Ihmiset & kulttuuri

Agatha Christie ansaitsi ensimmäisellä salapoliisiromaanillaan vähemmän kuin palvelijansa – kirjailija oppi työssään kaiken myrkyistä ja suhtautui rikollisuuteen hyvin tiukasti

Seikkailuhenkinen Agatha Christie väitti olleensa yksi ensimmäisistä englantilaisista naissurffaajista. Rikosten kuningatar ei mene koskaan pois muodista, kirjoittaa Laura Kuivalahti esseessään.
Heta-Linnea Kovanen

Huoneeseen on kerääntynyt joukko ihmisiä. Osa heistä istuu tuoliensa etureunoilla jännittyneinä, toiset nojailevat taaksepäin huolettoman rentoina. Oleskeluhuoneeseen on laskeutunut odottava, ehkä jopa hieman jännittynyt tunnelma.

Kaiken keskellä on pieni, pyylevä mies. Hänen päänsä on kananmunan muotoinen ja ulkomuotonsa kävelykeppiä myöten moitteeton. Huolellisesti vahatut viikset ovat eittämättä lähitienoiden komeimmat.

Tuo mies on Hercule Poirot. Hän on juuri paljastamassa murhaajan henkilöllisyyden.

Harvassa ovat ne suomalaiset, jotka eivät olisi koskaan kuulleet nerokkaasta belgialaisesta yksityisetsivästä, jonka pieniä harmaita aivosoluja yksikään rikollinen ei pääse pakoon.

Heinäkuun ensimmäisen kokonaisen viikon perjantaina Yle TV1 esitti Kissa kyyhkyslakassa -nimisen Hercule Poirot’n seikkailun. Esityspäivänä ohjelmaa katsoi keskimäärin 353 000 ihmistä. Tuona viikkona parempiin katsojalukuihin ylsivät lähinnä erinäiset uutislähetykset.

Agatha Christien ehkäpä rakastetuin hahmo kiehtoo ja tuntuu edelleen ajankohtaiselta, vaikka mestarietsivä juhlii tänä vuonna satavuotissyntymäpäiväänsä. Tai teknisesti Poirot tietysti olisi yli satavuotias, mutta meille tavallisille lukijoille etsivän seikkailuista kerrottiin ensimmäistä kertaa vuonna 1920, kun Stylesin tapaus ilmestyi.

Rikosten kuningattaren polulla kirjailijaksi oli mutkia ja töyssyjä, mutta lopulta uravalinta lienee ollut oikea. Huippuvuosinaan murhaavan kynän valtiatar kirjoitti romaanin parissa kolmessa kuukaudessa. Poirot esiintyy 33 romaanissa, 56 novellissa ja yhdessä näytelmässä. Laajaan tuotantoon kuuluvat lisäksi muun muassa neiti Marple -sarja sekä rakastettu Eikä yksikään pelastunut -romaani.

Kaiken kaikkiaan Christien teoksia on myyty yli kaksi miljardia kappaletta. Se on paljon se. Marie-Hélène Baylac kertoo Christie-elämäkerrassaan, että vain Raamattu ja Shakespeare ovat pystyneet parempaan.

Kirjailijan ammatti ei kuitenkaan ollut nuoren Christien toivelistan kärkipaikoilla. Vielä 63-vuotiaana kirjailijatar palasi vanhoihin haaveisiinsa totuuspeliä pelatessaan. Christieltä kysyttiin, kuka hän haluaisi olla, jos hän ei olisi itsensä. Vastaus oli empimättä oopperalaulaja.

Christiellä oli luontaisesti vilkas mielikuvitus, mutta kirjoittaminen oli hänelle huomattavasti työläämpää kuin tarinoiden juonten punominen. Itse asiassa ajatus kirjailijaksi ryhtymisestä ei käynyt aluksi hänen mielessäänkään.

Lopulta idea salapoliisikertomukseen löytyi apteekin hyllyltä – kirjaimellisesti. Christie valmistui vuonna 1917 apteekkiapulaiseksi. Näin ollen hän tunsi lääkkeet ja myrkyt vaikutuksineen kaikkineen.

1910-luvulla salapoliisikirjat olivat vielä varsin harvinaisia. Christien sisko Madge jopa totesi kirjoitushankkeen olevan pikkusiskolle liian vaikea.

Epäilyistä huolimatta Christie sai romaaninsa valmiiksi. Pienen etsinnän jälkeen hän sai teokselleen myös kustantajan. Christien allekirjoittama sopimus oli kuitenkin rikollisen huono. Hän esimerkiksi alkaisi ansaita kirjastaan vasta kahdentuhannen Englannissa ja tuhannen Yhdysvalloissa myydyn kirjan jälkeen.

