Jouni Miettinen on nostanut monta suomenhevosta huipulle. Larvan Hurmos on yksi työnäyte. Kuva: Anu Leppänen
Viikon vieras: ”Hevosen omistamisesta on tehty liian vaikeaa”
Jouni Miettinen pitää suurta osaa raviurheiluun sisältyvästä byrokratiasta suomalaisten virkamiesten tekosina, ei EU:n.
Jouni Miettinen on tottunut sanomaan suoraan mitä ajattelee eikä säästele sanojaan Viikon vieraanakaan. Kuva: Ville ToivonenJouni Miettisellä on ollut vähintään yksi hevonen omistuksessaan viimeiset 50 vuotta. Kasvamaan hevosmäärä lähti 90-luvulla, kun Jouni muutti rivitalosta Ulvilasta vanhempiensa maapaikalle Porin Pinomäkeen – samalle paikalle, millä asuu edelleen.
Tärkeä ponnahduslauta uralle oli Heilikka, joka voitti Fabritiuksen Muistoajon, juoksi kahdessa kuningatarkisassakin ja jätti Heianin. Sen ohella Miettistä pitivät 2000-luvuan alun otsikoissa myös mm. Huuveri ja Jussin Vappu.
Samalla mies työskenteli myyntijohtajana graafisen alan firmassa, jolle teki töitä yhteensä 26 vuotta. Eläkkeelle Jouni jäi työstään vuonna 2014.
”Vaikka kyllä mulle vieläkin tilauksia tulee, juuri tänään jatkoin niitä viimeksi eteenpäin”, Miettinen nauraa haastattelupäivänä.
Miettisen alettua keskittyä suhteellisen täyspäiväisesti hevosiin niiden määrä on kasvanut koko ajan, ja tällä hetkellä niitä on jo reilut 20.
”Olen yhtä lukuun ottamatta kaikissa mukana, ja jos omistusosuudet laskee yhteen, niistä tulee 15 hevosta. Vain Jussin Sointu on kokonaan Ansamaan Jussin, jonka kanssa muita hevosia ollaan kyllä omistettu yhdessä vuodesta 1985 saakka”, Miettinen kertoo.
”Onhan se hirmu iso määrä, mutta onneksi on sen verran pärjätty, että on pystytty laskut maksamaan. Ja ennen eräpäivää – ei sen eräpäivän tarvitse maksupäivä olla, kun työ on jo tehty kuten vaikka kuskien ajopalkkiolaskuissa.”
”Ja jos ei pysty maksamaan, täytyy vähentää hevosia. Niin yksinkertaista se on”, Jouni Miettinen tiivistää.
”Minua ihmetyttää hirveästi sellaiset ihmiset, joilla on huippuhevonen, mutta jotka katoaa sitten kokonaan kuvioista, kun se hevonen loppuu. Ehkä ne jää odottamaan siitä yhtä hyviä varsoja, joita ei koskaan välttämättä tulekaan.”
”Minusta tätä hommaa pitää pyörittää niin kuin mitä tahansa liiketoimintaa: satsata koko ajan uusiin hevosiin sitä mukaa kun rahaa tulee. Joka arpa ei tietenkään voita, ja siksi niitä pitää olla useampia vetämässä. Ohi mennyt arpa pitää unohtaa sen jälkeen kun se lähtee pihasta”, Miettinen linjaa.
Jouni Miettinen on nähnyt hevosenomistajavuosiensa aikana lajin muuttumisen ja siihen liittyvän byrokratian lisääntymisen. Se harmittaa häntä.
”Hevosen omistamisesta on tehty liian vaikeaa. On kaikenlaista lisenssiä ja maksua: omistajalisenssiä, kilpailulisenssiä, kimpan perustamismaksua, pakollista kilpailuvakuutusta… Ja omistajanvaihdoksetkin tietysti maksaa. Niistä muodostuu tosi isoja summia, kun omistaa hevosia tässä mittakaavassa kuin vaikka minä, ja on tietysti myös tosi paljon vaivaa.”
”Olisi kannustavampaa, jos yhdellä maksulla olisi kaikki palvelut käytössä eikä tarvitsisi maksaa joka asiasta erikseen – samaan tapaan kuin saa käyttää ravirataa rajattomasti, kun maksaa radanhoitomaksun”, Miettinen esittää.
”Lisäksi kaikki on suunniteltu tietokonepohjaiseksi, eikä kaikilla ihmisillä ole tietokonetta.”
”Toivoisin, ettei hevoshomma menisi samanlaiseksi holhoamiseksi kuin vaikka nautaeläinten pito, että ihan joka asiasta täytyy täyttää lupalappu. Pysyisi edes jonkinlainen vapaus.”
