Hevoset

Hevosten mahavaivat yleinen riesa mutta parannettavissa – kilpaileminenkin mahdollista

Eläinlääkäri Jonna Jokisalo suosittelee tasapainoista ruokintaa. Hevosen kannatta laadukkaan heinän lisäksi syödä "yhtä ruokaa yhdestä säkistä" ja vettä on oltava tarjolla vapaasti.
Jonna Jokisalo / Hyvinkään Hevossairaala
Tähystyskuvat kertovat eri hevosten mahaportin alueesta, jossa mahalaukun pohjukasta siirrytään ohutsuoleen. Normaalisti mahalaukun seinämiä peittää terve limakerros. Alhana vasemmalla on nähtävissä sarveisosan mahahaava ja oikealla mahahaava on rauhasosassa.

Hevosten mahahaavoja ja suolistotulehduksia hoidetaan aiempaa useammin, kun tietoisuus ja diagnosointi ovat parantuneet. Mahahaavat ovat suoliston tulehduksia yleisempiä.

"Hevosella voi olla pelkkä mahahaava, mutta usein nämä sairaudet kuitenkin liittyvät toisiinsa", toteaa hevossairauksien erikoislääkäri Jonna Jokisalo Hyvinkään Hevossairaalasta.

Jokisalo on suorittanut Yhdysvalloissa myös hevosten sisätautien erikoistutkinnon.

Hyvä uutinen on, että hevosen ruuansulatuskanavan kudokset pyrkivät korjaamaan itse itseään. Toipuminen on siten mahdollista, kunhan syyt löydetään ja lääkitys voidaan valita oikein.

Ärtyvän suoliston oireet poistuvat hevoselta harvoin kokonaan. Tärkeää on oppia elämään sairauden kanssa.

"Tavoitteena on saada hevosesta normaalitoiminen tietyin ruokintarajoituksin. Silloin kilpaileminenkin on mahdollista."

Hevosen koko elämä perustuu siihen, että sen paksusuoli voi hyvin. Sen suoliston luonnollinen puolustusjärjestelmä on äärimmäisen tehokas.

Saatetaan sanoa, että jollakin hevosella vain on herkkä maha, usein ripulia tai ärtynyt suoli. Jokisalo ei tätä usko: "Kyllä niihin aina syy on. Hiekka on aika yleinen, samoin paksusuolen mikrobikannan häiriintymiset."

Tähystys tuo selvyyttä. Jos mahalaukun limakalvot ovat normaalit, ultraäänellä voidaan edelleen tutkia suolistoa.

Mahahaavan oireet ovat hyvin vaihtelevia. Niihin kuuluvat huono ruokahalu, varsinkin väkirehujen syömättä jättäminen, huono suorituskyky tai selkään nousevan ratsastajan vastustelu, mattamainen karva, laihtuminen sekä toistuvat ähkyoireet.

Sen sijaan laihtuminen hyvästä ruokahalusta huolimatta ja ripuli liittyvät harvoin mahahaavaan.

Haavojen syntymekanismi vaihtelee sen mukaan, onko niitä mahalaukun ylemmässä epiteeliosassa vai alhaalla rauhasosassa. Sarveiskalvon haavaumien synty tunnetaan varsin hyvin. Sen sijaan limakalvon haavaumiin johtava mekanismi ei ole vielä täysin selvä.

Mahahaava on yleisintä laukkahevosilla, ja ravurit tulevat toisina. Muista urheiluhevosista matkaratsastus on laji, jossa kilpailukaudella hevosilla esiintyy mahahaavaa selvästi harjoituskautta enemmän.

Jonna Jokisalon mukaan väkirehupitoinen ruokinta on yksi selittävä tekijä ja matkaratsastuksessa myös hyvin pitkäkestoinen suoritus.

Altistavia tekijöitä ovat ne, jos hevonen joutuu elämään yksin tai viettämään paljon aikaa yksin esimerkiksi tarhassa. Myös riittämätön vedensaanti on yhteydessä vaivoihin.

Stressi ei vaikuta yhtä suoraan kuin ihmisillä, mutta jokin rooli silläkin tutkimusten valossa on, Jokisalo toteaa.

Jos hevonen syö hyvin mutta silti laihtuu, taustalla voivat olla loiset, hiekansyönti, hampaiden vauriot tai vääränlainen ruokinta. Kun ne on suljettu pois, syyksi paljastuu yleensä suoliston tulehdus eli IBD.