Baylac kirjoittaa, että kuoleman herttuatar tienasi ensimmäisestä salapoliisiromaanistaan 25 puntaa eli vähemmän kuin hänen palvelijansa Lucy vuodessa.

Sittemmin Christie toki tienasi palvelusväkeään paremmin, eikä hänen perikunnallaan liene pulaa pikkurahasta näinäkään päivinä.

Christien tunnusomainen tapa paljastaa syyllinen virittyneessä olohuonekohtauksessa juontaa juurensa jo hänen ensimmäiseen kirjaansa. Alun perin Poirot tosin oli paljastamassa rikollista jo oikeudenkäyntikohtauksessa, mutta esilukijan pyynnöstä Christie muovaili loppuratkaisun uusiksi. Hyvä niin.

Vaikka Christien kirjoissa on jonkinlaista charmanttia ajattomuutta, muistuttavat elämäkerrat, että mukavasti toimeentulevan perheen kasvatti eli huomattavan erilaista elämää kuin hänen uskolliset lukijansa sata vuotta myöhemmin.

Christien lapsuudessa radikaalina ja vapaamielisenä vanhemmuutena näyttäytyi hänen äitinsä päätös antaa tyttäriensä kulkea julkisilla paikoilla ilman hansikkaita. Saavutettuaan nuoren neidon iän tuleva kirjailija keskittyi puolestaan aviomiehen etsintään, koska mikä olisikaan ollut tärkeämpi tehtävä.

Oli Christiessä toki myös seikkailuhenkeä. Hän esimerkiksi väitti olleensa yksi ensimmäisistä englantilaisista naissurffaajista, kokeilihan hän lainelautailua Etelä-Afrikassa ja Havaijilla vuonna 1922. Raja kokeilunhalussa kulki kuitenkin miestensatulassa. Sitä Christie ei suostunut testaamaan Australiassa, missä naistensatuloita ei ollut tarjolla.

Rikollisiin Christie suhtautui myös tiukasti, jopa julmasti. Hän halusi kitkeä pahuuden yhteiskunnasta ja ehdotti, että kuolemanrangaistuksen sijaan tuomittu voisi alistua lääketieteen koekaniiniksi. Jos tämä selviäisi kokeista hengissä, olisi synnit sovitettu.

Suuresta belgialaisetsivästä on mahdotonta kirjoittaa mainitsematta David Suchetia. Näyttelijä eläytyi viiksekkääseen roolihahmoonsa neljännesvuosisadan ajan.

Televisiosarjan suosio lienee mainio osoitus Suchetin työn onnistumisesta. Myös itse Agatha Christien tytär Rosalind Hicks sanoi näyttelijälle, että uskoi äitinsä olevan tyytyväinen tämän työhön.

Tuoreessa elämäkerrassaan Suchet kertoo saavansa edelleen läjäpäin viestejä ihmisiltä ympäri maailmaa kuuluisimman roolityönsä takia. Aina uudet sukupolvet löytävät tiensä televisiosarjan pariin rakastuen pikkutarkkaan viiksiniekkaan.

Poirot marssi rikosmysteerien ystävien eteen sata vuotta sitten. Povaan hänen tarinoilleen pitkää ikää myös tästä eteenpäin. Kuten Suchet sanoo, Poirot menee tuskin koskaan pois muodista.

Lähteet:

Marie-Hélène Baylac: Agatha Christie – Arvoituksellinen elämä. Minerva 2020.

John Curran: Esipuhe. Juhlavuoden laitos teoksesta Agatha Christie: Stylesin tapaus. WSOY 2020.

David Suchet: David Suchet sanoin ja kuvin. Minerva 2020.

Lue lisää

Kirjamessut peruutettiin ja siirrettiin verkkoon – Löytävätkö lukijat tämän vuoden uutuuskirjojen ääreen?

Kirja-alan hinnoittelussa alkutuottaja on heikoilla: kirjailija saa myydystä kovakantisesta kirjasta kolme euroa, äänikirjasta vain hiluja

Kirjailija Laura Gustafssonin mielestä maahanmuuttajien ääni ei kuulu tarpeeksi kulttuurin kentällä – "Meidän pitäisi pohtia, ovatko kaikki kirjallisuuden hahmot valkoisia"

Kansalliskirjailija Väinö Linna kiinnostaa jopa nuorten internet-meemeissä