Haussa strategia ja sen toteuttajat

Suomen Hippoksen avainhenkilöt kokoontuvat tällä viikolla ahkerasti. Torstaina pidettävän Hippoksen yleisen kokouksen asialistalla on yhdistyksen sääntöuudistuksen käsitteleminen sekä vuosien 2019-2021 kuninkuusravipaikkakuntien päättäminen, joka tosin lopullisesti sinetöidään vasta valtuuskunnan marraskuisessa kokouksessa.

Kuninkuusravipaikkakuntien suhteen jännite laski selvästi Hippoksen hallituksen hyllytettyä Powerparkin ja Kajaanin hakemukset, ja yleisen kokouksen tehtäväksi jäikin siunata Lahden, Seinäjoen ja Forssan Kuninkuusravit. Teoriassa yleinen kokous tai valtuuskunta voivat vielä nostaa Kajaanin tai Powerparkin hakemukset käsittelyyn, eikä toki olisi ensimmäinen kerta, kun Hippoksen päättävissä elimissä olisi keskinäistä ristivetoa.

Keskustelua yleisessä kokouksessa joka tapauksessa riittänee, sillä koko raviala on valtavan muutoksen edessä, mutta vuodenvaihteen jälkeisestä ajasta tiedetään vielä hirvittävän vähän. Jopa rahanjaon perusteet ovat vielä esittelemättä, ja yleisen kokouksen edustajat varmasti vaativat kättä pidempää siitä, miten koko raviurheilua tullaan jatkossa viemään eteenpäin.

Strategiasta on tosiaan kerrottu vähän, ja voidaan vain toivoa, että sellainen sentään on olemassa. Sekä Hippoksen toimivan johdon että luottamusjohdon aika tuntuu kuluneen peliyhtiöiden yhdistymisen käytännön valmisteluihin enemmän kuin tulevan suunnittelemiseen.

Hippoksen operatiivinen johto on ollut enemmän ja vähemmän vasemmalla kädellä hoidettuna siitä asti, kun Pekka Soini irtisanottiin toimitusjohtajan paikalta kesäkuussa 2015. Fintoton toimitusjohtaja Pertti Koskenniemi on toiminut myös Hippoksen vetäjänä, mutta ollessaan samalla toinen jalka uudessa Veikkauksessa, Hippoksen osalta Koskenniemi on ymmärrettävästi tyytynyt siihen, että arki on pyörinyt edes siedettävästi vanhaan malliin.

Koskenniemi siirtyy vuodenvaihteessa uuden Veikkauksen myyntijohtajaksi, ja Suomen Hippoksen hallituksen odotetaan tällä viikolla nimeävän hänen seuraajansa Hippoksen toimitusjohtajana. Ravinetin tietojen mukaan toimitusjohtajakisan loppusuoralla on ollut neljä henkilöä, joista kaksi on lajin erittäin korkeissa luottamustehtävissä.

Loputkin kandidaatit ovat lajin sisäpiiristä, ja vallitsevissa oloissa tuntuukin järkevältä valita Hippoksen vetäjäksi henkilö, joka on valmiiksi lajiin ja alaan vihkiytynyt. On puhuttu myös Hippoksen ja Fintoton ex-toimitusjohtajan Ilmari Halisen paluusta Tulkinkujalle, mutta Ravinetin tietojen mukaan "Immu" ei ole loppusuoralle selvinneiden ehdokkaiden joukossa.

Mielenkiintoisia aikoja elää myös Hippoksen hallituksen puheenjohtaja Mika Lintilä. Hän on voimakkaasti esillä spekulaatioissa elinkeinoministeri Olli Rehnin seuraajaksi tämän siirtyessä Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi.

