Suomen kookkain myyrä elää vedessä: heinäiset pikkulammet ja ojanvarret ovat vesimyyrän otollista elinympäristöä

Vesimyyrä syö kortetta, joka on sen tyypillistä ravintoa. Kuva: Esko Inberg

Toukokuussa vesien avauduttua vesimyyrät aktivoituvat ja kaivautuvat ulos talvionkaloistaan. Ne syövät maasta esiin pukkaavaa kasvillisuutta ja käytännössä puhkeavat toimeliaisuuteen yhtä aikaa kevään tulon kanssa.

Vesimyyrä on sopeutunut elämään veden äärellä. Se sukeltaa näppärästi veden alle nakertamaan ravintokasvia tyvestä. Yhtä sulavasti se painuu uppeluksiin, jos ilmasta uhkaa vaara.

Vesimyyrä viettää vedessä ja sen äärellä paljon aikaa, se ei kuitenkaan ole sukelluksissa yhtä pitkään kuin esimerkiksi piisami. Keväällä vesimyyriä voi nähdä rannoilla kasvillisuuden suojissa päiväsaikaankin ruokailemassa tai turkkiaan huoltamassa.

Pienet heinäiset pikkulammet ja ojanvarret ovat vesimyyrän otollista elinympäristöä, kunhan veden äärellä on sopivaa kasvillisuutta. Ravintokasvit ja suojaa antava pajukko tai muu kasvillisuus on vesimyyrälle elinehto. Paljaaksi kaivetussa ojassa se ei siis pärjää ravintopulan ja petovaaran vuoksi.

Vesimyyrän elinvoimaisuus lienee ihan hyvällä tolalla, mutta sopivat elinympäristöt ovat vähentymässä. Peltojen salaojitukset, lampareiden täyttö, kosteikkojen ja tulvaniittyjen katoaminen ovat vesimyyrille ikäviä kehityskulkuja.

Vesimyyrä tekee pesän maan alle onkaloon, jonne vesi ei nouse.

Yhtä lailla kuin vesi ja vesikasvit, myös maa on vesimyyrälle tärkeä elementti. Vaikka vesimyyrä on etupäässä vesistön äärellä kasvavien kasvien syöjä, syksyisin sen on laajennettava elinaluettaan, kun vesikasvit alkavat kuivua ja kovettua. Vesimyyrä kulkee maan pintaa tai ojia pitkin.

Vesimyyrän pahin vihollinen tulee ilmasta. Suohaukat ja pöllöt vaanivat vesimyyriä. Maapedoista ketulle vesimyyrä on tärkeä saaliseläin, paikoin jopa ruokalistan kärjessä. Kärppäkin jahtaa vesimyyrää mielellään. ­Kissalle vesimyyrä on usein liian kookas.

Kesällä ja syksyllä vesimyyrä voi tehdä visiittejä puutarhoihin. Talvella se voi järsiä maan alla hedelmäpuiden juuria.

Se saattaa myös käydä korjaamassa satoa perunamaalla. Vesimyyrä kierittelee pottuja maanalaisia käytäviä pitkin talvivarastoon niin salakavalasti, että perunanviljelijä on ihmeissään. Perunan maanpäälliset osat ovat esillä, mutta perunoita ei näy missään.

Vesimyyrä etenee maan alla hyvin lähellä pintaa. Keväthangen sulettua puutarhanurmikolla saattaa nähdä vesimyyrän etenemisjälkiä, kiemurtavia "multamakkaroita".

Kontiainen (ent. maamyyrä) puolestaan etenee syvemmällä. Sen jäljiltä maasta löytyy multakekoja, jonka keskellä, piilossa mullan alla, on kulkuaukko. Multa on työnnetty aukosta maan pinnalle.

Vesimyyrän multakeot muistuttavat kontiaisen kekoja, mutta vesimyyrän keoissa multa on työnnetty maan päälle pinnan suuntaisemmin, ja kulkuaukko sijaitsee keon reunalla.

Talven vesimyyrä viettää kuivalla maalla. Tai ­tarkemmin sanottuna sen alla, kenties makoisaa ­peruna-ateriaa järsien.

Jutussa haastateltu asiantuntija: Esko Inberg