Pöytyällä kuoli 1906 ori, jonka verta kantavat nyt lähes kaikki ravikunkaalliset – osa sen kiehtovasta elämästä jää mysteeriksi

Ori Kirppu on historian merkittävimpiä suomenhevosia. Kuva: Hevosurheilun arkisto

Suomenhevonen Kirppu on nimeään suurempi, sillä se lasketaan yhdeksi suomenhevosten neljästä kantaisästä. Nykyisin Kirppu esiintyy kaikkien suomenhevosten sukutauluissa, suurimmalla osalla kymmeniä kertoja.

Kesällä sen tarinasta tehtiin kattava kirja. Asialla oli vuosikymmenten uran Turun raviradan toiminnanjohtajana tehnyt Roger Johansson, joka on muutenkin perehtynyt suomenhevosten historiaan perusteellisesti.

Kirppu syntyi vuonna 1879 Rovaniemellä ja kuoli 1906 Pöytyällä. Sen viimeinen ja merkittävin omistaja oli turkulainen eläinlääkäri Ludvig Fabritius, joka aikanaan kirjasi Kirpun tarinaa muistiin vuonna 1927 julkaistuun teoseensa Juoksijaori Kirppu jälkeläisineen.

”Olin lukenut Fabritiuksen kirjan jo ennen kuin aloitin Turun raviradalla työskentelyn. Kun Turun Hippoksen hienoissa arkistoissa törmäsin vähän väliä Kirppuun ja Ludvig Fabritiukseen, sieltä se orastava nälkä syntyi”, kertoo Roger Johansson kirjan alkuvaiheista.

Varsinainen kimmoke kirjan tekemiseen liittyi kuitenkin vuoden 2018 Kuninkuusraveihin, jotka järjestettiin Kirpun kotipaikkakunnalla Rovaniemellä. Kirppuun jo valmiiksi paljon perehtynyt Johansson kutsuttiin pitämään oriista esitelmää sen syntymäpaikalle Pöykkölään.

Roger Johansson teki vuosikymmenten työuran Turun raviradan toiminnanjohtajana. Eläkepäivinään hän on paneutunut entistä tiiviimmin suomenhevosten historiaan. Kuva: Ville Toivonen

Johanssonille syntyi ajatus kirjan tekemisestä, kun hän kertasi tietoja Kirpusta. Hän ei kuitenkaan pystynyt kertomaan Kirpun tarinaa faktojen pohjalta täysin aukottomasti ja päätyi täyttämään puuttuvia palasia fiktiivisellä kerronnalla.

”Halusin saada luotua ehjän historian. Mietin ensin, voiko aukkoja täydentää kertomustekstillä. Totesin, että kyllä voi, ja niin olen tehnyt”, Johansson summaa. Lopputuloksena on 406-sivuinen kirja Kirppu – tarinaa suurempi hevonen.

Kirja on jaettu neljään osaan: Kirpun omaan tarinaan, Kirpun kilpakumppanien esittelyihin, henkilöihin Kirpun elämän eri vaiheissa ja Kirpun perintöön nykypäivän suomenhevosessa. Reilusti yli puolet kirjasta käsittelee Kirpun omaa tarinaa.

”Se on ainoa osa, jossa joukossa on fiktiota”, Johansson korostaa. Voi sanoa, että kirjan tekstistä 80 prosenttia on faktaa ja 20 prosenttia fiktiota.”

Kirppu-kirja on 406-sivuinen järkäle. 

Kirjansa tarinan lähteinä Johansson on käyttänyt Ludvig Fabritiuksen teoksen ja mielikuvituksensa lisäksi vanhoja sanomalehtiä, joita hän on kahlannut digiarkistossa läpi valtavasti.

Vaikka Kirpun tarinassa osa on sepitettä, kirjaan on kerätty hurja määrä tietoa paitsi Kirpusta, myös sen kilpakumppaneista ja ihmisistä sen ympärillä.