Ärtyneen suolen syndroomaan sairastumisen syitä on vaikea selvittää tarkoin, eihän niitä tunneta ihmiselläkään.

Aiheesta on tutkimusta, mutta niiden tulokset ovat nykyisen kokemuksen valossa vanhentuneita, Jonna Jokisalo korostaa.

Vaivoihin liitetään edelleen ripuli, laihtuminen ja toistuva ähky. Jokisalon tyyppipotilas on kuitenkin hevonen, jonka suorituskyky on heikentynyt.

Hevosen näkee joutuvan "tekemään kakkaa", minkä jälkeen se liikkuu taas normaalimmin. Se saattaa myös yhtäkkiä vain menettää massaa ruokahalustaan huolimatta.

Ohutsuolesta näkyy tähystyksessä vain aivan sen alku. Tutkimuksena käytetään ensin ultraamista. Allergiatestit auttavat selvittämään epäsopivat ruoka-aineet.

Koska hevosen suolisto osaa korjata hyvin itseään, hevosen ruokinnan tulisi olla mahdollisimman yksinkertaista.

Hyvin usein Jokisalo suosittaa siksi allergiatestejä, jos hevosella on suoliston oireita, joihin ei löydy selkeää syytä. Tieteellisesti pätevä testi ei ole, mutta se on tuonut usein apua.

Allergiatestillä tutkitaan hevosten rehuissa tyypilliset kahdeksan ainetta: ohra, kaura, vehnä, maissi, soija, melassi, hiiva ja sinimailanen.

Testaus maksaa noin 160 euroa. "Jos sillä säästää yhdenkin lääkekuurin, raha on tullut takaisin", spesialisti muistuttaa.

Jonna Jokisalo törmää viikoittain siihen, että hevoselle on kokeiltu yhtä jos toista tuotetta ja ravintolisää. Tarkasteltaessa tuoteselosteita selviää, että lista on pitkä, ja monien aineiden tai yhdisteiden vaikutuksia on mahdoton selvittää.

"Tykkäisin siitä mallista, että hevonen syö yhtä ruokaa yhdestä säkistä. Näin itsellä säilyy ainakin paremmin hallinta siitä, mitä hevonen syö", hän painottaa.

Vaivojen ennaltaehkäisyssä ajatellaan usein, että vapaasti saatava heinä on hyvästä. "Jos ajatellaan villihevosia, eivät nekään syö jatkuvasti vaan siirtyvät välillä toiseen kohtaan."

Hän suosittaakin järjestämään ruokailun niin, että hevonen saa pienempiä määriä heinää tiheästi. Kun syömisessä on taukoja, mahalaukku pääsee välillä vähän tyhjenemään.

Vapaasti tarjolla oleva vesi on sen sijaan ehdottoman tärkeää. Tutkimusten mukaan mahahaavan riski nousee, jos hevonen ei voi juoda, kun se haluaa.

Ihanneravintoa suolistosairaalle hevoselle tuntuu olevan lehtevä syysodelma. Myös kuivaheinä pikkupaaleissa on osoittautunut hyvin sulavaksi. Näitä kumpaakin on käytännössä vähän saatavilla.

Kuivurissa kuivatuissa suurpaaleissakin saa laadukasta heinää, kunhan myös selvitetään, ettei sokeri nouse yli 150 grammaan kilossa kuiva-ainetta.

Toipumisvaiheessa myös väkirehussa sokerin ja tärkkelyksen määrä pidetään alle kymmenessä prosentissa.

Lue myös:

Ruokintakeksintö säästää aikaa ja parantaa hevosen terveyttä

Hiekansyönti on jo suomalaishevosten kansantauti – syyt hämärän peitossa, tutkimusrahoituksen niukkuus vaikeuttaa selvittämistä

MT Hevoset
Lue lisää

Etäseuranta tuottaa Harjun aktiivipihatossa tietoa hevosten hyvinvoinnista – "Vähemmän tarvitaan käsityötä ja hevosten tarkkailuun on enemmän mahdollisuutta"

Hevosen loishäädössä ei voi nojata pelkkään lääkitykseen – loisen elämänkierto talliympäristössä katkaistava

Hevoseen tutustumiseen kannattaa käyttää aikaa – epäkohtien huomaaminen säästää monelta harmilta

Biologiset plasmahoidot ohittaneet viime vuosina suosiossa kirurgian hevosten jännevammojen hoidossa

MT Hevoset