”Hirveästi ollaan huolissaan siitä, että hevosten ja hevosten omistajien määrä vähenee. Jos sille halutaan jotain tehdä, niin ihan ensimmäiseksi voisi vähentää omistamiseen liittyviä kuluja ja byrokratiaa”, Miettinen ehdottaa.
”Sitten voitaisiin miettiä palkintojen jakamista uudella tavalla. Ravikuninkaalliset saa kyllä hyvät rahat, mutta kolmea kovaa juoksua puolenvälin paikkeilla ei välttämättä palkita kuin parilla tonnilla. Minusta sekin on valtava urakka, josta kuuluisi palkita paremmin.”
”Samoin ikäluokan ykkönen voi kerätä valtavan voittosumman ja muutama muukin sen takana hyvän rahan, mutta loput vain murusia. Kannustaisi varmasti eri lailla kasvattamaan ja omistamaan varsoja, jos rahaa riittäisi useammillekin.”
Rapin Aatoksen kanssa Jouni Miettinen on käynyt jo kahdet kuninkuusravit. Kuva Rovaniemeltä. Kuva: Anu LeppänenKonkreettisesti Jouni Miettinen otti mittaa byrokratiasta kahden vuoden mittaiseksi venyneessä oikeudenkäynnissä hevosen kuljettamisen laillisuudesta.
”Olin menossa kovalla kiireellä kuorma-autolla Vermoon, kun poliisit pysäyttivät ja kysyivät papereita. Minä löin niille nipun käteen ja sanoin, että kattokaa tosta.”
”Sitten siihen tuli vielä moottoripyöräpoliisi ja läänineläinlääkäri, jotka sanoivat, että pitää olla kuorma-auton kuljettajan erikoistutkinto, jos kuljettaa hevosia. Minä sanoin, että ei varmasti tarvitse, kuljetuslupa riittää. Siitä oli juuri tullut Ravivalmentajien yhdistyksen kautta tietoa”, Jouni Miettinen muistelee.
Hänelle mätkäistiin kuitenkin lähes 600 euron sakko. Hän soitti Anne Laitiselle Hippolikseen, jossa asiaa oli aikaisemmin selvitetty ja vei asian oikeuteen. Kahden vuoden jälkeen oikeus päätyi Miettisen ja Hippoliksen kannalle, ja syntyi tärkeä ennakkopäätös.
”Hyvä, että asia tuli katsottua loppuun asti. Jos olisin silloin maksanut sakon, niin tänäkin päivänä saisi aina jännittää, millainen poliisi tulee milloinkin kysymään papereita.”
”Mutta minkä takia tuollaisesta asiasta piti käydä oikeutta? Aina sanotaan, että EU sitä ja EU tätä. Mitä olen asiantuntijoita kuunnellut, niin ei se kuitenkaan niin mene. Ihan suomalaisten virkamiesten päätettävissä suurin osa asioista on”, Miettinen painottaa.
”Hevosmiehistä on tehty renkejä ja pelinappuloita, joilla ei ole mitään sanavaltaa Hippokseen, maa- ja metsätalousministeriöön eikä Veikkaukseen. Nyt tarvittaisiin Toivo Pohjalaa lyömään nyrkkiä pöytään.”
Tämän hetken kalustoonsa Jouni Miettinen on erittäin tyytyväinen. Löytyy kaiken ikäisiä suvukkaita varsoja ja hyvin pärjääviä kilpahevosia.
”Iloinen täytyy olla sellaisista uusista hevosista, jotka on tulleet valmiina kilpahevosina ja alkaneet pärjätä meille tultuaan, ja erityisen iloinen sellaisista hevosista, jotka on omia tekeleitä alusta lähtien ja pärjää edelleen. Molempia tallista löytyy.”
Larvan Hurmos latautuu kauteen Jouko Kankaan hoivissa Kittilässä, ja tähtäin on Seinäjoen kuninkuusraveissa.
”Näyttöjen antaminen on vaan tehty vaikeaksi. Jos ne haluaa antaa varman päälle jo hyvissä ajoin keväällä, voi kunto loppua liian aikaisin. Niin kävi esimerkiksi viime kesänä Rapin Aatokselle, joka oli juhannuksen aikaan huippukunnossa, muttei enää kuninkuusraveissa”, Miettinen pahoittelee.
”Mutta 3-4 startin varaan kesälläkään ei näyttöjen antamista uskaltaisi jättää.”
TalkKari: Mökkiläisen pojasta kasvoi hevosmies Jouni Miettinen
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
