Ihmiset & kulttuuri

Kuka valitaan olympiakomitean puheenjohtajaksi? Perusurheilu uhkaa unohtua, kun keskitytään liikuntaan ja huippu-urheiluun

Ehdokkaana oleva Ilkka Kanerva kritisoi aikaisemman puheenjohtaja TImo Ritakallion toimintaa.
Ilkka Kanerva, Sari Multala, Susanna Rahkamo ja Jan Vapaavuori Olympiakomitean puheenjohtajaehdokkaiden julkisessa kuulemistilaisuudessa lokakuussa. LEHTIKUVA / VESA MOILANEN

Ilkka Kanerva, Sari Multala, Susanna Rahkamo ja Jan Vapaavuori. Yksi heistä valitaan ensi viikonloppuna Suomen olympiakomitean uudeksi puheenjohtajaksi.

Olympiakomitea määrittelee olevansa "valtakunnallinen liikunta- ja urheilujärjestö, joka toimii sen hyväksi, että suomalaiset liikkuisivat enemmän ja menestyisivät huippu-urheilussa". Olympiakomitea ilmoittaa rakentavansa "liikunnasta ja urheilusta elinvoimaa Suomeen" sekä "liikkujan ja urheilijan polkuja tiiviissä yhteistyössä lajiliittojen ja muiden liikunnan ja urheilun verkoston toimijoiden kanssa".

Tehtävä on ollut maailmoja syleilevän laaja siitä lähtien, kun liikuntajärjestö Valo yhdistyi 2017 alussa Olympiakomiteaan. Se oli itse asiassa vain viimeinen askel koko 2010-luvun jatkuneessa myllerryksessä, ja vuodenvaihteessa 2017 Olympiakomitea nimitti itseään jonkin aikaa juhlallisesti Uudeksi Olympiakomiteaksi.

Osa huippu-urheiluväestä katsoo, että liikunnan sulauttaminen samaan organisaatioon huippu-urheilun kanssa oli virhe.

"Tämä on nykypäivänä aika vaativa tehtävä edustaa", Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen KIHU:n asiantuntija Jari Lämsä arvioi Olympiakomitean tehtävän laajuutta.

Spagaatti liikunnan ja huippu-urheilun välillä on niin iso, että jotain voi pudota niiden väliin.

"Meillä on urheilu hautautunut johonkin. Tarkoitan sitä, mitä urheiluseurat Suomessa pyörittävät joka päivä. Meillä on liikunta ja huippu-urheilu, mutta veikkaan että aika moni seuratoimija katsoo, ettei Olympiakomitean toiminta heitä hirveästi kosketa", Lämsä sanoo.

Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö vastaa huippu-urheilusta, ja sen toiminta saa kiitosta kentältä. Samalla se kuitenkin paljastaa, miten monenlaisia todellisuuksia suomalaiseen huippu-urheiluun sisältyy. Pienille olympialajeille Olympiakomitea on erittäin tärkeä, mutta isoille lajiliitoille sen merkitys on hyvin pieni.

"Elämme eriytyneessä urheilun maailmassa. Huippu-urheilun allakin on monia eri asioita", Lämsä sanoo.

Yhteisesiintymisessään lokakuussa Helsingissä kaikki puheenjohtajaehdokkaat korostivat puheenjohtajan roolia mielipidevaikuttajana ja urheilun arvostuksen nostajana.

"Ei voi sanoa, että ei tämä kuulu minulle, minä johdan vain hallituksen kokouksia", Ilkka Kanerva sanoi.

Kanervan sitaatin voi ymmärtää piikiksi väistyvälle puheenjohtajalle Timo Ritakalliolle, joka oli nelivuotiskaudellaan julkisuudessa näkymätön.

Pelkät julkiset esiintymiset eivät kuitenkaan riitä urheilun arvostuksen nostamiseen.

"Arvostus syntyy menestyksestä ja yhteiskunnan normien mukaisesti toimimisesta. Tuntuu, että suomalaisessa urheilussa tavoitteet ovat aina aika suuria. Joskus tulee mieleen, että jos puoletkin saavutettaisiin, se olisi aika hyvin", Lämsä sanoo.

