Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Suursuosikki jäi pussiin – ”Olisi voinut voittaa kuolemanpaikaltakin”

    VERMO. Olli Koivunen ja Iikka Nurmonen ajattelivat T65-prosenttirohmujen rattailla enemmän ajokkejaan kuin pelaajia.

    Santtu Raitalan puolustettua Valle Streamlinella keulapaikkaa Shadow Of Brisbane olisi jäänyt 11,5-avauksen jälkeen johtavan rinnalle. Olli Koivunen valitsi juoksupaikaksi mieluummin kolmannen parin sisältä, mistä kiriladut aukesivat liian myöhään.

    ”En halunnut ajaa taas kuolemanpaikalta. Olisi se siitäkin voinut voittaa, mutta se ei olisi palvellut hevosen jatkoa”, Olli Koivunen perusteli.

    ”Kun 50 jäljellä pääsin kääntämään, hevonen tuli ihan repimällä maaliin. Se tuntui melkein paremmalta kuin ennen.”

    Santtu Raitalan keulataktiikka Tir du Caux’n vähän pelatulla tallikaverilla jurppi Olli Koivusta.

    ”Valmentajalta tuli sellaiset ohjeet”, Raitala puolustautui. ”Ja on se tehnyt hyviäkin juoksuja keulasta, mutta ei ole näköjään nyt parhaimmillaan.”

    Victory Pilot kiri Tir du Caux’n perässä kakkoseksi.

    ”Tosi hyvä juoksu”, Tommi Kylliäinen kiitti. ”Sopivalla juoksulla tämä pystyy voittamaan joskus tosi koviakin hevosia.”

    Kuolemanpaikka myrkkyä

    Ymmärrystä pelaajilta ei saanut myöskään Iikka Nurmosen ajo kierroksen pelatuimmalla hevosella El Dirtymanilla. Kuolemanpaikalle jäätyään hän nosti sen kolmannelle radalle ja pakitti hännille, mistä se ei enää noussut kärkitaistoon.

    ”Olen ajanut tätä hevosta vuoden, eikä se ole voittanut koskaan kuolemanpaikalta. Siitä en halunnut sillä ajaa, kun hevonen jäi painamaan eikä tuntunut muutenkaan hyvältä”, Iikka Nurmonen perusteli.

    ”Jatkossakin koitan välttää tällä kuolemanpaikkajuoksuja.”

    Olli-Pekka Holopainen ajoi Tammatähdessä uransa ensimmäisen startin suomenhevosella ja aloitti suoraan huipulta Taruntuulella. Ajo ei olisi voinut mennä paremmin, 40 metrin pakilta toiseen pariin ulos ja sieltä kiriin viimeisellä takasuoralla, mutta Huimariina oli lopussa vahvempi ja Taruntuulen ote kakkossijastakin kirposi kalkkiviivoilla.

    ”Loppukurvissa tunsin että Tapsan hevosesta (Sarsis) tullaan ohi ja elättelin vähän aikaa voitontoiveitakin, mutta Huimariina kiri sitten lopun omaa vauhtiaan. Ihan hyvä Taruntuuli oli, vaikkei ihan terävimmillään”, Holopainen arvioi.

    Tähtiheili laukkasi viimeisellä takasuoralla havitellessaan ulos Sarsiksen takaa.

    ”Tilat oli vähän fifti-sixti ja käänsin vaan liian äkkiä. Otan sen omaan piikkiin. Vaikea sanoa miten korkealla tamma olisi pystynyt olemaan, mutta jollain lailla positiivinen se oli. Vielä vaan vähän jäykkä”, Teemu Okkolin kuvaili.

    ”Olisi nakertanut keulahevosen”

    Matalan suomenhevostasoituksen voittajalta näytti loppusuoran alussa keulahevonen  Camassi.

    ”Vaikka Teemun hevonen (Ohikiitävä) laukkasi, itselläni ei ollut vielä voiton maku suussa. Camassi on vähän jullikka jos se jää yksin, eikä sitä voi määräänsä enempää silloin käskeäkään”, Sami Vehviläinen kertoi.

    Ohikiitävän laukkaan saattoi palaa Teemu Okkolinin mielestä voitto.

    ”Keulahevosen se olisi nakertanut varmasti”, hän ilmoitti.

    Villihiisi puolestaan laukkasi Kari Rosimon arvion mukaan 3.-4. sijan.

    ”Se pysähtyi, kun Teemulla laukkasi edessä, vaikkei mitään häiriötä ollutkaan. Se on sellainen mölli”, Rosimo luonnehti.

    Vanierella ei paras päivänsä

    Talven menestyskuski Santtu Raitala jäi tällä kertaa Vermossa voitoitta. Lähimmäksi hän pääsi Juhani Tapanin Cinderella Hossilla, joka kiri takaa kakkoseksi.

    ”Hieno esitys pitkältä tauolta. Parantaa starttien myötä varmasti ja pärjää jatkossakin”, Raitala lupasi.

    Vanieren kiri katkesi päätöslähdössä laukkaan loppukurviin mentäessä.

    ”Se vaan hukkasi tyylinsä ja laukkasi rytmistä kiinni saatuaan uudestaan maaliin. Sillä ei ollut tänään paras päivänsä”, Raitala totesi.

    Yllätyskakkoseksi voittaja Krampuksen takana kiri nappijuoksun jälkeen Eyeclass.

    ”Minulle se ollut suoraan sanottuna tällaisen juoksun jälkeen yllätys. Tämä on vaan niin tasavauhtinen että joutuu välillä kiertelemään liikaa”, Yrjö Rintakoski perusteli.