Loimi ja talli eivät takaa hyvinvointia
Klippaamaton hevonen ei tarvitse loimea talvellakaan. Usein loimi päätyy hevosten leikkikaluksi. Satu Pitkänen Kuva: Viestilehtien arkistoHevoseläinlääkäri Liisa Harmon mielestä hevosen hyvinvointia on lähdettävä arvioimaan sen luontaisista tarpeista. Riittää, ettei talli ole liian umpinainen ja että hevoset näkevät ympärilleen.
”Hevosella on luontainen tarve liikkua. Monella muulla eläimellä, kuten esimerkiksi lehmillä, ei ole samanlaista tarvetta. Tämä täytyy muistaa nykyisten harrastehevosten aikanakin”, Harmo huomauttaa.
Koska hevonen on laumaeläin, lajitoverin seura on sille välttämätöntä.
”Se tarkoittaa, että hevonen tarvitsee lauman ympärilleen. Ja on tärkeää, että laumassa pystyy muodostamaan arvojärjestyksen”, sanoo Harmo.
Luonnossa hevonen käyttää noin 16 tuntia vuorokaudesta syömiseen. Unta hevonen ei tarvitse kuin muutaman tunnin päivässä. Se nukkuu 10–15 minuutin jaksoissa.
Talleissa hevoset usein ruokitaan illalla yhdeksän aikaan. Sitten valot sammutetaan ja ovet suljetaan. Iltaheinät on pian syöty. Mitä hevonen tekee odotellessaan aamuseitsemää, jolloin ovet taas avataan ja heinää tulee turvan eteen?
”Se ei voi seurustella kavereiden kanssa, koska karsinan seinät ovat umpinaiset. Se ei näe, koska on pimeää. Aika luonnonvastaisesti niitä hevosia pidetään”, toteaa Harmo.
Kaikkia ulkoilutarhoja ei ole suunniteltu palvelemaan hevosen tarvetta liikkua laumassa.
”Kuulen jatkuvasti talleilla käydessäni, kun joku huutaa, että hei, sun hevosesi pukittelee tarhassa, hae pois se”, sanoo Harmo. Sitten hän pitää painavan tauon.
”Siis ihan oikeasti. Jos hevonen liikkuu tarhassa, se pitää hakea pois, jotta se ei rikkoisi itseään.”
Jos hevosella olisi kunnolla tilaa laukata, se ei loukkaisi itseään. Mutta jos tarha on pieni ja koko ajan on aita edessä, riskit ovat suuremmat. Liian pienessä tarhassa on todennäköistä, että ryhmässä oleville hevosille tulee riitaa, koska niillä ei ole tilaa väistää toisiaan.
Monilla talleilla tarhojen väliin on lisäksi tehty kulkukäytävät, jotteivät hevoset edes pääsisi haistelemaan toisiaan. Hevosten tarhaamista yhdessä vieroksutaan.
”Kun vanha tuntihevonen siirtyy harrastehevoseksi, se joutuu ensin ryhmätarhasta yksittäistarhaan. Sitten sille ostetaan kymmenen loimea. Sen tarpeet muuttuvat välittömästi, kun omistussuhde muuttuu.”
”Pitäisi pystyä ajattelemaan vähän järjellä. Vaikka ne vaaleanpunaiset loimet ovat ihania, aina niitä ei tarvita.”
”Ajatellaan tallinpitäjän työmäärää. Olisi helpompi laskea kaikki hevoset kujaa pitkin tarhaan, kuin pukea niille jokaiselle kolme loimea ja jalkasuojat, ja taluttaa ne sitten yksitellen jokainen omaan tarhaansa”, huomauttaa Harmo.
Loimitus on eräs Liisa Harmon lempiaiheista. Se on hänen mielestään riistäytynyt käsistä.
”Eräälläkin tallilla ihmiset istuivat t-paidassa tallinseinustalla ja ottivat aurinkoa. Sisällä tallissa tutkimallani hevosella oli viisi loimea päällekkäin.”
”Omistaja oli närkästynyt, kun soitin hänelle jälkeenpäin ja kerroin ottaneeni pari päällimmäistä loimea pois, koska hevonen oli ihan hikinen”, kertoo Harmo.
Joillekin runsaasti työtä tekeville ja sen myötä hikoileville hevosille voi klippauksesta eli talvikarvan ajelusta olla etua.
Jos hevosen karvoja ei ole klipattu, sillä ei ole Harmon mukaan mitään tarvetta loimelle.
”Hevosen lämmitysmekanismi toimii niin, että kun tulee kylmempi, se nostaa karvansa pystyyn ja ilma lämpenee siinä karvojen välissä. Hyvin harvoin hevosella iho on yhtään kylmä sen ollessa ulkona.”
Loimet pääsääntöisesti estävät karvojen pystyyn nousemisen ja hevoselle voi jopa tulla kylmä.
”Törmään nykyään usein iho-ongelmiin sen takia, että hevosella on jatkuvasti loimi päällään eikä iho hengitä lainkaan. Se uhkaa jo hevosen hyvinvointia”, Harmo toteaa.
SATU PITKÄNEN
Liisa Harmo puhui hevosten hyvinvoinnista Talli 2014 -seminaarissa Tampereella 7.4.2013
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