Lintilälle elinkeinoministerin paikka olisi lottovoitto ja toisi hänelle hurjasti näkyvyyttä. Toholampilainen toisen polven kansanedustaja istuu eduskunnassa jo viidettä kauttaan, mutta varsinainen ääniharava hän ei ole koskaan ollut. Viime vaaleissa Lintilä oli Vaasan vaalipiirissä vasta viidenneksi eniten ääniä saanut keskustalainen, ja eduskuntapaikan uusiminen onnistuikin lopulta alle sadan äänen marginaalilla varasijalle jääneeseen nähden.

Puolueessaan Lintilä on ehdotonta sisäpiiriä, ja hän oli myös mukana joukossa, joka aikanaan lähti ajamaan nykyistä pääministeri Juha Sipilää Keskustan puheenjohtajaksi. Suomen Hippoksen puheenjohtajana hänen ylivoimainen valttinsa ovatkin olleet laajat suhteet yhteiskunnan huipulle. Yleisesti tunnustettuna heikkoutena on kielitaito, jonka vaatimattomuus voi olla esteenä jopa ministerihaaveille.

Hippoksen puheenjohtajana Lintilä on ollut vuodesta 2008 alkaen. Kiistaton tosiasia on, että hänen aikanaan Hippos ei ole kyennyt uudistumaan toivotulla tavalla. Äänekkään opposition viesti ei jäänyt epäselväksi toukokuussa, jolloin Lintilä ja hänen vastaehdokkaansa Antti Lehtisalo saivat puheenjohtajavaalin toisella kierroksella yhtä monta ääntä. Lintilän jatkokausi selvisi vasta arvalla.

Lintilä on oikea raviurheilun harrastaja, ja häntä näkee raveissa paljon enemmän kuin monia muita alan luottamusjohtajia. Pitkän puheenjohtajarupeaman aikana on kuitenkin ollut nähtävissä, että puheenjohtajan asema on hänelle vähintään yhtä tärkeää kuin tulosten saaminen. Ammattipoliitikkona Mika Lintilä on valinnut taistelunsa tarkasti, eikä ole lähtenyt ajamaan uudistuksia erityisen määrätietoisesti. Varsinkin vaalikausien loppupuolella puheenjohtajan uudistushalukkuus on ollut laskusuunnassa.

Toki on myös myönnettävä, ettei uudistusten läpivieminen ole Hippoksen kaltaisessa organisaatiossa helppoa. Ponnekkaimmin Lintilä ajoi peliyhtiöiden yhdistämistä. Voi olla, että Fintoton jatkaminen itsenäisenä toimijana ei olisi ollut edes mahdollista, mutta keskustelua vaihtoehdoista ei lopulta edes avattu kovin perusteellisesti.

Mika Lintilän elintila Hippoksen puheenjohtajana kaventui selvästi Pekka Soinin potkujen jälkeen. Lintilä ei olisi halunnut luopua luottomiehestään, mutta hallitus käveli puheenjohtajan yli. Kiivasluontoisen Soinin potkut eivät tulleet yllätyksenä, mutta ajankohta keskellä peliyhtiöiden yhdistämisprojektia oli kuitenkin erikoinen.

Potkuista päättäneiltä olisi toivonut selkeää näkemystä siitä, miten ja mihin suuntaan Hipposta olisi lähdetty viemään. Fintoton toimitusjohtajan valitseminen Hippoksen osa-aikaiseksi vetäjäksi ei antanut strategiasta kovin vahvaa näyttöä. Voidaan vain toivoa, että nyt tilanne on toinen.

Jos Lintilästä tulisi ministeri, hänen pitäisi jättää paikkansa Hippoksen hallituksen puheenjohtajana. Hallituksen varapuheenjohtaja Kari Erikssonilla varmasti olisi pyrkyä kalifiksi kalifin paikalle, mutta nosteen kanssa voi olla niin ja näin. Eriksson tunnustetaan ravipolitiikan sisäpiireissä älykkääksi, mutta häntä kuvaillaan luonteeltaan peluriksi. Poltettuja siltoja alkaa olla jo sen verran, että tarvittavan kannatuksen kerääminen voi olla aikamoisen työn takana.