Suomalainen hevoshuutokauppakulttuuri hakee muotoaan

Suomessa on viime vuosina järjestetty hevoshuutokauppoja paitsi syksyllä Ypäjällä, myös kuninkuusravien yhteydessä. Kuva: Ville Toivonen Kuva: Ville Toivonen

Ypäjän varsahuutokaupan tulos oli toisaalta pettymys – toisaalta odotettavissa.

Pettymys se oli siksi, että kesällä saatiin tietoa ikäluokkakilpailujen palkintojennoususta. Nostot suunniteltiin niin, että palkintojen pitäisi jatkaa noususuunnassa tai vähintään samalla korotetulla tasolla tulevina vuosinakin, vaikka ikäluokat ovat pienentyneet. Tämän olisi kuvitellut nostavan suomalaisen varsan kysyntää, mutta huutokaupan keskihinnassa se ei siis näkynyt, päinvastoin.

Tämän vuoksi ensi vuoden huutokauppa tulee olemaan todella voimakaan suunnannäyttäjän roolissa. Tuntuu siltä, että ellei raviurheilun ”uusi aika” nosta keskihintoja ensi syksynä, niin nostaako sitten koskaan? Vai täytyykö Suomessa vain hyväksyä se, ettei huutokauppakulttuuria syntynytkään? Parhaat varsat loistavat edelleen ainakin osaksi poissaolollaan. Kasvattajat eivät yksinkertaisesti uskalla tuoda niitä myyntiin, kun kylänmiehiä on katsomossa paljon mutta tosiostajia vähän. Toista on esimerkiksi viikon päästä Lexingtonissa, siellä myydään todistetusti hambovoittajat ja Peter Haughton Memorialin sankarit useimpina vuosina. Näin oli tämänkin vuoden voittajien laita.

Toisaalta Ypäjän tulos oli looginen seuraus tarjolla olleista hevosista. Ne eivät valitettavasti olleet ainakaan paljoa tulosta parempia. Tämä on toki täysin subjektiivinen arvio. Määritelkää hyvä hevonen! Mutta kuitenkin huutokaupasta puuttuivat ne  Muscle Hillin ja  Ready Cashin jälkeläiset, jotka muualla maailmassa toimivat keskihintojen nostattajina tällä hetkellä. Samoin Suomesta puuttuvat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ne vakuuttavat brändit, joiden tiedetään tuottavan ikäluokkahevosia ja huippuja vuodesta toiseen. Laukkoja ja Kemppejä tulee isosti ikävä.

Olosuhteet ovat Suomessa mitä ovat. Silti Suomessa on kasvanut uutenakin aikana hevosia maailman huippua myöten. ”Se” ei ole mahdotonta täällä peräpohjolassakaan. Moni yrittää oikein tosissaan kasvattaa hyviä varsoja, mutta jotain Ypäjän perusteella puuttuu sittenkin. Hevosten kasvattamisessa meillä on takuulla vielä paljon opittavaa. Sellaista, mikä ei välttämättä maksa yhtään euroa tai vaadi yhtään enempää aurinkoisia päiviä, vaan ainoastaan tekemisen tason nostoa.