Elitloppetin rata-arvonta toi mieleen Virve Rostin ja Juha Miedon, mutta oliko siihen syytä?

Suositun teorian mukaan suomalaishevosten arvontapallot säilytetään kylmässä, jotta ne erottaa muiden joukosta. Kuvan jääkaappi ei melko varmasti liity tapaukseen. Kuva: iStock

MT Hevoset|Ravit

20.5.202517:00

Kolumni

Ville Toivonen

Sunnuntai-iltana arvottiin lähtöradat tulevana sunnuntaina Tukholman Solvallassa ajettavan Elitloppetin karsintoihin. Euroopan arvostetuimman sprintterikilpailun kahdeksasta finaalipaikasta kamppailee kuusitoista ravuria.

Molemmissa karsinnoissa juoksee kahdeksan hevosta, joista neljä parasta etenee finaaliin.

Koska kisa on kivikova, rata-arvonnalla on suuri merkitys.

Muutaman vuoden tauon jälkeen Elitloppetissa on mukana myös suomalaishevonen, Heikki Korhosen omistama ja Jukka Hakkaraisen valmentama Massimo Hoist.

Sunnuntai-illan rata-arvonnassa ei tarvinnut kauaa jännittää. Ensin heitettiin parhaat juoksunsa keulapaikalta tekevä australialainen The Locomotive radalle 7 ja sen jälkeen Massimo Hoist arvottiin radalle 8.

Huonoimmalle mahdolliselle paikalle. Tietenkin.

Suomalaisravureiden umpisurkea arpaonni Ruotsissa on ikiaikainen keskustelun ja rutinan aihe.

Päässäni alkoi heti soida Virve Rosti.

”Näinkö aina meille täällä käy käy käy käy…”

Ajattelin, että ääniraidan suhteen voisi mennä huonomminkin.

Seuraavaksi mieleen tuli Juha Mieto -meemi. Se, jossa hiihtojätin pään yläpuolella lukee ”huumorimiehiä olen” ja kuvan alareunassa ”mutta tämä on täyttä paskaa”.

Rata-arvonta tai ”-arvonta” nosti ajatuksia muillekin. Puhelin piippasi vain hetki Massimo Hoistin lähtöradan selviämisen jälkeen.

”Malmrot on ottanut Massimon pallon pakastimesta”, WhatsApp-ryhmässä arveltiin.

Viestissä mainittu Anders Malmrot on Elitloppetin promoottori, joka oli arpomassa lähtöratoja Ruotsin ravikeskusjärjestö ST:n urheilupomo Robert Karlssonin kanssa.

Ei naurata. Kuva: Johannes Tervo

Vaikka valetta ja emävaletta suurempi vale on vain tilasto, voihan niitäkin vilkaista.

Elitloppet on ajettu vuodesta 1952 alkaen, ja ensimmäisen kerran suomalaisravuri oli mukana vuonna 1976. Tuolloin kisaan osallistui Martti Keskisen ajama ja valmentama R.A.C., joka starttasi ensimmäisessä karsinnassa radalta 7.

Menestystä ei vielä tullut, sillä R.A.C. oli ranskalaisen Daugan voittamassa karsinnassaan yhdeksäs.

Tuohon aikaan Elitloppetiin tosiaan ajettiin välillä myös yhdeksän hevosen karsintoja. R.A.C.:n lisäksi vuoden 1976 kisaan oli Suomesta kutsuttu myös Pekka Korven tallin jenkkitamma Meadow Trish, joka kuitenkin joutui jäämään kisasta pois. Meadow Trish oli kuitenkin mukana rata-arvonnassa ja se sai toiseen karsintaan radan 9.

Meadow Trish onkin ainoa Elitloppetissa takariviin arvottu suomalaishevonen. Vuodesta 1977 alkaen karsinnoissa on aina ollut kahdeksan hevosta per lähtö, poislukien vuosi 1988, jolloin ajettiin kaksi seitsemän hevosen karsintaerää.

Anders Malmrot. On siinäkin. Kuva: Terhi Piispa-Helisten

Ensimmäinen suomalainen Elitloppet-finalisti saatiin vuonna 1978, kun ihmetamma Charme Asserdal selvisi finaaliin laukasta huolimatta. Karsintaansa Timo Even suojatti starttasi radalta 7. Finaalissa se oli radalta 8 seitsemäs.

Charme Asserdal oli Elitloppetissa mukana kolmesti. Vuosina 1979 ja 1980 se voitti karsintansa, joihin se starttasi radoilta 4 ja 7.

Charme Asserdal on edelleen ainoa suomalaishevonen, joka on pystynyt voittamaan Elitloppet-karsinnan. Sen kohdalla Elitloppetin suurimmiksi ilonaiheiksi jäivät karsinnat, sillä vaikka Charme Asserdal oli Euroopan ja maailman parhaita ravureita, kaksi lähtöä samana päivänä ei sopinut sille ja parhaimmillaankin se oli finaalin viides.

