistä on kohdennettu siihen, etteivät koulut tarjoa riittäviä valmiuksia valmistuneille opiskelijoille. Veikko ei allekirjoita kritiikkiä omalta osaltaan.

”Wångenin koulussa vietetyt kolme vuotta ovat ainakin tähän asti elämäni parhaat vuodet. Opin paljon ja pääsin todella hienoihin harjoittelupaikkoihin eturivin valmentajille. Ja koulussa pystyy luomaan todella paljon arvokkaita kontakteja. Ystävystyimme esimerkiksi Magnus A Djusen kanssa koulussa ollessamme.”

Veikon harjoittelupaikat eivät tosiaan olleet ihan kevyemmästä päästä. Koulun aikana hän ehti olla harjoittelussa Claes Sjöströmin, Veijo Heiskasen, Alessandro Gocciadoron, Robert Berghin ja viimeisimpänä Jean-Michel Baziren tallilla.

”Halusin käyttää koulun tarjoamat harjoittelumahdollisuudet mahdollisimman hyvin hyväkseni. Omasta mielestäni onnistuin todella hyvin siinä. Olen saanut nähdä kuinka Italian, Ranskan sekä Ruotsin kovimmat valmentajat treenaavat hevosia”, analysoi Veikko Haapakangas tyytyväisenä.

Suoritettuaan kaksoistutkinnon Wångenin ravikoulusta Veikko on työskennellyt isänsä luona Sundsvallissa. Hän ei ole halunnut jäädä laakereilleen lepäämään uuden oppimisen suhteen.

Haapakankaille on muodostunut viime vuosina tapa antaa hevosille kunnon talvivalmennus ajanjakso. Tällöin tallin hevosilla ei kilpailla, ja niinpä Veikko näki oivan sauman lähteä käymään opintomatkalla Ruotsiakin isommassa ravimaassa Ranskassa.

”Koronarajoitusten hieman helpotettua on ollut nyt ainakin väliaikaisesti helpompi lähteä käymään ulkomailla. Ranskalainen raviurheilu on kiehtonut minua Bazirella viettämästäni harjoitteluajasta lähtien."

Veikko palasi tuttuihin kuvioihin Ranskassa. Hänen asemapaikkansa on koko Vincennesin talvimeetingin ajan juuri Jean-Michel Baziren talli Grosboisin valmennuskeskuksessa.

"Taisin onnistua jollakin tapaa harjoitteluaikanani, kun pääsin uudestaan Bazirelle töihin."

Marraskuun alusta maaliskuun alkuun kestävän talvimeetingin aikana Vincennesissä ravataan 96 päivänä. Raveissa käynti täyttääkin Veikon päivät.

”Minulla ei ole kuin yksi passihevonen. Olen usein mukana muiden hevosten kanssa Vincennesissä. Välillä vastuulleni jää tallityöt ravipäivinä. Grosboista ei ole kuin parisenkymmentä minuuttia Vincennesiin”.

Bazire on noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana yhdeksi Ranskan johtavista valmentajista. Bazire tunnetaan tarkkana valmentajana, jolle hevosen hyvinvointi on tärkeätä. Hän on joka aamu puoli kuusi tallissa tarkastamassa hevoset.

"Talvimeetingin aikaan hän on käytännössä koko ajan Grosboisin tallilla. Hän keskittyy täysillä täällä oleviin starttihevosiin. Nicolas-poika vastaa tällä välin maaseututallista. Hevosia vaihdellaan tallien välillä tulevien starttien mukaan."

Kysyn mielenkiinnosta Veikon mainitsemasta passihevosestaan. Sanonta laatu korvaa määrän, pitää paikkansa tässä tapauksessa. Veikon vastuulla on nimittäin lajin absoluuttinen huippuhevonen Zacon Gio.

"Se tuli tähän maalta vähän ennen ensimmäistä starttiaan Baziren tallista käsin. Sen jälkeen se jäi minun vastuulleni Grosboisiin. Prix d’Amerique on tavoitteena Baziren mukaan. Ensimmäinen startti Vincennesissä meni italialaisoriin opiskellessa Ranskan systeemejä. Ranskalainen voltti oli aika outo kokemus sille."

Zacon Gio on yksi harvoista hevosista, jotka ovat pystyneet lyömään Face Time Bourbonin.

”Onhan se jo kokemuksena hieno päästä ajamaan tuollaisella hevosella treenissä. Aivan älyttömän hienontuntuinen hevonen. Mielenkiintoista nähdä myös, kuinka tällaisilla absoluuttisilla huippuhevosilla valmistaudutaan todella isoihin kisoihin."

Kevään koittaessa palaa Veikko takaisin Sundsvalliin. Kotitallissa odottaa Mika-isän talven yli hyvin valmennetut hevoset.

"En usko tämän jäävän viimeiseksi ulkomaanreissuksi. On tärkeätä nähdä kansainvälistä raviurheilua ja näin nuorempana on helppo lähteä reissun päälle. Odotan kuitenkin innolla päästä kotiin kilpailemaan omilla hevosillamme."

Veikko on ajanut Ruotsissa hyvällä menestyksellä kilpaa yli 300 starttia.

"Ajan mielellään oppilaslähdöissä. Minulla ei ole suurta poltetta kilvanajoon. Rutinoituneet kuskit ajavat hevosiamme isommissa lähdöissä. Ranskassa olisi mukava ajaa startti. Minulla on ajopuku mukana varuilta, jos saan mahdollisuuden Bazirelta ajaa kilpaa."

Veikko Haapakankaan raviuran tavoitteet ovat melko selvät. Hän on jo aloittanut ammattivalmentajalisenssin suorittamisen. Ammattivalmentajan uran kanssa ei ole kuitenkaan kiire.

Tulevaisuudessa tavoitteena olisi pitää perheen kanssa tallia Ruotsissa, ja lähettää hevosia kilpailemaan talveksi Ranskaan.

”Ruotsi on ravimaana ykkönen ihan jo käytännön tasolla. Ranskassa on hyvät palkinnot. Suomessa on luonnollisesti kaikkein mukavin käydä kilpailumatkoilla kesäisin."