Toisin kuin moni ajattelisi, raviratojen rahavirrassa ravien pääsylipputulot ja hevospelien asiamiespalkkiot ovat vain hilusia. Rahoitus jakautuu karkeasti neljään osaan: varainhankinta kuten yhteistyösopimukset, muu liiketoiminta sekä toimintatuet ja palkintotuet.
Jos tarkastellaan vain ravikilpailujen kustannuksia ilman palkintoja, keskimääräinen suomalainen ravirata kattaa tänä vuonna kilpailujen kustannuksista valtiontuella 57 prosenttia. Jos otetaan huomioon myös ratojen muu liiketoiminta, valtiontuen osuus on keskimääräisen radan toimintamenoista 48 prosenttia.
Luvut selviävät MT:n maa- ja metsätalousministeriöltä (MMM) pyytämästä aineistosta.
Valtiontuki korvaa sitä menetettyä tuottoa, joka hevospeleistä jaettiin ravien järjestämisen kuluihin niin kauan, kun Suomen Hippoksen oma tytäryhtiö Fintoto hoiti hevospelaamisen. Nyt työnjako menee niin, että Veikkaus hoitaa pelit ja radat kilpailujen järjestämisen sekä niiden ympärille tarvittavat palvelut.
Radoista useimmat pyörittävätkin ravintolatoimintaa sekä vuokraavat kiinteistöjä kuten talleja. Radoilla järjestetään myös muuta toimintaa, mutta sen määrä vaihtelee huomattavasti muun muassa radan sijainnin mukaan.
Ennen kuin Fintoto yhdistettiin vuonna 2017 Veikkaukseen, toto toi 80 prosenttia raviratojen tuloista. Luvusta tuli laskennallinen raja sille, miten suurta toiminta-avustusta radat voivat enimmillään saada.
Toimintatukeen kehitettiin osin EU-säännöistä kumpuava hallinnollinen laskentamalli, joka kuitenkin käytännössä rankaisee raviratoja onnistumisista. Esimerkiksi markkinoinnin kuluja ei saa laskea tukeen oikeuttaviksi menoiksi, vaikka ilman markkinointia ei nykyaikana synny tapahtumiakaan.
Toimintatuen takana lymyää lisäksi todellinen aikapommi.
"Raviradat pärjäävät valtiontuen haussa pääsääntöisesti niin pitkään, kun ne eivät tee korjausinvestointeja, joihin tarvitaan omarahoitusosuutta", sanoo tilitoimistoyrittäjä Pasi Ollikainen.
Mikkelissä sijaitseva perheyritys vastaa useiden raviratojen ja myös ravivalmentajien kirjanpidosta.
Raviratojen kiinteistöistä suurin osa on rakennettu lajin kultakaudella ennen 1990-lukua. Ratojen korjausvelka kasvaa. Malli, jossa pyritään optimoimaan poistoilla toimintatuki sen sijaan että varaudutaan uusiin investointeihin, johtaa siis jatkossa väistämättä ongelmiin.
MT pyysi MMM:ltä tiedot, joiden perusteella ministeriö laskee ratojen toimintatuen.
Avustusprosentti, joka on laskettu vain kilpailutoiminnan kustannuksista, vaihtelee peräti 32:stä yli 69 prosenttiin.
Hajonta selittyy osaksi ratojen oman varainhankinnan eroilla sekä ravipäivien määrällä ja profiililla eli sillä minkä tyyppisiä ravipäiviä ajetaan. Esimerkiksi ne radat, joilla on vuosittainen suurkilpailu kuten Lahdella, Mikkelillä ja Kouvolalla, erottuvat mahdollisina tulevaisuudenkin selviäjinä.
Lisäksi aineistosta erottuvat luonnollisesti ne, joilla on muutakin toimintaa. Sekin näkyy, millainen radan talousalue on eli mitkä ylipäätään ovat mahdollisuudet yhteistyösopimuksiin ja tapahtumien järjestämiseen.
Valtiontuen määrästä ei voi eikä pidä lähteä päättelemään raviratojen todellista kannattavuutta, koska tukilaskelma ei siis huomioi ratayhtiön tai -yhdistyksen omaisuutta eikä niistä tehtävien poistojen mahdollisuutta.
Vuoden 2017 liiketoimintakertomusten tiedoilla laskettuna kaksi kolmesta raviradasta teki tappiota (MT 16.11.2018).
Ratojen ei sinänsä edes ole tarkoitus tuottaa voittoa. Ne ovat yleishyödyllisiä yhtiöitä tai yhdistyksiä ja ylläpitävät ravitoimintaa ja maksavat kilpailupalkintoja, jotka luovat edelleen toimeentuloa laajalle ketjulle hevosenomistajista ja valmentajista erilaisten palvelujen tuottajiin ja maatiloihin.
Pasi Ollikaisen tarkka silmä huomioi, että osalla radoista ei todennäköisesti ole huomioitu budjetissa vähennyskelvottomina kuluina ravintolatoiminnan kuluja ja muita vastaavia menoja.
"Tällaiset radat saavat ylimääräistä tukea, elleivät ne ole ulkoistaneet kaikkea varainhankintaansa", hän huomauttaa.
Oma osansa ratojen taloudessa on aina Kuninkuusraveilla, jotka kiertävät maakunnasta toiseen. Jos vuoden suurimman ravitapahtuman järjestelyt sujuvat hyvin, sen tuotoilla voi Ollikaisen havaintojen mukaan kattaa radan mahdollisia tappioita ja vielä elää 5–7 vuotta.
