Edesmenneen Pekka Larsenin toiveet suomalaiselle hevosyhteisölle: Rehellisyyttä, avoimuutta ja yhteistyötä

Pekka ja Pia Larsen ja viimeiseksi jäänyt kilpahevonen Kazino. Kuva: Miia Lahtinen

Itsenäisyyspäivän iltana menehtynyt esteratsastusvaikuttaja Pekka Larsen antoi Maaseudun Tulevaisuudelle haastattelun 21.11. Hän toivoi, että se julkaistaan hänen poismenonsa jälkeen.

63-vuotias Larsen sairasti verisyöpää, ja hän kertoi sairaudesta ja hoidoista avoimesti sosiaalisessa mediassa. 20.11. hän päivitti, että syöpä ei ole enää vastannut hoitoon, ja jatkossa häneltä hoidetaan enää oireita. 6.12. hän menehtyi.

Larsen kertasi päivityksessään toiveitaan vuosien varrelta:

”Toivottavasti elän vielä vuonna 2020, jolloin olen tosi, tosi vanha. Toteutunut.

Olisipa joku päivä yksi noista punatakkisista ratsastajista kansainvälisen Horse Show’n areenalla. Toteutunut.

Saisi kivan vaimon ja mukavan perheen. Toteutunut.

Näkisi maailmaa. Vuosien varrella olen käynyt 4 maanosassa ja yli 60 maassa, joten eiköhän tuokin ole toteutunut.

Elää elämäni hyväkuntoisena ja terveenä. Toteutunut.

Suurin pelkoni on ollut elää liian vanhaksi. Olen aina sanonut, että mieluummin lähden saappaat jalassa, ja näyttää tämäkin toive toteutuvan.

Olen aina pyrkinyt olemaan rohkea ja rehellinen, ainakin itselleni. Jääköön tämä muiden arvioitavaksi.”

Pekka Larsen ja Shananigan. Kuva: Pekka Larsenin albumi

Päivityksensä jälkeen Larsen oli onnellinen, että teki sen. Viimeisinä viikkoinaan ja kuukausinaan hän sai satoja ja taas satoja viestejä, joissa ihmiset esimerkiksi muistelivat hänen kilpauraansa, hänen valmennuksiaan ja hevoskauppojaan sekä kiittivät Larsenia hänen koko ratsastusurheilun eteen tekemästä intohimoisesta työstä.

Larsen totesi olevansa suorasukainen ja kovaääninen persoona, josta kaikki eivät välttämättä tykkää. Hän sai yllättyä, kuinka moni tykkäsi ja kuinka moni muisti.

”Olen liikuttunut ja onnellinen. Harva pääsee kuulemaan kaiken tämän, kun on vielä elossa”, hän sanoi.

Suomen ratsastukseen Larsen toivoi jatkossa kolmea asiaa. Niistä ensimmäinen on rehellisyys.

”Meillä on ihan liian paljon sitä, että puhutaan puuta heinää ja kaunistellaan asioita. Pitää olla rehellinen”, Larsen sanoi.

Toinen tärkeä asia on avoimuus. Että asioista kerrotaan ja puhutaan avoimesti kaikissa asioissa, niin hevoskaupoissa kuin muutenkin.

Kolmas asia on yhteistyö.

”Me ollaan vähän liian pieni maa kaikkeen, ja siksi meidän pitäisi tehdä yhteistyötä. Me tarvitsemme sitä, että kunnioitamme ja arvostamme toisiamme. Kun joku pärjää, meidän pitäisi olla iloisia hänen puolestaan”, Larsen sanoi.

Hän mietti toiveikkaana, että ratsastuksen kulttuuri on ehkä muuttumassa yhteisöllisemmäksi. Kenttäratsastajat ovat aina olleet hyvä esimerkki sosiaalisuudesta.

”Olkaa avoimia! Harrastakaa, kilpailkaa ja antakaa toisten harrastaa ja kilpailla”, Larsen tiivisti.

Hän sanoi myös muutaman sanan hevosten hyvinvoinnista ja käsittelystä. Hän harmitteli, että hänen, jolla on 50 vuoden kokemus hevosista, ja kaikki tutkimukset lukeneen nuoren näkemykset ovat niin kaukana toisistaan. Kaikki haluavat hyvää hevosille, mutta oikeasti ei keskustella samoista asioista.

Hevosissa on yksilöllisiä eroja, ja erilaisia hevosenpitämisen tapoja pitää osata kunnioittaa ja arvostaa.

”Hyvä hevostaito ei ole lajisidonnainen, vaan se on osaamissidonnainen, persoonasidonnainen ja jopa mielentilasidonnainen”, hän sanoi.

Hän painotti, että hevoskulttuurikin syntyy luomalla, se tehdään itse ja se muuttuu.

”Paljon me on jo opittu. 70-luvulta muutos on ollut valtava hevosten käsittelyn, kohtelun, varusteiden, kuljettamisen ja ruokinnan suhteen. Turha sanoa, että ennen kaikki oli paremmin. Ei ollut”, Larsen sanoi.

63-vuotiaana menehtynyttä Pekka Larsenia jäivät lähimpinä kaipaamaan vaimo Pia ja kolme aikuista poikaa.