Karsinnoissa Charme Asserdal kuitenkin säkenöi.

Etenkin vuoden 1980 karsintavoitto on pala upeinta suomalaista ravihistoriaa. Heikki Korpi lähetti Charme Asserdalin puolimatkan jälkeen porukan perältä kolmannelle radalle, mutta keskittyi loppukaarteessa pussittamaan kisan suosikkia, ranskalaissuuruus Ideal du Gazeauta.

Loppusuoralla Charme sai menoluvan ja voitti hallitusti ennen Ideal du Gazeauta, joka sai Heikin ja Charmen huikean suorituksen myötä kiritilaa liian myöhään.

Mutta tosiaan, niistä suomalaisten lähtöradoista.

Kun mukaan ei lasketa pois karsinnastaan jäänyttä Meadow Trishiä, Massimo Hoistin sunnuntain startti on 56. kerta, kun suomalaishevonen osallistuu Elitloppetin karsintaan. Useimmin suomalaisille osuneet lähtöradat ovat 3 (yhteensä 12) ja 7 (11).

Lähtöratojen keskiarvo on 4,64, kun se kahdeksasta radasta arvottaessa olisi laskennallisesti 4,5. Lähtöratojen mediaani on 4.

Jos jätetään pois muinaishistoria, luvut eivät juuri muutu. Massimo Hoistin sunnuntain arvonta oli 18. kerta, kun suomalaisravurille arvottiin lähtörata Elitloppet-karsintaan 2000-luvulla. Myös tässä joukossa mediaani on 4, keskiarvo puolestaan 4,3.

Viimeiset kymmenen suomalaishevosille Elitloppet-karsintaan arvottua lähtörataa ovat olleet tuoreimmasta alkaen 8, 5, 1, 4, 5, 8, 2, 3, 4 ja 4.

Elitloppet-finaaliin suomalaisravuri on selvinnyt 27 kertaa. Finaaliin päässeet suomalaiset ovat yleensä startanneet joukon keskeltä. Radalta 4 on menty finaaliin seitsemän kertaa ja radoilta 3 ja 5 molemmilta viidesti.

Radalta 1 suomalaishevonen on mennyt finaaliin kahdesti, Madrigal vuonna 1979 ja BWT Magic vuonna 2001. Huippupaikoista radalta 2 on menty finaaliin vain kerran, D.D.’s Hitman vuonna 2017.

Massimo Hoistin kannalta on myös huonoja uutisia. Radalta 8 suomalaisravuri on päässyt Elitloppetin finaaliin vain kerran, Indian Silver vuonna 1999.

Myös se lienee huono uutinen, että tällä vuosituhannella suomalaisravurit ovat tarvinneet entistä parempia lähtöpaikkoja finaaliin selvitäkseen.

2000-luvun seitsemästä suomalaisfinalistista suurimmilla numeroilla karsintaansa ovat startanneet Plantagenet ja Nadal Broline, jotka molemmat olivat radalla 5. Muut uuden vuosituhannen finalistit ovat olleet karsinnassaan radalta 1 startannut BWT Magic, radalta 2 lähtenyt D.D.’s Hitman sekä Brad de Veluwe, Formula One ja Next Direction, joilla oli rata 4.

Kaikkia Elitloppet-hevosia tarkasteltaessa voi lohduttautua sillä, että karsintalähtöjen arpaonni ei tilastojen valossa ole ratkaisevan suuri. 2000-luvulla finaaliin on päästy yhtä usein radalta 8 kuin radalta 3 ja jopa useammin kuin radalta 2.

Finaaliin radat valitaan karsintojen menestyksen perusteella, ja siellä kenttä kääntyy harvoin. Tällä vuosituhannella radoilta 6, 7, ja 8 on oltu Elitloppet-finaalissa totosijoilla vähemmän kuin radoilta 1 tai 4 yksinään.

Finaalin voittoon on radalta 8 yltänyt 2000-luvulla vain vuoden 2011 voittaja Brioni, joka oli kertoimellaan 27,06 Elitloppet-historian toiseksi suurin yllättäjä vuoden 2017 voittajan Timokon jälkeen.

Karsinnassaan Brioni oli radalta 3 kakkossuosikki, mutta 1.06,5-avauksen jälkeen se kangistui maalisuoralla viidenneksi. Brionin ohjastajavalmentaja Joakim Lövgrenin onneksi neljäntenä maalissa ollut Define The World hylättiin sen lähes kaadettua Year In Review’n maalisuoralla, ja näin Brioni pääsi viimeisenä finaaliin.

Kannattaa muuten katsoa Brionin voittama Elitloppet Youtubesta. Ehkä kaikista näkemistäni ravivideoista suosikkikohtani on se ohikiitävä hetki, kun Lövgren maaliintulon jälkeen nyökkää katsomoon. Tuulettaa hän ei taida uskaltaa, vaikka tunteekin millimetritaiston kääntyneen hänen ja Brionin eduksi.

Mutta se on ehkä jo toinen tarina.