Kirppu oli oman aikansa maineikkaimpia ravihevosia. Oriin kilpailu-ura alkoi sen ollessa viisivuotias. Omistaja oli rovaniemeläinen.

”Kirpun ensimmäinen kilpailu oli Oulussa. Matkaa kisapaikalle oli 250 kilometriä, ja Kirppu kulki sen kävellen. Voisi kuvitella, että hevonen oli esittänyt jonkinlaista lahjakkuutta, kun sellaiselle reissulle lähdettiin”, Roger Johansson olettaa.

Kirpun pitkäaikaisin ja tärkein omistaja Ludvig Fabritius kuvattuna kotonaan Turun Eerikinkadulla. Kuva: Roger Johanssonin arkisto

Jalostuksessa Kirpun merkitys oli vielä paljon suurempi. Oriista jäi eri lähteistä koottuna reilut 200 jälkeläistä.

Tosin Roger Johansson muistuttaa, että kaikkien kirppulaisten todellisesta kirppulaisuudesta ei ole täyttä varmuutta, onhan Kirppu elänyt aikana ennen kuin sen enempää suomenhevosten kantakirjaa kuin varsinkaan hevosten perimän tieteellistä varmistamista oli käytössä.

Joka tapauksessa Kirpun perintö on hurja. Viimeinen ravikuninkaallinen, jossa ei ole ollut lainkaan Kirpun verta, oli vuosien 1953 ja 1954 ravikuningatar A.K. Tyttö. Esimerkiksi kaikkien aikojen menestyneimmän suomenhevosen Vieskerin sukutaulussa Kirppu esiintyy Roger Johanssonin laskelmien mukaan peräti 59 kertaa.

Kirppu on levinnyt suomenhevosten sukutauluihin lukemattomia eri reittejä, mutta suorana orilinjana Kirpun suku on nykyisin kuriositeettiasteella.

Viimeisin suoraan Kirpusta polveutuva ravikuninkaallinen on vuonna 1991 ravikuningattareksi seppelöity Totina.

Roger Johansson ehti tavata Ludvig Fabritiuksen tyttäret Margareta Voipion (1925-2019) ja Sylvia Innamaan (1923-2015). Kuva vuodelta 2007. Kuva: Roger Johanssonin arkisto

Vaikka Roger Johansson oli jo valmiiksi erittäin hyvin perehtynyt suomalaisen raviurheilun historiaan, selvitystyö tarjosi myös yllätyksiä.

”Olin tiennyt, että kilpailuja järjestettiin, mutta määrä kyllä yllätti. Toisaalta asia täytyy asettaa myös kontekstiin, eli siihen aikaanhan hevosia oli paljon. Ja kun niitä oli paljon, oli tietysti myös kova hinku ajaa niillä kilpaa.”

Johansson teki kirjaa varten suuren työn koostaessaan kaikista Kirpun kilpailuista nykymuotoisen ohjelmasivun.

Kirppu vietti viimeiset vuotensa Pöytyällä Pihlavan kartanossa, jonka maille se on myös haudattu.

Roger Johansson on mukana suomenhevosen varhaisvaiheita selvittävässä tutkimushankkeessa, jonka merkeissä työryhmä on parikin kertaa käynyt etsimässä Kirpun jäänteitä.

Toistaiseksi etsinnät eivät ole olleet tuloksekkaita, mutta Johanssonin mukaan Kirpun etsintää jatketaan.

”On se sen verran jännä aihe”, hän naurahtaa.

Kirppu on yksi neljästä suomenhevosten kantaisästä. Jatko-osia kolmesta muusta kantaoriista eli Einosta, Jaakosta ja Uljaanpojasta Roger Johansson ei ainakaan suoralta kädeltä lupaa.

”Kirpusta oli olemassa niin paljon ainesta, että tässä kirjassa on ehkä 80 prosenttia faktaa ja 20 prosenttia fiktiota. Jos tehtäisiin kirja muista kantaoriista, aineistoa olisi niin paljon vähemmän, että jonkun kohdalla faktan ja fiktion suhde menisi jo toisinpäin.”