ARVIO: Saagan vaikuttava tarina jää valitettavasti kiiltokuvamaiseksi

Saaga S on voittanut kolmen matkan huippusuoritukset vaativan ravikuningatar-tittelin kolmena vuotena peräkkäin. Turun voittoseremonioissa kaksi vuotta sitten Saagaa ja Milla ja Ilkka Pyysaloa saattelivat tukijoukot. Kuva: Satu Pitkänen

Dokumenttielokuva kolminkertaisesta ravikuningattaresta Saaga S:stä lumoaa kuvauksellaan. Paljastamatta aloituskohtausta voin todeta, että en ole nähnyt monta yhtä vaikuttavaa aloitusta edes kansainvälisesti palkituissa elokuvissa.

Nykyaikaista kamera­tekniikkaa on kaikkineen käytetty ohjaaja Kai Kuntolan teoksessa kekseliäästi.

Kuvaaja Jussi Oroza on myös editoinut elokuvan. Hänen puolisonsa Sibone Orozan kirjoittama ja esittämä Saagan laulu täydentää tarinaa.

Elokuva etenee Saagan omistaja-valmentajien Ilkka ja Milla Pyysalon haastatteluiden varassa. He ovat juuri niin valloittavia haastateltavia kuin lämminsydämiset hevosenomistajat voivat parhaimmillaan olla.

Tässä elokuvassa ei tunteita säästellä. Siinä on myös elokuvan kompastuskivi. Tekijät rakastuvat tunteikkaisiin haastateltaviinsa sekä Pyysalojen tilan kauniiseen miljööseen. Yhdestä kulmasta otetut pitkät henkilökuvat puuduttavat.

Tarina jää siloitelluksi kiiltokuvaksi hevosperheen arjesta. Lisäämällä kiinnostavien haastattelujen pariksi materiaalia arjen uurastuksesta olisi tuotu myös kuvapuolelle mukaan aitoa hikeä ja harminkin kyyneliä.

Vuoden ympäri päivästä toiseen jatkuvasta työstä kertovat Ilkan treenilenkit talvikelissä sekä yksi räntäsateinen otos raviradalta. Missä ovat syksyn kurakelit, kaamoksen lyhyet päivät ja hevosten ruokinta, jalkojen hoito ja muut arkiset toimet?

Saaga on omistajiensa sanoin sisäpiirihevonen: se inhoaa vieraita, mikä näkyy korvien asennosta kameran työntyessä lähelle. Siinä voi toki olla osa­selitys arkikuvien niukkuudelle.

Dokumentista jää valitettavasti kokonaisuutena keskeneräisyyden leima. Raveja tuntematon katsoja ei saa tietää, miksi Saagan kolme peräkkäistä kuningatartitteliä ovat teko, johon on pystynyt vain harva hevonen.

Pari lausetta perheen ulko­puoliselta haastatellulta olisi vakuuttanut, että Saaga on ravikansan mielestä ja kokonaistilastojen valossa Suuri Hevonen.

Kuvallista kerrontaa olisi kannattanut tiivistää vähentämällä taltiointeja viime kesän ratkaisevista kilpailuista. Saaga S:n ja sen kovimman kilpasiskon Akaasian loppusuorataistoja nähdään peräti kuusi kertaa. Toisto syö tehon.

Hiomalla elokuvaa näiltä osin vielä vähän se olisi noussut todelliseksi dokumenttisaagaksi kansallishevosesta sekä siitä työstä, mitä huipulle nousu on vaatinut. Silloin se olisi ollut jopa kansainvälistä kilpailu­aineistoa. Useiden suomen­hevosen ystävien mieleen se on varmasti näinkin.

Dokumentti esitetään erikoisnäytöksissä heinäkuun viimeisellä viikolla.

Aiemmin ilmoitetun kymmenen sijaan esityspaikkakuntia on saatu lisää. Keskiviikkona 25.7. dokumentti nähdään seuraavilla paikkakunnilla: Espoo, Helsinki, Hyvinkää, Hämeenlinna, Jyväskylä, Kajaani, Kouvola, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Parikkala, Pori, Porvoo, Riihimäki, Seinäjoki, Tampere, Tornio, Turku, Vaasa, Vantaa, Ylistaro.

Inarissa se esitetään torstaina 26.7. ja Kuninkuusravien aattona perjantaina 27.7. on erikoisnäytös Kulttuurikeskus Korundissa Rovaniemellä.

Kai Kuntola: Saaga S – Satu suomenhevosesta. Pitlane Oy. 1 tunti 13 minuuttia.

Lue Saagasta kertovia uutisia:

Saimaan kuningatar saapuu Vermoon (uutisessa on video Saagasta uimassa)

Kuningattaren kavaljeeri Manne pistää tarvittaessa Ison-Ässän kuriin