Joskus 2000-luvun alussa Vesa Sisättö suunnitteli kirjoittavansa lehtiartikkelin julkisissa liikennevälineissä lukemisesta. Sisättö hyppäisi bussiin ja alkaisi keskustella kirjallisuudesta niiden matkustajien kanssa, jotka kuluttivat aikaansa kirja kädessä.
Enää 2020-luvulla tuollaisen jutun tekeminen ei olisi mahdollista tai ei ainakaan kovin helppoa. Kirja on enää harvojen matkaseuralainen, useampi kaivaa esille älypuhelimen ja kuulokkeet.
"Toki moni lukee jotain näytöltä tai kuuntelee äänikirjaa, mutta fyysisen kirjan tilanne on muuttunut", Sisättö sanoo.
Myös eräs toinen työtehtävä sai Sisätön ajattelemaan lukemisen muuttunutta asemaa. Joitain vuosia sitten Sisättö oli kirjoittamassa toimittaja testaa -tyylistä artikkelia, jossa hän kokeili elää päivän kuin 1970-luvulla. Aamulla hän luki rauhassa kymmeniä vuosia vanhoja uutisia tulostamastaan 1970-luvun sanomalehdestä.
Kun illalla ei voinut hypätä internetin vietäväksi, hän luki kirjaa.
"Koko päivässä oli rauhallinen tuntu, jonka yhdistin lukemiseen. Tapa jäi päälle, ja pyrin siihen, että iltakahdeksan jälkeen en mene enää nettiin."
Oivallukset oli saatava myös muiden tietoon, etenkin kun lukutaidon heikkeneminen on varsin ajankohtainen ongelma. Vaikka kirjailijana ja toimittajana työskentelevä Sisättö lukee ammattiensa ansiosta viitisenkymmentä kirjaa vuodessa, ovat hänenkin lukutottumuksensa kärsineet.
"Olen katkonainen lukija arjen keskellä, luen vain tietyissä raoissa. Lukemisesta puuttuu vapaus, mikä on ärsyttävää. Aikaisemmin täytin lukemisella vapaa-ajan, jota ei ole ollut enää vuosiin. Raja kulkee siinä, kun sain laajakaistan kotiin."
Uudessa Lukemisen voima -kirjassaan Sisättö pyrkiikin markkinoimaan lukemista terveellisenä harrastuksena, se kun tuntuu nykyään olevan tehokkain motivaattori monessa asiassa. Lukutaitoa täytyy kuitenkin harjoitella ahkerasti.
"Lukeminen on ikäluokalleni ollut itsestäänselvyys, mutta se ei ole ihmiselle luonnollinen taito kuten kävely. Lukutaitoa ei yleensä voi hävittää, mutta lukeminen voi muuttua vaikeammaksi, jos sitä osaa aivoista ei harjoita."
Vaikka lukeminen olisi jäänyt taka-alalle vuosikymmeniksi, voi rakkaan harrastuksen elvyttää, lohduttaa Sisättö.
Jos alkuun on hankala päästä, kannattaa pohtia mitä kirjoja ihan oikeasti haluaa lukea eikä suinkaan mitä jonkun muun mielestä on aivan pakko lukea.
"Älä poseeraa lukemisella tarttumalla vaikka Proustiin, jos se ei kiinnosta. Lue mieluummin vaikka Harlekiineja tai Remestä, jos pidät niistä."
Sisätön kaikkein kauheimmissa kuvitelmissa teknologia tekisi lukutaidon täysin tarpeettomaksi. Jo nyt lapset ja nuoret kasvavat audiovisuaalisen maailman keskellä. Heille tiedonhaku YouTube-videoilta voi olla tutumpaa kuin kirjojen kahlaaminen.
Kaikkien ihmisten, jotka vain pystyvät lukemaan, kannattaisi Sisätön mielestä tarttua kirjoihin.
"Olisi hyväksi, jos ihmiset lukisivat enemmän, vaikea siitä on keksiä huonoja puolia. Lukeva ihminen on poissa pahanteosta. Teemme vapaa-ajallamme monia asioita, jotka eivät ole hyväksi maapallolle. Mutta kun ihminen istuu nojatuolissa lukemassa kirjaa, hän ei ole lentämässä jonnekin ilmastoa tuhoten tai kuluttamassa tarpeettomasti."