Ritakallio tuli Olympiakomitean johtoon yllätysnimenä perinteisten urheilujohtajapiirien ulkopuolelta. Valintansa aikaan neljä vuotta sitten hän toimi työeläkeyhtiö Ilmarisen toimitusjohtajana. Toissa vuonna hän siirtyi OP Ryhmän pääjohtajaksi.

Ritakallion valintaan liittyi toiveita Olympiakomitean oman varainhankinnan kasvattamisesta. Näin on käynyt, mutta ei odotetussa määrin.

Ongelma on, että Olympiakomitea kisaa samasta yritysrahasta kuin lajiliitot, joilla voi olla tarjota yrityksille näkyvämpää vastinetta rahalle kuin Olympiakomitealla.

Olympiakomitea vuosibudjetti on kuitenkin vain vajaat yksitoista miljoonaa euroa, murunen liikunnan ja urheilun rahoista Suomessa. Paljon suurempi ongelma on, että valtion peliyhtiön Veikkauksen tuotot ovat laskemassa.

Erillisen huippu-urheilulain tarpeellisuutta selvittänyt ministeri Lauri Tarasti ehdotti kesäkuussa liikuntalakiin muutosta, jolla varauduttaisiin tähän. Tarasti esitti, että rahapeliyhtiön tuotot ja muut valtion budjettiin otettavat määrärahat olisivat tasavertaisessa asemassa.

Veikkauksen tuottojen tulevaisuudesta on tänä vuonna käyty julkisuudessa kipakkaa keskustelua, jossa Suomen urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani ja Ritakallio ovat paheksuneet liikunnan rahoittamista ongelmia aiheuttavien rahapelien avulla.

Puheenjohtajakandidaateista Ilkka Kanerva on asettunut kannattamaan nykyisen korvamerkityn valtiontuen jatkamista, kun taas Sari Multala on ilmoittanut kannattavansa liikunnan ja urheilun tuen siirtämistä valtion budjetista maksettavaksi. Susanna Rahkamo on sanonut kannattavansa koronavuoden poikkeusratkaisun jatkamista, jolloin Veikkauksen pienentynyt tuotto korvattaisiin valtion budjetista. Jan Vapaavuori on sanonut pitävänsä pelimonopolia kaikesta huolimatta parhaana keinona hallita peliongelmia.

STT esitti Olympiakomitean puheenjohtajakandidaateille kaksi kysymystä. Alla kysymykset ja jokaisen kandidaatin vastaukset.

1) Miksi tavoittelette Olympiakomitean puheenjohtajuutta?

2) Mikä on tärkein asia, johon pyritte vaikuttamaan puheenjohtajana, jos teidät valitaan?

Sari Multala:

1) Olen ollut onnekas ja saanut tehdä työtä urheilun parissa suurimman osan työurastani urheilijana, päävalmentajana ja nyt päättäjänä. Tunnen urheilun ja liikunnan kentän ja käytännöt ja olen nähnyt sen ongelmat ja vahvuudet. Olympiakomitean puheenjohtajalta vaaditaan yhteistyökykyä toimia niin edunvalvojana kuin johtajuutta suunnan näyttäjänä.

2) Liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen ymmärtäminen ja kasvattaminen. Liikunnan kansanterveydellinen merkitys on kiistaton, ja urheilu vahvistaa yhteisöllisyyttä ja luo positiivisia esimerkkejä. Eri toimijoiden rooleja tulee edelleen selkeyttää ja työnjakoa vahvistaa.

Ilkka Kanerva:

1) Sen vuoksi, että tiedän ja tunnen kokemukseni ja osaamiseni kautta, miten tässä maassa vaikutetaan päätöksentekoon sekä julkisesti että yrityksissä. Olympiakomitea tarvitsee nyt johtajuutta, vaikutusvaltaa ja selkeää profiilin nostoa sekä aivan uutta innostusta ja kunnianhimoa nostaa sportin lippua niin kotimaassamme kuin myös kansainvälisesti. Viipymättä tulee myös tarttua urheilun ja liikunnan kasvavaan ahdinkoon ja huoleen pandemiankin johdosta tiukentuneeseen taloustilanteeseen liittyen. Uusia varainhankintatapoja tarvitaan pikaisesti kaikissa lajeissa ja kaikilla tasoilla.

