"Hulluja hevosnaisia on aika paljon" – Olga Temosen elinikäinen haave toteutui elokuvassa, jossa ratsastaja taistelee tiensä takaisin satulaan - Ihmiset & kulttuuri - Maaseudun Tulevaisuus
Ihmiset & kulttuuri

"Hulluja hevosnaisia on aika paljon" – Olga Temosen elinikäinen haave toteutui elokuvassa, jossa ratsastaja taistelee tiensä takaisin satulaan

Paraurheilija Jaana Kivimäen elämään perustuva rooli mullisti näyttelijä Olga Temosen suhtautumisen liikuntarajoitteisten arkeen
Cay Seppälä
Elokuvassa pyritään kuvaamaan hevosia ja ratsastusta todenmukaisesti. Esimerkiksi hevoselokuville tyypillistä jatkuvaa hirnumista ei ääniraidalla kuulla. "Hevoset eivät hirnu turhaan!"

Satulaan nostettu nainen itkee onnen kyyneleitä. Muuta hän ei tee, kuin ratsasta hidasta käyntiä ympäri kenttää.

Elokuvassa kuvattu hetki oli esikuvansa Jaana Kivimäen elämässä merkittävä. Vyötäröstä alaspäin halvaantunut Kivimäki pelkäsi, ettei voisi koskaan enää palata hevosen selkään.

Hetken suuruuden tunsi myös Aika jonka sain -elokuvan pääosanäyttelijä, Olga Temonen. Temonen on ratsastanut lapsesta saakka.

"Tuollainen pala itsestä revitään pois – ja sitten ratsastus onnistuukin. Samaistuin Jaanaan kohtauksessa todella paljon."

Olgan puolison, Tuukka Temosen, uusin ohjaustyö perustuu Suomen eturivin pararatsastajan tarinaan. Tänä vuonna Kivimäki tavoittelee paikkaa Tokion olympialaisissa.

Sekä Olgaa että Tuukkaa kiehtoi suunnitteluvaiheessa ajatus urheiluelokuvasta. "Niissä on aika kiva ja amerikkalainen kaava."

Sitten mieleen tuli Kivimäki. Hän on kertonut julkisuudessa kokemuksistaan avoimesti: Kahden lapsen äiti eli suorittaen, kunnes kuljetusauton lastaussillan romahtaminen ja onnettomuudesta seurannut alaraajojen halvaantuminen pysäytti.

Elokuvan käänteiden ideoinnissa taustalla ovat tositapahtumat. "Toki Tuukka on ottanut taiteellisen vapauden. Joitakin tapahtumia on esimerkiksi yhdistetty."

Olga Temonen tekee elokuvanäyttelijänä ensimmäisen pääroolinsa.

Vaikka näyttelijäkokemusta onkin, Tuukan aiemmissa elokuvissa hän on toiminut lähinnä apulaisohjaajan ja tuottajan roolissa. "Nyt en halunnut tietääkään, onko kuvauksissa tarpeeksi maitoa kahvipisteellä."

Jaanan rooliin uppoutuminen vaati puolen vuoden kuntosalitreenin, sillä liikuntarajoitteisen ihmisen ylävartalon täytyy olla hyvässä kunnossa.

Liikuntarajoitteisen arki edellyttää ajattelutavan muutosta, Olga kertoo. Oma tekeminen täytyy ennakoida: tuosta pääsen yli, tuosta en. "Näen nyt kaikki luiskat, kynnykset ja kuopat."

Moni kuvittelee auttavansa pyörätuolissa istuvaa siten, että tulee kysymättä työntämään kynnyksen yli. "Siinä voi käydä tosi huonosti. Ei tarvitse paljon nojata eteenpäin, kun putoaa tuolista."

Cay Seppälä
Aika jonka sain on ensimmäinen elokuva, jossa Tuukka ja Olga Temonen heittäytyivät selkeään roolijakoon. Toisen ammatilliset vahvuudet näkee kokemuksen jälkeen aiempaa kirkkaammin, Olga kertoo.

Siirtyminen kameran toiselle puolelle hermostutti aluksi. "Varsinkin Tuukkaa jännitti hirveästi, että pilaanko hänen elokuvansa. Ennakkoluuloista kun päästiin, olimme ihan fiiliksissä. Vähemmän nyt riideltiin kuin silloin, kun ollaan molemmat kameran takana."

Kokemus on vahvistanut sekä pari- että työsuhdetta, Olga pohtii.

Roolia varten ratsastustakin täytyi ajatella uudesta kulmasta. Ratsastajalla jalat ovat yleensä tiiviinä hevosen ympärillä, mutta ne piti unohtaa. Temonen treenasi ratsastusta paljon ilman jalustimia ja satulaa.

