Kaksi hevoskulttuuritekoa ilahduttaa

Kaksi tuoretta opaskirjasta antavat käytännön ohjeita ja vinkkejä hevosenpitoon ja toimimiseen hevosen kanssa. Kuva: Kati Susi

Kohuja, kauhistelua, syytöksiä, leimaamista, maalittamista, puolustautumista, loukkaantumista, vastustusta. Tässä ovat päällimmäiset tuntemukset viime vuosien hevosen hyvinvointikeskusteluista.

Harvoin asiat muuttuvat kertarysäyksellä, ellei ole kyse sotilasvallankaappauksesta. Mutta kun valtamerilaiva haverivaarassa alkaa ensin hidastaa voidakseen kääntyä, siihen menee aikaa. Itse kääntyminenkin on hidasta, uuden suunnan hakemisesta puhumattakaan. Tämä kuvio pätee myös vuosisatojen ja -kymmenien aikana syntyneisiin rakenteisiin, instituutioihin ja kulttuureihin, joita hevosalankin sisällä on useita.

Ensin näytti siltä, että hevosen hyvinvointikeskustelu menee riitelyn ja inttämisen puolelle, eikä valmista tule koskaan. Ihmisen ego on veikeä viritys, joka aika usein estää selkeän ajattelun, jos esiin nostetut epäkohdat liittyvät omaan ammattiin, harrastukseen ja todennäköisesti myös intohimoon. Trolleillakin on somemaailmassa oma roolinsa, molemmilla puolilla aitaa.

Nyt vaikuttaa siltä, että vuosia jatkunut keskustelu hevosen hyvinvoinnista on materialisoitumassa teoiksi ja toiminnaksi. Suurten toimijoiden käytännön näyttöjä saadaan vielä odotella, mutta ketterämmät tahot tarjoilevat konkreettista pureskeltavaa.

Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -yhteishanke tuotti kolmen hankevuotensa aikana käytännön työkalun, jolla tallin hevosten elämänlaatu on konkreettisesti arvioitavissa. Hevoset-messuilla käteeni lyötiin käsikirja, jonka kanssa omallakin tallilla pystyy pohtimaan, ovatko rutiinit ja käytännöt hevosen kannalta hyviä.

Kun mittaristoja luodaan, on aina valittava selkeitä, arvioitavissa olevia ja todennettuun tietoon perustuvia arvoja. Esimerkiksi vesikuppien vedenvirtauksen, hevosen kuntoluokituksen ja karkearehun jakotiheyden osalta mittarit ovat selkeitä.

Moni saattaa kuitenkin jäädä miettimään esimerkiksi sitä, miksi mittariston parhaat pisteet saa vain jos hevosilla on vesiautomaatit. Miksi kantovesi automaattisesti on mittaristossa heikompi kuin pieni tai huonosti virtaava vesiautomaatti?

Mittariston käyttö on tehty helpoksi tallilla vaellellessa. A5-kokoinen kirjanen kestää säätä ja roiskeita ja sen sivuille painetut mitat auttavat esimerkiksi ihovaurioiden vakavuusasteen arvioinnissa.

Kipuilmeitä käsittelevän osion liki parikymmentä kuvaa ovat kirjassa kooltaan liian pieniä, jotta niistä saisi täyden hyödyn talliolosuhteissa etenkin, jos kipuilmeiden tunnistaminen on vielä uutta.

Hatunnosto hankkeen toimijoille on aiheellinen: ensimmäisen kerran on kompaktiin muotoon pakattu selkeä opaskirja, jota vaihe vaiheelta seuraamalla avautuu ravitsemuksen, terveyden, pito-olosuhteiden ja käyttäytymisen mitattavissa oleva maailma. Opas soveltuu jokaiselle tallinpitäjälle käsikirjaksi ja ehkä jossain vaiheessa on mahdollista tilata mittaristoon koulutettuja auditoijia tallikäynneille.

Harrastuskaverina hevonen -opas on kevään toinen käytännön ilmenemä siitä, miten hevosten hyvinvoinnin perusasioiden ääreen voidaan ohjata jokaista harrastajaa. SEY Suomen eläinsuojelu on julkaissut Harrastuskaverina hevonen -oppaan. Sen on kirjoittanut ratsastuksenohjaaja, hevoskouluttaja ja hevosalan opettaja Anna Kilpeläinen.

Oppaassa avataan jokaiselle helposti ymmärrettävällä tavalla hevosen ominaispiirteitä ja tarpeita sekä sitä, miten ihminen voi omalla käyttäytymisellään lisätä positiivisia asioita hevosen elämään. SEY:n ilmainen kirjanen on erinomainen jakomateriaali jokaiselle asiakastallille.

Askelia hevosen syvällisempään ymmärtämiseen on taas otettu. Nämä hevoskulttuuriteot ilahduttavat.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja pälkäneläisen hevostilan emäntä