Löydä ehdokkaasi: MT:n vaalikoneessa koko maan kuntavaaliehdokkaat
Hevoset

Hiekansyönti on jo suomalaishevosten kansantauti – syyt hämärän peitossa, tutkimusrahoituksen niukkuus vaikeuttaa selvittämistä

Suomenhevoset yliedustettuina hiekansyöjissä.
Peppi Leppälahti
Laidunnus ja lihomisen ehkäisevä liikunta ovat tehokkainta hoitoa hevosen suolistolle. Ne ennaltaehkäisevät hiekansyöntiä ja siitä johtuvia ongelmia.

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa hiekkaa syövien hevosten sairastumiset ovat lisääntyneet hälyttävästi. Perimmäistä syytä hiekanhimoon ei tunneta.

”Osa hevosista suorastaan imuroi hiekkaa, eli ne syövät sitä tarkoituksella. Meillä on keskeneräisiä tutkimuksia, joilla ongelman syitä pyritään selvittämään”, kertoo eläinlääketieteen tohtori Kati Niinistö Yliopiston hevossairaalasta.

Hiekansyöntiin herättiin Suomessa 2000-luvun vaihteessa, ja sen jälkeen hiekkaähkyisiä ja muulla tavoin maansyönnistä oireilevia hevosia on hoidettu ja tutkittukin. Määrät ovat viime vuosina lisääntyneet merkittävästi, hevosten kansantaudiksi asti. Syksyt ovat pahinta aikaa, toinen piikki koittaa keväisin ennen laidunkautta.

Hevossairaalassa hoidetuista ja tutkimuksiin osallistuneista hiekansyöjähevosista yliedustettuina ovat erityisesti suomenhevoset, mutta myös islanninhevoset ja shetlanninponit. Lämminveriravurit puolestaan ovat selkeänä vähemmistönä hiekasta oireilevien hevosten joukossa.

”Potilasmateriaalissa on viitteitä siitä, että tietty liikunta tai käyttötapa saattaa suojata hevosta hiekansyönniltä, joskaan kyselytutkimuksessa ei eroja saatu. Pohdittu on, voiko tapa olla seurausta tylsistymisestä tai siitä, että hevosen luontainen liikunnan tarve ei täyty”, Niinistö toteaa.

Hevosten tarhat ovat Suomessa yleisesti hiekkapohjaisia toisin kuin Keski-Euroopassa, jossa hevoset ulkoilevat enemmän nurmipohjilla ja voivat toteuttaa lähes ympäri vuoden laiduntamistarvettaan.

Koska hevonen on luonnostaan laiduntaja, voi se karkearehun harvan tai vähäisen annostelun vuoksi ruokintojen väliaikoina syödä maata. Niinistön viime marraskuussa julkaistussa väitöstutkimuksessa todettiin, että erityisen alttiita maan maisteluun ovat ahneet, joutilaat ja laumassa alhaisessa asemassa olevat hevosyksilöt. Laumojen johtajahevosilla hiekkakertymiä on vähiten.

Syitä hiekanhimoon etsitään myös kivennäis- ja hivenaineiden mahdollisista puutostiloista.

”Aiemmassa tutkimuksessa on selvinnyt, että maata syövillä hevosilla on keskimääräistä matalammat rauta-arvot ja kupari-sinkkisuhteet. Pyrimme selvittämään, onko asia sama hiekkakertymähevosilla. Aineiston analysointi on meneillään ja suunnitteilla on myös hevosten suolistotulehdukseen eli IBD:hen liittyviä tutkimuksia”, Niinistö kertoo.

Rahoituksen saaminen hevostutkimuksiin on Niinistön mukaan loputon suo. Todellisuus on se, että enimmäkseen tutkijat tekevät tutkimusta vapaa-ajallaan.

”Hevostutkimus ei ole kaikkein vetävin ala, pieneläinpuolella rahoitusta on paremmin saatavilla. Isoja rahoituksia, joilla voitaisiin toteuttaa laajoja hevostutkimuksia, ei ole Suomessa olemassa. Siinä mielessä tutkimustyömme on edelleen näpertelyä”, Niinistö sanoo.

Tällä hetkellä eläinlääketieteessä keskitytään hiekkaoireiden hoitamiseen, mutta syiden selvittämiseen tarvittaisiin kontrolloidut olosuhteet. Niinistö suostuu hetkeksi toiveajattelemaan, miten tutkisi hiekansyöntiä, jos käytettävissä olisi kaikki tarvittavat resurssit.

”Tutkimuksessa olisi oikea koe-eläinpuisto, eli hiekkaa syövä hevosporukka. Niitä tutkittaisiin eri ympäristöissä, liikunnalla ja ruokinnalla. Selvitettäisiin mitä asioita pitäisi yrittää tehdä, että hiekansyönnin saisi loppumaan.”

