Hevosia yritetään suojata polttiaisallergiaa vastaan monin keinoin. Kuva: Kati Susi
Leikkurileukojen paluu
Hevosten polttiaisallergiaa ei pitäisi enää kutsua kesäihottumaksi, sillä ei Suomen kesä seitsemää kuukautta kestä, kirjoittaa Kati Susi kolumnissaan.
Polttiaisia vastaan islanninhevostamma Sunna suojataan ihottumaloimella ja -hupulla sekä utaresuojilla. Viime syksyn uutuus oli naapuritallin pitäjän kehittämä lisäosa: naisten XXXL-kokoinen jakku, joka loimen alle puettuna suojaa puremilta tamman ryntäät ja etujalat. Kuva: Kati SusiViime viikolla Pälkäneellä tuli ilmahälytys. Sen teki lämpimän illan suulla polttiaisille vakavasti allerginen Sunna-tamma sinkoilemalla yhtäkkiä holtittomasti ympäri tarhaa.
24-vuotias Islannista reilut 16 vuotta sitten Suomeen muuttanut tamma oli kohdannut varhaisen kevään ensimmäiset stilettileukaiset polttiaiset ihollaan. 16 ihottumakautta kokeneen tamman kuppi meni välittömästi nurin heti ensimmäisistä puraisuista.
Myös polttiaisten puremille herkistyneet ihmiset tunsivat kihelmöintiä päänahoissaan. Ei muuta kuin itselle pipo päähän, tamma ja sen lievemmin allerginen ruunakaveri tarhasta sisälle ja vaatetus peittäviin ihottumaloimiin sekä -huppuihin. Ensihätään Sunnan lisäosat eli utaresuojat olivat talvisäilytyksen jäljiltä vielä kateissa.
”No niin”, todettiin talliporukan yhteishuokauksella. ”Se sitten alkoi jo.”
Viimeisen kerran polttiaisallergiset hevoset vapautettiin burkhistaan viime vuonna marraskuun alkupuolella. Eli taukoa vihulaisista tuli hitusen päälle viisi kuukautta.
Toki nyt pääsiäisen ja sen jälkeisten päivien kolakka sää sai leikkurileuat vetäytymään lätäköihinsä odottamaan lämmintä ja tuuletonta säätä. Mutta sieltä ne verenhimoissaan syöksyvät eläinten ja ihmisten kimppuun heti kun ilmat taas lämpenevät.
Polttiaisallergiaa ei pitäisi enää kutsua kesäihottumaksi, sillä ei Suomen kesä seitsemää kuukautta kestä. Sairaus on nimeltään polttiaisallergia eli IBH (insect bite hypersensibility).
Viime vuonna suomenhevosia kasvattava ja ratsastuskoulua Hattulassa pitävä Katja Kannisto totesi MT:n haastattelussa, että hoitamattomana sairaus olisi hänen kahdella polttiaisallergisella tammallaan taatusti paha. Hän korosti, että jokaisen allergisen hevosen omistajan pitää sitoutua hevosensa päivittäiseen hoitoon tai sitten luopua hevosesta.
Vielä reilut parikymmentä vuotta sitten polttiaisen puremien aiheuttamasta kutinasta kärsivät, ihonsa rikki hankaavat hevoset tunnettiin ”vain hankureina”. Tänä päivänä tietoa ja keinoja on paljon, joilla eläinten kärsimystä voi ja pitää vähentää.
Tekee pahaa nähdä somekeskusteluissa ja livenä hevosia, joiden harjat ja hännät on hangattu pois, kunnon ihottumaloimista ja muusta hoidosta ei tietoakaan. Pahimmillaan polttiaisallerginen hevonen aidataan avoimelle laitumelle, ”ettei se pääse hankaamaan”. Se ei vähennä kärsimystä, vaan lisää sitä.
Siispä kuudesta seitsemään kuukautta vuodesta kuluu asiallisesti hoidetun polttiaisallergisen hevosen kanssa päivittäisten tarkistusten ja hoidon merkeissä. Tärkein on oikea ihottumaloimi, jossa on kiinteä vatsakappale ja jonka materiaali estää pienimmillään yhden millimetrin mittaisten polttiaisten tunkeutumisen iholle. Myös asiallinen huppu pitkällä kaulaosalla auttaa paljon.
Tukihoitotoimet, kuten vesipesut, rasvaamiset, ruokinnan säätö ja kunnollisten pimennettyjen suojien rakentelu tarhoihin ja laitumille vievät aikaa ja rahaa. Hermoista puhumattakaan.
Siihen asti on piirrettävä niillä liiduilla, joita on olemassa.
Erinomainen hankinta Sunnan henkiseen ja ihon hyvinvointiin on ollut siirtotalliin asennettu huippuimuri. Se imaisee kevyet polttiaiset pois sisätilasta. Tamma viettääkin syyskuukausina vapaaehtoisesti paljon aikaa sisällä huippuimurin alla. Oviaukkoa suojaa mainoslakana.
Katja Kannisto on saanut polttiaisallergisten hevostensa ihon pysymään hyvänä loimituksella, vesipesuilla, ihon laseroinnilla ja antamalla ruokinnassa lisänä magnesiumsitraattia.
Harmillista, että sveitsiläisten ja islantilaisten tutkijoiden kehittämä rokote polttiaisallergiaa vastaan ei suojannutkaan Islannista Sveitsiin vietyjä hevosia. Rokotetuista hevosista 55,5 prosenttia sairastui. Hyvä uutinen kuitenkin on, että tutkimukset täsmärokotteen löytämiseksi polttiaisallergiaan jatkuvat.
Ehkä jonain kauniina päivänä rokote on käytettävissä ja tämä kärsimys hevosilta loppuu tai ainakin lievenee. Siihen asti on piirrettävä niillä liiduilla, joita on olemassa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja pälkäneläisen hevostilan emäntä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
