Ravivalmentaja Maarit Ollikaisen tallissa hevoset treenaavat hiekkakuopalla mäkinousuja: ”Sykkeet nousevat helposti yli kahdensadan"

Maarit Ollikainen (oik.), Janne Lukkari ja Emmi-Noora Lukkari ovat keränneet kimppoja valmiiden kilpahevosten ympärille. Nyt rakennetaan kimppoja varsojen Swan Queen ja Quebradita Artist omistajiksi. Kuva: Antti Savolainen

Maarit Ollikainen valmentaa ravihevosia aivan Kajaanin raviradan kupeessa. Lisäksi tallissa on täysihoitopaikoilla muutama ratsuhevonen. Hän korostaa, että valmennustallin toiminta vaatii tiimityötä minkä tahansa yritystoiminnan tavoin.

”Tämä on ihan täysin joukkuelaji. Meillä on osaava tiimi tallin päivittäisessä toiminnassa, vaikka itse päävastuun tästä kannankin.”

Lähimmät tiimiläiset ovat oma tytär Emmi-Noora Lukkari ja tämän serkku Janne Lukkari. Emmi-Noora käy tällä hetkellä muualla töissä, mutta lähes kaikki vapaa-aika kuluu tallilla. Janne puolestaan vetää tallin hevoskimppoja ja auttaa hänkin tallilla vapaa-aikanaan.

Ollikainen harrasti nuorempana hevosia, mutta lopetti kokonaan 2000-luvun alkupuolella. Monelle hevosihmisille tuttuun tapaan kipinä ei kuitenkaan vuosien varrella päässyt hiiltymään täysin tuhkaksi.

”2012 hankittiin Emmin ja siskoni kanssa Impossible Joe -hevonen yhteiseksi harrastukseksi. Sillä voitettiinkin kolmesti. Se on nykyään Oulun raviradan mainoshevonen eli Oulun oma Iiro.”

”2013 muutettiin tälle tilalle. Aluksi harjoiteltiin muutamalla omalla hevosella. Siinä vaiheessa toimintaan tuli mukaan Janne. Hänen suosituksesta hankittiin Reborn Excalibur, jolla saatiin kaksi T76-voittoakin. Se oli kuin bensaa liekkeihin ja hevosmäärää lähdettiin kasvattamaan.”

”Ensimmäinen kimppahevonen Tip Chip hankittiin 2015. Kahdeksan kimppaa on viime vuosien aika rakennettu. Seuraavalle kimpalle on hevonen tulossa lähiviikkoina ja siinä on pari osuutta vapaanakin”, kertoo Janne Lukkari, jolla on itselläänkin vankka tausta raviurheilun harrastamisesta ohjastajana ja valmentajana.

Ollikainen kävi alkuun päivätöissä, mutta vuodesta 2014 alkaen hän on ollut päätoiminen ravivalmentaja. Ammattivalmentajalisenssin hän sai 2016. Hevosia on ollut siitä lähtien treenissä kymmenen kahta puolta kerrallaan.

”Kimppaomistaminen on helppo ja järkevän kustannustason vaihtoehto olla mukana raviurheilun maailmassa. Meillä omistajat saavat aktiivisesti tietoa omasta hevosestaan, ahkerassa käytössä on Whatsapp-ryhmät ja sähköpostiviestintä. Sosiaalista mediaa käytetään sellaisen infon jakamiseen, mitä kerrotaan kaikelle kansalle. Kimpanvetäjän rooli on tärkeässä asemassa valmentajan ja omistajatahon välillä. Omistajille tulee kertoa rehellisesti myös vastoinkäymiset ja ikävät asiat, mitä tässä lajissa väistämättä tulee vastaan. Uskallan sanoa, että viestinnässä olemme hyviä”, Ollikainen kertoo.

Uusia kimppahevosia hankittaessa tavoitteena on löytää hevonen, jolla voi tähdätä lauantailähtöihin. Kimpoissa on mukana pitkän linjan raviharrastajia, vasta-alkajia ja ratsastuksen harrastajia.

”Hevosenomistajia on tällä hetkellä Helsinki–Tornio-väliltä”, Emmi-Noora Lukkari laskee.

Maarit Ollikainen tiimeineen kehuu Kuluntalahden monipuolisia valmennusolosuhteita. Ravirata ja hiittisuora ovat aivan vieressä, niitä käytetään reippaampiin harjoituksiin. Hiekkamonttu ja pehmeäpintaiset metsätiet ovat ahkerassa käytössä voimapainotteisessa treenissä.

”Aikuisilla hevosilla on viikossa kaksi työpäivää. Jos toinen työpäivä on startti tai hiittipäivä, niin toinen on intervallipainotteisia mäkinousuja kävellen hiekkamontulla”, Ollikainen kuvailee.

Yhden hevosen treenikerta venähtää helposti 1,5 tuntiin. Sulan maan aikaan tallilta ajetaan ensin kolmen kilometrin matka hiekkakuopalle. Siellä ajetaan 250 metrin kävelyvetoja kuopan pohjalta ylös ja takaisin alas. Nousua tulee 250 metrin matkalla kolmisenkymmentä metriä ja alusta on upottavaa hiekkaa.

”Sykkeet nousevat vedossa helposti yli kahdensadan. Kokeneet hevoset nousevat mäen 7–8 kertaa, mutta uusilla tulokkailla aloitetaan tosi varovasti ja noustaan aluksi vain 1–2 kertaa. Samaten kun keväällä aloitetaan montulla ajo talven jälkeen, niin hevosen kroppa on totutettava siihen uudelleen.”

”Meillä on hyviä kokemuksia monen kilpahevosen sekä kuntoutusprojektien kohdalla tästä treenimuodosta. Nousuissa hevonen venyttää selkäänsä ja käyttää kroppaansa monipuolisesti. Sykkeet saadaan ylös alakertaa säästäen. Lähes kaikki hevoset ovat oppineet tuon treenin hyvin nopeasti”, Emmi-Noora Lukkari sanoo.

Suhteellisen pieni hevosmäärä mahdollistaa sen, että hevosia pystytään treenaamaan hyvin yksilöllisesti. Reippaammat treenit pyritään ajamaan vähintään pareittain.

”Jos jotain olen vuosien varrella oppinut, niin hieman hevosen lukemista. Mielestäni aina ei tarvitse pitää kynsin hampain kiinni treeniohjelmasta”, Ollikainen sanoo.

Tallin hevoset saavat viettää hevosen elämää käytännössä yötä päivää ulkona ympäri vuoden. Jokaisella on oma tarha, siinä suojakatos sekä lämmitettävä juomakuppi.