Unohda voittajatunti ja ylityöt, nyt mietitään mikä on riittävän hyvä työsuoritus – "Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa elämäänsä riittämättömyyttä"

Aurora Airaskorpi työskentelee viestintätoimisto Kaskas Median luovana johtajana. Hän on kouluttautunut myös joogaopettajaksi. Kuva: Sanne Katainen

Kesällä 2016 Aurora Airaskorpi ei voinut hyvin. Hän heräili aamuyöllä miettimään tekemättömiä työasioita. Vaikka hän uurasti kuinka paljon hyvänsä, mikään ei tuntunut riittävän.

"Olin ottanut työpöydälleni vähän liikaa asioita ja minulla oli omaan osaamiseeni nähden liikaa vastuuta", Airaskorpi kertoo.

Kasvavassa ja uudessa yrityksessä ei ollut mekanismeja suojelemaan viestintäkonsulttia, joka ei osannut sanoa omalle kunnianhimolleen tai työtovereilleen ei. Ylisuorittamisen kierre johti uupumukseen.

Airaskorpi oli tuntenut vastaavaa riittämättömyyttä aikaisemminkin. Esimerkiksi silloin kun hän oli tehnyt gradunsa loppuun kokopäivätöiden ohella asuntoa remontoiden. Joku toinen olisi ottanut aikaa opintojen viimeistelyyn, mutta Airaskorpi ei halunnut hiljentää tahtia.

"Ehkä minulla oli kiire saada meriittejä ansioluettelooni ja saada omaa uraa sekä opiskelunjälkeistä elämää eteenpäin."

Uupumuksestaan toivuttuaan Airaskorpi alkoi pohtia, että ihmisiä piippuun ajava työelämä vaatii muutosta. Hänen kirjoittamansa Riittävän hyvä – Selviytymisopas työelämää -teos ilmestyi tammikuun lopussa.

Työelämässä ihannoidaan tällä hetkellä tehokkuutta. Puhutaan voittajatunnista ja itsensä kehittämisestä. Pitkää päivää painavia ylistetään.

Airaskorven mielestä työpaikoilla on syytä tarkastella, millaisista asioista työntekijöitä palkitaan. Saavatko suitsutusta vain ne, jotka ahertavat työpisteellään pisimpään?

"On vaikea vetää omia rajoja, jos pomo vaatii vieressä venymään vielä vähän lisää, koska työkaverikin joustaa."

Omista riittämättömyyden tunteistaan Airaskorpi on oppinut, että kyseessä on työyhteisön yhteinen ongelma.

"Jos koen riittämättömyyttä ja ylisuoritan koko ajan työtehtäviäni, annan muille esimerkin, että näin kuuluu tehdä. Silloin aiheutan riittämättömyyttä myös muissa."

Siksi on tärkeää keskustella porukassa, mikä omalle työyhteisölle on riittävän hyvä. Kun raja on vedetty, siihen on helppo nojautua.

Työyhteisön inhimillisyys pitäisi myös tunnistaa. Joissain elämänvaiheissa työpaikalla ei voi antaa itsestään kaikkea. Yöt läpeensä huutava vauva tai läheisen vakava sairastuminen verottavat voimavaroja, mikä näkyy myös työpaikalla.

"Uupumiseen liittyy pelko siitä, että ei saisi olla heikko, koska muutkin porskuttavat. Näistä asioista pitäisi puhua avoimesti."

Riittämättömyyden tunne ei liity vain luoviin aloihin, vaan Airaskorpi näkee sen yhteiskunnan läpäisevänä ilmiönä.

"Varmasti jokainen kokee jossain vaiheessa elämäänsä riittämättömyyttä. Joillain on vain vahvempi taipumus kyseenalaistaa itseään kuin ympäristöään."

Sosiaali- ja terveysalalla riittämättömyyden tunnetta aiheuttavat usein liian niukat resurssit. Viime vuonna Airaskorpi piti jaksamiseen liittyvää luentoa, jossa kaupan myyjät kertoivat olevansa kuormittuneita. Silloin hän mietti, onko kuormitusta ihan kaikissa ammateissa ja mistä kaikkialta paineita mahdollisesti tulee.

"Julkinen keskustelu luo ristipaineita. Samaan aikaan pitäisi saada kansantalous parempaan jamaan, mutta myös muistaa synnyttää lapsia. Suuria ikäluokkiakin pitäisi kannatella."

Pahimmillaan riittämättömyyden tunne johtaa uupumukseen. Ruokki tunnetta siis ulkopuolinen paine tai oma sisäinen puhe, on asiaan hyvä puuttua nopeasti.

Eräs asia Airaskorpea on jäänyt mietityttämään. Olisiko menestystä ilman riittämättömyyttä?

"Jos vain lepää laakereillaan ja ajattelee, että näin on hyvä, mikä ihmistä ajaisi tarttumaan uuteen asiaan?"

Toisaalta Airaskorven mukana meidän pitäisi takoa käsityksemme menestyksestä aivan uuteen muotoon. Tällä hetkellä menestymiseksi ajatellaan jonkinlainen eteenpäin meneminen. Työuran tulisi olla nousujohteinen ja jatkuvasti pitäisi kurkotella kohti uusia tavoitteita.

"Yksilön vastuulla on tunnistaa omat motivaattorit ja se, mitä elämässä menestyminen tarkoittaa. Kaikille menestys ei ole kalliita etelänmatkoja ja johtajan titteli. Silloin ei myöskään tarvitse verrata itseään niihin, jotka elävät sellaista elämää."