Ihmiset & kulttuuri

Marjatta Väänänen (1923–2020) oli rohkea maaseudun elämän ja kulttuurin edistäjä

MT:n kolumnistina ”Heikintytär” seurasi maailman menoa 35 vuotta ja oli aikansa esikuva naisten nousulle vallan kammareihin.
Markku Vuorikari
Marjatta Väänänen ajoi 1960-luvulta alkaen määrätietoisesti yhteiskunnan tukea lasten hoitamiselle kotona. Huidunperä-kolumnia hän kirjoitti MT:lle 35 vuoden ajan.

Merkittävä kulttuurivaikuttaja ja sosiaalipoliitikko, ministeri Marjatta Väänänen menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen Helsingissä perjantaina 16. lokakuuta 97-vuotiaana. Hän oli syntynyt Jyväskylässä 9. elokuuta 1923.

Väänänen oli puolueensa keskustan kansanedustaja neljä vaalikautta vuosina 1975–1991. Jo vuonna 1972 hän oli noussut kulttuuriministeriksi Sorsan ensimmäiseen hallitukseen. Myöhemmin 1970- ja 80-luvuilla hän toimi myös opetusministerinä sekä toisena sosiaali- ja terveysministerinä. Tasavallan presidentin valitsijamieheksi Väänänen valittiin vuosina 1978 ja 1982.

Keskustassa Marjatta Väänänen ehti vaikuttaa muun muassa puolueen varapuheenjohtajana sekä naisjärjestön puheenjohtajana. Ministerin arvonimi hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena vuonna 1994.

Marjatta Väänänen syntyi kulttuurikotiin. Hänen isänsä, opetusneuvos Urho Kittilä vaikutti toimittajana ja pakinoitsijana sekä Maalaisliiton sanomakeskuksen johtajana.

Perheen vanhin tytär Marjatta kirjoitti ylioppilaaksi 1943 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1950. Samoihin aikoihin alkoi pitkä, kulttuuriaiheisiin painottunut toimittajan ura.

Luottamustehtävät tuolloisessa Keskustapuolueessa nostivat Marjatta Väänäsen kulttuuriministeriksi vuonna 1972. Kulttuurielämää hallitsivat taistolaiset musiikki- ja teatteriradikaalit, joiden järjestöjen avustuksiin tuore ministeri teki tuntuvat leikkaukset. Järjestöt kirjelmöivät pahaa mieltään Urho Kekkoselle, mutta presidentti ei ministerin toimiin puuttunut.

Reippaat otteet ministerinä tekivät Väänäsestä myös kiistellyn hahmon. Aikalaiset politiikassa muistavat hänet kuitenkin ennen kaikkea rauhallisena, määrätietoisena ja luotettavana työkaverina.

Kulttuuri- ja myöhemmin opetusministerinä Marjatta Väänänen edisti rohkeasti maaseudun ja maakuntien kulttuurihankkeita. Juuriltaan varsinaissuomalaiseksi itsensä tuntenut Väänänen oli aidosti kiinnostunut koko Suomesta ja sen maakuntien kulttuureista.

Sosiaalipoliitikkona Väänänen vaikutti 1960-luvulta alkaen voimakkaasti lasten kotihoidontuen syntymiseen. Järjestelmä lukeutuu Suomen suurimpiin sosiaaliturvan uudistuksiin.

Maaseudun Tulevaisuudesta tuli Marjatta Väänäselle läheinen lehti ja Marjatasta läheinen henkilö MT:n toimitukselle. Hänen puolisonsa Jouko Väänänen toimi lehden päätoimittajana vuodet 1968–1984.

Marjatan isä Urho Kittilä oli aloittanut vuonna 1951 lehden kolumnistina kertoen kuvitteellisen Huidunperän kylän kuulumisia nimimerkillä Hannan Heikki.

Maaseudun ja politiikan kuulumisia luotaavaa Huidunperä-kolumnia jatkoi vuodesta 1977 nimimerkki Heikintytär – Marjatta Väänänen.

Viimeinen Huidunperä ilmestyi elokuussa 2013 Väänäsen täytettyä 90 vuotta. Kolumnisti epäili, että jotkut yksityiskohdat saattavat jo muistissa hämärtyä.

Huidunperä ehti ilmestyä Maaseudun Tulevaisuudessa yhteensä 62 vuoden ajan.

Kerran viikossa julkaistua kolumnia Marjatta kirjoitti 35 vuotta. Yhden kerran kirjoittaja halusi jättää väliin. Kyseessä oli lehti, joka ilmestyi puolison, Jouko Väänäsen hautajaispäivänä.

Aina joulun alla Marjatta käväisi MT:n toimituksessa, kysyi kuulumiset ja jätti kahvihuoneeseen Fazerin suurimman suklaakonvehtirasian. Pyyntöön jäädä toviksi, lämmin vastaus oli aina sama.

”Toimituksella on kiireensä. En halua häiritä enempää, vaan menen nyt. Hyvää joulua!”

Kirjoittaja on Maaseudun Tulevaisuuden toimituspäällikkö.

Jorma Pouta / Lehtikuva
Opetusministeri Marjatta Väänänen luovutti yhteensä lähes miljoonaa suomalaista edustavien järjestöjen naispappeutta puoltavan kannanoton arkkipiispa Martti Simojoelle huhtikuussa 1975.
Lue lisää

Viestilehtien toimitusjohtaja Anu Nissinen: "Meillä on vahva tahto suosia suomalaista paperia"

Islam näkyy Maaseudun Tulevaisuuden sivuilla harvemmin kuin muissa lehdissä, mutta viittauksen kansanomaiseen uskonnollisuuteen näkyvät selvästi

Mauri Pekkarinen: "Kun Marjatta Väänänen nousi ylös ja kertoi näkemyksensä, niin kuulijat sananmukaisesti kuuntelivat"

Annika Saarikko kommentoi Marjatta Väänäsen poismenoa – "Kaikki se, mitä olen Marjatasta ymmärtänyt, tiivistyy sanoihin määrätietoisuus ja sivistys"