Olga ei tuntenut Kivimäkeä ennestään, mutta he asuvat samalla seudulla ja ovat käyneet ratsastamassa samalla valmentajalla.

Hän kokee olevansa roolinsa esikuvaa pehmeämpi persoona.

Mieleen ovat jääneet erityisesti baarikohtaukset kovan hevosmuijan roolissa. "Jaana on vähän kovis – ainakin leffan Jaana. Se on minusta kauhean kiehtovaa."

Vain miesystävänsä Markon (Sebastian Rejman) seurassa elokuvan Jaana on heikko, hän pohtii. Pariskunnan dynamiikasta Tuukalla oli ohjaajana voimakas näkemys. "Jaana oli tosi arka Markon kanssa. Se toimi."

Aki Huttunen
Olga Temonen näyttelee onnettomuuden halvaannuttamaa ratsastajaa. Elokuva perustuu paraurheilija Jaana Kivimäen elämään. Halvaantuminen lamaannuttaa aluksi täysin. Temoselle uppoutuminen liikuntarajoitteisen arkeen oli avartava kokemus. "Näen nyt kaikki luiskat, kynnykset ja kuopat."

Saksan elokuvafestivaaleilla Aika jonka sain on saanut hyvän vastaanoton.

Temosen edellinen ohjaustyö oli taloudellinen mahalasku: Jari Sarasvuon elämään perustuva Valmentaja-elokuva ei houkutellut yleisöä.

"Valmentajan jälkeen on tehty tosi paljon töitä, että voidaan paikata aukko, mikä siitä tuli."

Vaikka Valmentaja ei ollut katsojamenestys, Temoset ovat edelleen sitä mieltä, että siitä tuli sellainen mikä pitikin tulla. "Aihe oli ehkä epäkiinnostava ja aika väärä, mutta itse elokuva ei ole huono."

Nyt edessä on uusi puhdas aukeama – kuten työhön kuuluukin, Olga pohtii. Laskelmat on tehty ja vaikka elokuvaa katsoisi vain kaksi ihmistä, elämä jatkuu. Viimeistään kuvauspaikalla paineet katoavat.

"Innostut työstä ja sen hetkisestä porukasta, olet siinä hetkessä."

Eläimet tekivät kuvauksissa pääosin sujuvaa yhteistyötä.

Kerran esteratsastuskohtauksessa hevonen säikähti drone-kopteria ja lähti vauhdikkaasti alta. "Siinä kohtaa käytiin tiukkasanainen keskustelu ohjaajan kanssa. Hevonen ei kestänyt olla niin lähellä kopteria. Täytyi keksiä uudet kuvakulmat."

Aika jonka sain vastaa näyttelijänsä elinikäiseen kaipuuseen katsoa hevoselokuvia. Olga uskoo jakavansa saman intohimon monen muun hevosihmisen kanssa.

"Tiesin, että on olemassa ihmisryhmä, jolle tämä on ihana juttu. Sen näkee sosiaalisessa mediassa jo nyt. Hulluja hevosnaisia on aika paljon."

Elokuvarooli merkitsee samalla elämänmittaisen haaveen toteutumista.

"Vaikka rooli on itse itselle järjestetty, en suostu sanomaan, että se olisi sen pienempi saavutus. Sain näyttää, millainen näyttelijä olen."

Maaseudun Tulevaisuus on elokuvan yhteistyökumppani.

Aika jonka sain

Ensi-ilta 13.3.2020 kautta maan

Aki Huttunen
Ratsastusta piti ajatella roolia varten uusiksi. Jaana Kivimäen kommunikointi hevosen kanssa tapahtuu ääni- ja painoavuilla sekä kahdella raipalla. Jalat sidotaan hevoseen kiinni, mikä tuntuu nopealiikkeisen pakoeläimen selässä hurjalta.
Lue lisää

Eläimellistä maisemanhoitoa – peltojen keskeltä kulkevat kauniit joenpientareet tarvitsevat laiduntajia

Pienin rankkaa ykköseksi Ranskan, keskimmäinen fanittaa Amerikkaa, esikoinen ei oikein osaa sanoa – vaan mikä on äidin mielestä maailman paras maa?

Aasi ilmoitti huudoillaan kaverinsa hädästä, kun hevonen vajosi mutaojaan Vihdissä

Korona-aika saa monet toteuttamaan haaveensa kotieläimestä – Ruotsissa hevoskauppa käy vielä kiivaampana kuin koirien myynti