Yksilölliset erot suoliston toiminnassa selittävät osittain, miksi joillain hevosilla hiekansyönti aiheuttaa vakavia ongelmia ja toisilla ei.

”On myös sellaisia maata syöviä hevosia, joilla suolisto toimii niin hyvin, että hiekka kulkeutuu pois. Toisilla taas ei. Suolistossa on tahdistajat samalla tavalla kuin sydämessäkin. Ummetuksesta kärsivillä hevosilla löydettiin tutkimuksessa vähemmän tahdistajia, mutta ratkaisematon kysymys on, oliko näin jo ennen ummetusta vai aiheuttiko ummetus tahdistajasolujen vähenemistä”, Niinistö sanoo.

Hevosen syömä hiekka tai muu maa-aines kertyy yleisimmin paksusuolen etuosaan. Kertymä todetaan röntgenkuvilla tai ultraäänitutkimuksella. Tyypillinen hiekkakertymän oire on paksusuolen ummetusähky. Myös vetinen ripuli ja laihtuminen ovat yleisiä oireita. Lisäksi suorituskyky ja hevosen halu liikkua voivat heikentyä.

”Hiekka kertyy mahalaukkuun vain silloin, jos se ei vedä normaalisti. Paksusuolessa hiekka menee painavana pohjalle ja voi jäädä jumiin tiettyihin kaventumakohtiin. Tästä syntyy niin sanottu ummetushiekkaähky”, Niinistö kertoo.

Hänen väitöstutkimuksessaan tehokkaimmaksi hoidoksi hiekkakertymän poistamiseen todettiin letkutus psyllium-magnesiumsulfaattiseoksella.

Hiekansyönti kroonistuu joillakin, mutta ei kaikilla, hevosilla ja vaatii useasti klinikkahoitoa. Tutkimuksessa toisaalta todettiin, että osa hevosista pystyi poistamaan hiekan itse, kun niitä pidettiin asfalttitarhassa.

Vaikka puhutaan hiekkakertymistä, voi ongelman syynä olla myös syöty savi, sora tai jopa tarhasta rouskuteltu hake.

”Multa ei tunnu jäävän kertymäksi suolistoon”, Niinistö kertoo.

Omistajalle hiekanhimoinen hevonen aiheuttaa huolta ja vaivaa. Niinistö kehottaa kiinnittämään huomiota muutamiin asioihin.

”Ensimmäiseksi omistajan pitää tunnistaa hevosensa käyttäytyminen ja seurata sitä. Eli syökö hevonen ahneuksissaan kaiken mahdollisen ja hiekan siinä vahingossa, vai hakeeko se tarkoituksellisesti hiekkaa? Toiseksi tulee ruokinta, jolla oletettavasti on merkitystä hiekansyöntiin. Myös laumahierarkia vaikuttaa hiekansyöntiin.”

Vahingossa ja ahneuksissaan hiekkaa syöviltä hevosilta ongelma helpottaa, kun heinät tarjotaan kumimaton päältä. Hiekanhimoisimmat taas kaivautuvat haketarhasta läpi päästääkseen syömään maa-ainesta.

Hiekkakertymän yleisimmät oireet ovat muutokset suorituskyvyssä, löysä uloste ja isojen kertymien aiheuttama ummetusähky. Hevonen saattaa myös arkoa kylkiään ja käyttäytyä ärtyisästi. Hiekka voi myös painaa rakkoa ja aiheuttaa virtsaamisvaikeuksia.

Onnistumistarinoitakin hiekkasaagoissa nähdään. Niinistö kertoo asiakkaista, jotka ovat nähneet valtavasti vaivaa ja käyttäneet kekseliäisyytensä hiekkahirmujen taltuttamiseen.

”Kumimatot heinähäkkien pohjalla, pressuja ja mattoja ynnä muuta estämässä hiekansyöntiä. Joillakin omistajilla on ollut aivan uskomattomia yrityksiä pysyä hevosen edellä kilpajuoksussa hiekkaa vastaan”, Niinistö toteaa.

Linkki Kati Niinistön väitöstutkimuksen tiedotteeseen

MT Hevoset
Lue lisää

Psylliumkuuri poistaa hyvin hiekkaa hevosen suolesta – "Ennaltaehkäisy on silti kaikkein tärkeintä"

Väitös: Nenänieluletkutus psylliumin ja magnesiumsulfaatin yhdistelmällä on tehokkain hoito hiekkaa syöneille hevosille

Syökö hevosesi hiekkaa? Eläinsairaala tutkii

Hiekansyönti altistaa ähkylle – "Hevonen on mestari peittämään oireitaan"

MT Hevoset