Star af Nollund hoiti äestämisen. Kuva: Tanja Lundsten
Hevoset uurastivat kevättöissä Helsingin Kumpulassa: ”Mitä se suoritus on, sitä voi jokainen miettiä”
Kumpulan koulukasvitarhan maapohjaa on hoidettu hevosvoimin jo 14 vuotta.
Jens Juul kyntää perinteisellä Fiskarsin 9 -auralla Tuohivirsun kanssa. Ohjissa Anette Menander ja Ilkka Lemmetty seuraa. Kuva: Tanja LundstenTänä vuonna Kumpulassa järjestettiin Työhevosharrastajien kevättyötapahtuma. Työhevosharrastajat ovat Suomenratsut ry:n aluekerho, joka toimii valtakunnallisesti. Opettajina kurssilla olivat työhevosharrastajien aktiivit ja opettamaan oli kutsuttu myös tanskalainen hevostyöosaaja Jens Juul, joka on muun muassa hevoskynnön EM-mitalisti.
Kevättöitä tekemässä oli äitienpäivänä neljä hevosta: Tanja Lundstenin suomenhevosruuna Tuohivirsu (R.T. Sankari – Eri-Luonnos), parina kyntävät Sinebrychoffin jyllanninhevoset Ludvig ja Gunnar sekä Tarja Ikävalkon knabsrupt Knab-Star af Nollund. Kurssilaisia oli 17 ja järjestäjiä melkein saman verran. Katsojia ja kuvaajia pellon varrella riitti.
”Tosi hienosti meni. Olen ylpeä koko porukasta”, Lundsten tiivistää puhelimessa päivän jälkeen.
Yksi työtehtävistä oli perunapellon muokkaaminen. Hevosilla tehtäessä perunapelto kynnetään ja äestetään keväällä kahteen kertaa. Sitten päästään vetämään vaot auralla, ja perunoiden istuttamisen jälkeen perunat mullataan. Tässä hevoselta kysytään erityistä kuuliaisuutta, kun sen pitää kävellä tarkasti vakojen välissä. Se oli Tuohivirsun hommaa, koska työ ei sopinut muhkealle parille, ja Knappi on toistaiseksi lähinnä äestellyt.
Lundsten kertoo, että Etelä-Suomessa järjestettäville työhevoskursseille löytyy aina hyvin osanottajia. Hevosen kouluttaminen työhevoseksi on pitkä ja hidas prosessi. Siksi työhevosharrastajat painottavat ihmisten opettamista, ja nämä voivat sitten jatkaa omien hevostensa kanssa.
Opettelu aloitetaan valjastuksesta ja työpuolen ohjasajosta.
”Suoraan kävelystä ja siitä, että hevonen oppii seisomaan aisojen välissä”, Lundsten kertoo.
Sekä ravi- että ratsuhevoslinjoissa on paljon kiireisiä ja reaktiivisia suomenhevosia, joille paikallaan seisominen on vaikeaa. Työhevosharrastajat hakevatkin usein hevosiaan vanhemmista sukulinjoista.
Lundsten karttaa juoksijoiden linjauksia, mutta painottaa, että kyse on aina yksilöistä. Suomenratsujen kohdalla ilahduttavaa on se, että useatkin kilpailuissa menestyneet jalostusoriit toimivat monipuolisessa käytössä.
Myös työhevosten käyttösuunta on otettu kerhossa ilolla vastaan, koska uusien tarkastettujen oriiden avulla suomenhevosten monimuotoisuutta saadaan lisättyä ja vanhoja sukuja säilytettyä.
”Kun puhutaan hevosen hyväsukuisuudesta, tarkoitetaan usein kilpailumenestystä. Mutta meillä työhevosihmisillä hyväsukuisuus on sitä, että hevosen vanhemmilla on tehty töitä ja vanhat työhevossuvut ovat lähellä”, Lundsten sanoo.
Hän huomauttaa, että sana suoritushevonenkin voidaan nähdä monella tavalla.
”Mitä se suoritus on, sitä voi jokainen miettiä. Nyt aloitimme kurssin puoli 10, valjaissa hevoset olivat puoli 11 ja lopetimme puoli viiden maissa. Sen ajan hevoset kävelivät palstaa kärsivällisesti edestakaisin, toki taukojen kanssa”, Lundsten kehaisee.
”Kyllä suomenhevonen on perimältään työhevonen.”
Hän kertoo, että useimmiten työhevoset pitää opettaa uuteen ammattiin, sillä vain harva alkaa nuoresta työhevoseksi, niin kuin Tuohivirsu. Työhevosen pitää olla rauhallinen, kuuliainen, malttaa seistä ja toimia äänellä.
Vetotekniikka taas on suomenhevosella yhä hyvin perimässä, sillä 70-luvulle saakka kaikki hevoset tekivät töitä. Lundsten kertoo, että reen vetäminen on hyvä tapa saada hevoselle ymmärrystä vetämisestä, ja siinä se tottuu myös kakkulavaljaisiin ja alas tuleviin aisoihin.
”Pelkkä reen vetäminen ei kuitenkaan tee vielä työhevosta”, Lundsten linjaa.
Yksi osa työtä on tietty tylsyyden kestäminen. Esimerkiksi Kumpulassa palstat ovat lyhyitä, ja hevosen pitää malttaa kävellä niitä nöyrästi päästä päähän ja kääntyä rauhassa ahtaassa tilassa.
Ainakin suomenhevonen viihtyy töissä, Lundsten uskoo.
”Kun niillä pääsisi edes kentän lanaamaan! Kun ne tajuavat asian, ne kuin kasvavat ja ovat ylpeitä itsestään. Kyllä suomenhevonen on perimältään työhevonen”, hän sanoo.
17 kurssilaista pääsi opettelemaan peltotöitä äkeellä ja kahdella erilaisella auralla. Kuva: Tanja LundstenKumpulan koulukasvitarha on toiminut kaupunkilaislasten opetuspuutarhana vuodesta 1928 saakka, ja nykyään sen toiminnasta vastaa Lasten- ja nuorten puutarhayhdistys yhteistyössä Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden kanssa. Viheralueiden hoidosta vastaa nuorten työpaja Vihreän Oksan Werstas. Paikalta myydään puutarhatuotteita ja hyötykasvien taimia.
Reilun neljän hehtaarin puutarhamiljöötä hoidetaan luonnonmukaisen viljelyn keinoin. Lundsten hevosineen on työskennellyt Kumpulassa jo 14:nä vuonna. Palstaa on hevostyönä kynnetty ja äestetty, ja hevosilla on tehty kaalimaa sekä kohopenkit perunaa ja juureksia varten.
Lundsten korostaa, että kyse ei ole ollut vain kulttuuriperinteen ylläpitämisestä, vaan toimintatapa on muuttanut maan rakennetta parempaan suuntaan. Painavien koneiden tiivistämästä savimaasta on tullut pehmeää, ilmavaa, helpommin kitkettävää ja käsin muokattavaa maata. Pieneliöt viihtyvät pehmeässä mullassa, ja jopa sato on nyt suurempaa.
”Kyllä tässä merkittävä muutos on tapahtunut”, hän myhäilee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
