Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Suku velvoittaa: Kunkun tekijöiden tallista syntyy niin vokkerilaisia kuin täysin vokkerittomia vaihtoehtoja

    Ravikuningas Costellon kasvattajille Heli ja Matti Säterille suomenhevoset ovat elämäntapa.
    Kilun Peedro on hevosperheen sijoitus. Siitosorin hankinta lykkäsi keittiön remontin ja muut investointitarpeet moneksi vuodeksi. Heli Säteri kehuu oriin luonnetta, joka on täysin erilainen kuin siitä raviradoilta seuraava maine.
    Kilun Peedro on hevosperheen sijoitus. Siitosorin hankinta lykkäsi keittiön remontin ja muut investointitarpeet moneksi vuodeksi. Heli Säteri kehuu oriin luonnetta, joka on täysin erilainen kuin siitä raviradoilta seuraava maine. Kuva: Sanne Katainen
    Näihin tammoihin asetetaan toiveita siitosuralla. Ravikuningas Costellon sisar Vipolii Matti Säterin ja Imun Tiina Heli Säterin vierellä.
    Näihin tammoihin asetetaan toiveita siitosuralla. Ravikuningas Costellon sisar Vipolii Matti Säterin ja Imun Tiina Heli Säterin vierellä. 

    Hevoskasvatuksessa suku ei ole häpeä. ”Ei välttämättä erisukuisia, mutta hyväsukuisia”, luonnehtii Heli Säteri tilan siitostammoja.

    Heli ja Matti Säteri Pöytyän Yläneeltä tähtäävät suomenhevosvarsojen kasvatukseen laadukkaista tammalinjoista. Tunnetuin esimerkki on ravikuningas Costello.

    Tilan kasvatti sai viime vuonna eniten tammoja eli ylärajaksi määrätyt 150 astutusta. Koska Costellon sukupuusta ei löydy viime vuosikymmenten käytetyintä isäoria Vokkeria, sen suosio tietää samalla tervetullutta monipuolistumista juoksijasuunnan hevosille.

    Siinä missä useat Säterien tammat ovat ”Vokker-vapaita”, R.R.Viivo on puolestaan Vokkerin tytär. 26-vuotiaana se on todennäköisesti ainoita isänsä jalostuskäytössä enää olevia jälkeläisiä.

    Kahdeksan kertaa varsonut tamma on kantavana omasta oriista, Kilun Peedrosta.

    ”Viivo on edelleen monella tapaa tammalauman ripein. Aamulla tarhaan tuotaessa se laskeutuu alas, kierähtää selän kautta ympäri ja saman tien takaisin. Siitä se ponnistaa ilman minkäänlaista kankeutta pystyyn”, Heli ihastelee.

    Tammojen terveys on etusijalla, ja Säterien yhteistyö 12 kilometrin päässä kasvattavien Kalle ja Liisa Savon kanssa on tiivistä. Ordenojan oriaseman pitäjät ovat kumpikin eläinlääkäreitä.

    ”Jos tamma on kaikin puolin hyvässä kunnossa, ei ole mitään syytä pitää sitä tyhjänä”, Matti analysoi.

    Luonnollisesti välivuosiakin voi tulla. Esimerkiksi Tiroli odottaa nyt kevään kiimoja, koska se varsoi vasta elokuun alussa.

    Viime kevät oli pariskunnan muutoin ongelmitta sujuneella kasvatusuralla murheisin.

    Viluusin varsa menehtyi synnytykseen ja emä oli itselläänkin lähtö lähellä. Costellon sisko Vipolii varsoi ensimmäistä kertaa, mutta sen varsa kuoli kahden päivän iässä verenmyrkytykseen.

    Helin mukaan hyvistä tammoista varsinkin Imun Tiinaan asetetaan toiveita. Kuningatarrankingiin yltäneen tamman ura päättyi penissilliinishokista tulleisiin vammoihin, minkä vuoksi se ei päässyt näyttämään täyttä osaamistaan radalla.

    ”Soisin, että se näyttäisi siitoksessa luokkansa.”

    Tamman ensimmäinen jälkeläinen kääntyi juuri 2-vuotiaaksi.

    Costellon menestys on tuonut lisää kyselijöitä, mutta varsojen myynti on sujunut Sätereillä tasaisesti viime vuodet muutenkin. Neljä 2-vuotiskauttaan aloittavaa on myyty, viime kesän kolmesta varsasta yksi.

    Varsat pyritään myymään mahdollisimman pian.

    ”Opettamiseen ei riitä meillä oikein aika. Se vaatii niin paljon työtä”, Matti Säteri sanoo.

    Laajuudestaan huolimatta kasvatus ei ole heille toimeentulo. Matti työskentelee päätoimisesti kuljettajana appivanhempiensa kuljetusyrityksessä.

    ”Ei hevosista palkkaa saa. Kyllä tämä on enemmänkin elämäntapa. Jos kannattavuutta lähtee laskemaan, sitten on parempi lopettaa”, hän toteaa realistisesti.

    Helin ansiotyö on lemmikkieläinhoitola, joka sijaitsee tallin kanssa saman katon alla.

    ”Tuossa rakennuksessa on plussapää ja miinuspää. Rahat siirtyvät toisesta toiseen”, Heli vertaa hieman hirtehisesti.

    Hevoskasvatuksen tulevaisuus Suomessa huolettaa. Toiminnan pitäisi olla edes jollain tavalla kannattavaa, jotta ikääntyvien kasvattajien jalanjälkiin saataisiin uutta polvea.

    Pitkittynyt taantuma painoi kaikkien hevos- ja ponirotujen kasvatuksen pohjalukemiin kolme vuotta sitten. Sen jälkeen tuli pieni piristyminen, mutta viime vuonna astutusmäärät notkahtivat jälleen.

    ”Ihmiset ovat varovaisempia rahan kanssa, kun on taas ennakoitu seuraavan taantuman alkua”, Matti Säteri arvelee.

    Hevosjalostusliiton johtokuntaan kuuluva Heli sanoo, että ratsusuunnan suomenhevosten astutusmäärien romahdus on alalle tosi iso yllätys. Tähän asti ratsukasvatuksen suosio on ollut ravureita tasaisempaa, mikä on ollut suomenhevosen elinvoimaa ajatellen erittäin tärkeää.