2) Jokainen nuori ansaitsee mahdollisuuden päästä mukaan urheilun ja liikunnan kiehtovaan ja kehittävään maailmaan, eli monipuolista seurakenttää, joka on elinvoimamme mittari. Kaikki lajit, niin yksilö- kuin joukkuelajitkin tarjoavat loistavia vaihtoehtoja. Liikunnallinen elämäntapa on puolestaan vakuutuksemme ja vaikutuksemme suomalaiseen elämänlaatuun ja kansanterveyteen ja kolmanneksi – lahjakkaat urheilijamme tarvitsevat vähintään tasavertaiset mahdollisuudet muiden maiden kanssa menestyä kansainvälisissä kilpailuissa niin olympiakisoissa kuin muissakin arvokisoissa.

Susanna Rahkamo:

1) Olen toiminut liikunnan ja urheilun parissa erilaisissa rooleissa koko elämäni – ensin 30 vuotta urheilijan polkua kulkien lapsiurheilijasta ammattilaisurheilijaksi ja urheiluyrittäjäksi sekä sitten lähes 20 vuotta johtajana lajiliitossa, seurassa sekä monilajiympäristössä niin Suomessa kuin myös kansainvälisessä ympäristössä. Olen saanut laajan perspektiivin ja ymmärryksen kokonaisuudesta ja sen osista sekä niiden keskinäisestä vaikutuksesta, ja lisäksi minulla on palava halu panostaa aikaani ja energiaani työskentelemiseen liikunnan ja urheilun hyväksi. Liikkujat ja urheilijat ovat kiinnostukseni keskiössä, sillä uskon vankasti, että molempien tarpeiden edistäminen tuo lisää elinvoimaa Suomeen.

2) Ykkösasianani on yhteistyö, sillä uskon, että Olympiakomitean työ on vaikuttavinta, kun se pystyy luomaan yhteistyötä kaikkien liikunnan ja urheilun toimijoiden kanssa ja välillä. Yhdistämällä rohkealla otteella voimamme mm. huippu-urheilussa kansainvälisesti sekä selkeyttämällä rooleja saamme enemmän aikaan. Hyvä, turvallinen ja osallistava toiminta vaatii kaikkien tahtoa, fokusta sekä panostusta, ja siksi haluan pitää tätä asiaa kaiken toiminnan lähtökohtana.

Jan Vapaavuori:

1) Olympiakomitea on maan suurimman kansanliikkeen kattojärjestö, jonka puheenjohtajana minulla olisi ainutlaatuinen mahdollisuus edistää tärkeän intohimon kohteeni eli liikunnan ja urheilun asiaa. Uskon että liikunta ja urheilu voisivat aktiivisemman ja kokonaisvaltaisemman Olympiakomitean johdolla olla paljon enemmän kuin mitä ne nyt ovat. Koen myös, että elämme juuri nyt aikaa, jossa suomalainen sportti on monen murroksen kourissa, mikä tekisi tehtävästä tavanomaista selvästi vaativamman, mutta samalla mielenkiintoisemman.

2) Selvästi tärkein asia on kasvattaa liikunnan ja urheilun yhteiskunnallisesta merkitystä ja lisätä sitä koskevaa ymmärrystä. Tämä on välttämätön edellytys niin liikunnan rahoituksen kuin vaikkapa elävän ja monimuotoisen seuratoiminnan turvaamiseksi yhä kovenevassa kilpailussa niin resursseista kuin ihmisten vapaa-ajastakin. Tässä tarkoituksessa Olympiakomitean pitäisi muun muassa ottaa isompi ja näkyvämpi rooli myös liikkumattomuuden vastaisessa työssä.

Lue lisää

Jan Vapaavuori valittiin Olympiakomitean johtoon, voitti toisella kierroksella Susanna Rahkamon äänin 79–54

Vapaavuori omaehtoiseen karanteeniin mahdollisen korona-altistuksen vuoksi, osallistuu Olympiakomitean kokoukseen etänä

Mäntyniemen ovea kolkuttelee jo kaksi kandidaattia, mutta kolmas voittaisi, jos homma vain kiinnostaa

Suomessa 461 uutta koronatartuntaa, Uudellamaalla kielletään kaikki yli 20 hengen kokoontumiset kolmeksi viikoksi – "Virusta on joka puolella"