Syken väistyvälle pääjohtajalle parturoidut pihat ovat kauhistus – metsämaan muokkaukseen Kauppi toivoisi hellävaraisempia keinoja

Lea Kauppi asuu Helsingin Lauttasaaressa mutta viettää paljon aikaa lapsuudenmaisemissaan Eurajoella. Maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelua hän ei ymmärrä. ”Samanlaisia ihmisiä olemme asuinpaikasta huolimatta.” Kuva: Kari Salonen

Eurajoen yhteiskoulun biologian opettajan sanat sysäsivät Lea Kaupin uralle, josta muodostui elämäntyö Suomen ympäristökeskuksen (Syke) pääjohtajana. Suosikkiopettaja oli todennut, että jos saisi päättää uudestaan, hän lähtisi opiskelemaan limnologiaa.

1970-luvulla oli havahduttu vesistöjen huonoon kuntoon. Teollisuus ja kaupungit laskivat surutta jätevesiään niihin ja moni tienoo suorastaan löyhkäsi. Vesien tilan parantamisesta tuli Kaupille sydämenasia.

Maatalouden vesiensuojelua Kauppi on seurannut 1980-luvun alusta ja väitellyt aiheesta ensimmäisten joukossa.

”Silloin oli käsitys, ettei maataloudella ole mitään vaikutusta vesistöihin. Kehitystä on tapahtunut hirveästi. On tullut ympäristötukia ja halua tehdä asiat hyvin.”

Vuosien saatossa Suomenlahden tila on kohentunut muun muassa Pietarin jätevedenpuhdistuksen kehityttyä Suomen tuella. Myös järvien tila on parantunut paljon ja happamoitumisongelmat on saatu selätettyä.

Luonnon monimuotoisuuden hupenemista ei ole valitettavasti saatu pysäytettyä. Eliölajien kirjo riippuu vahvasti maankäytöstä ja taustalla jylläävä ilmastonmuutos vauhdittaa sukupuuttoaaltoa.

Kaupin mielestä on tärkeää, että kaikki ymmärtävät ruuantuotannon riippuvuuden pölyttäjistä ja luonnon monimuotoisuudesta muun muassa tuholaisia hillitsevänä voimana.

Samoin ihmisten terveys nojaa luontoon. Koronarajoitusten keskellä oivallus saa uudenlaista painoarvoa.

Kauppi arvelee, että monelle tulee luonnonsuojelusta mieleen vain ikoniset lajit, kuten saimaannorppa tai merikotka. Tärkeitä ovat myös hyönteiset, kasvit ja mikrobit.

Suomalaisten luontosuhteesta Kauppi on iloinen. Korona-aika suorastaan räjäytti kansallispuistojen kävijämäärät. Monessa muussa Euroopan maassa tilanne on päinvastainen.

Metsienkäytössä Kauppi korostaa monipuolisuutta. Tarvitaan niin avohakkuita kuin jatkuvaa kasvatustakin sekä ammattilaisia, jotka eivät ajattele joko tai.

”Avohakkuitakin on monenlaisia riippuen esimerkiksi siitä, minkä kokoisia alueet ovat.”

Sen sijaan metsämaan muokkaus mietityttää Kauppia.

”Pidetään itsestään selvänä, että maata muokataan rajusti. Voitaisiinko siihen löytää fiksumpia tapoja? Maanmuokkaus vaikuttaa niin vesistökuormitukseen, metsien monikäyttöisyyteen kuin hiilitaseisiinkin.”

Ruokapuolella eläinperäisten tuotteiden kulutuksen vähentäminen on Kaupin mukaan tarpeen vesiensuojelun, ilmastonmuutoksen ja ravitsemuksen kannalta.

Hän painottaa, että eläintuotannon vähentäminen on tehtävä viljelijöiden kannalta reilusti muun muassa tukia kohdentaen.

Maatalouspolitiikalla on keskitetty maitotaloutta turvevaltaisille alueille. Ympäristön kannalta olisi parempi, jos maatalous ei olisi niin alueellisesti erikoistunutta.

Sen sijaan, että turvepeltoja raivataan lannanlevitykseen, pitäisi Kaupin mielestä lannan ravinteet jalostaa kaupallisiksi lannoitteiksi. Se vaatisi yhteiskunnalta ponnistuksia.

Ylikulutuksesta Kauppi vierittää vastuuta kaupalle ja kuluttajille. Mainonta ohjaa ihmisten käyttäytymistä ja tarjoaa houkutuksia. Isot valikoimat ja heräteostokset lisäävät ruokahävikkiä ja jätteen määrää.

Kauppi kertoo oppineensa lapsuudenkodissaan säästeliääksi ja hyödyntämään tähteet.

Hänen ja puolisonsa professori Mikael Hildénin kotona Helsingin Lauttasaaressa syödään kotimaista kalaa ja kasviksia.

Kaikki punainen liha on hirveä, joka tulee Pernajasta.

Jääkaapista löytyy luomumaitoa ja kaurakermaa.

Syke perustettiin vuonna 1995 irrottamalla noin 350 hengen asiantuntijajoukko lakkautetusta vesi- ja ympäristöhallituksesta.

Kauppi siirtyi pian uuden viraston johtoon. Uudistuksessa rahoitusta vähennettiin, joten tulikasteeksi pamahtivat irtisanomiset.

Nykyään Sykessä on asiantuntijoita yli 600 Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Laitos on kasvanut kilpaillulla rahoituksella, jota tulee muun muassa EU:sta ja ministeriöistä. Yritysrahoitusta on vähän, koska on haluttu varmistaa Syken puolueettomuus erityisesti viranomaistehtävissä.

Kaupin mielestä Sykessä tehdään nykyään yhä vaikuttavampaa ja ratkaisukeskeisempää tutkimusta.

Isoa asiantuntijaorganisaatiota ei johdeta kuin tehdasta, koska resurssina ovat ihmiset.

”Työn on oltava motivoivaa ja mielekästä. Yhteiskunnan kestävyyden vieminen eteenpäin yhdistää.”

Nyt Kauppi totuttelee ajatukseen eläkepäivistä. Johtajanviitta putosi harteilta marraskuun alussa, mutta noin päivän viikossa vievä työ Syken kansainvälisissä tehtävissä jatkuu vielä.

Vapaa-aikaa kuluu muun muassa lastenlasten hoitoon ja kenties vapaaehtoistöihin, ”ihmisten auttamiseen”.

Luonnon auttaminen saa jatkumoa WWF:n hallituksessa.

Tuore eläkeläinen naurahtaa, että tuttava jo toppuutteli häntä katsomaan rauhassa, mihin aikaansa käyttää, eikä säntäämään suin päin kaikkialle.

Aikaa on jäätävä myös puutarhan hoidolle lapsuudenmaisemissa Eurajoella. Siellä Kaupin isä ajoi puutavara-autoa ja perheellä oli ajan tapaan yksittäisiä lehmiä, kanoja ja joskus possukin.

”Aika omavaraisesti elettiin.”

Sekä lapsuudenkoti että mummola ovat yhä tallessa ja kylässä asuu paljon sukulaisia.

Kesäisin Kauppi viljelee juureksia, mansikoita ja muita hyötykasveja sekä kukkia. Pihaniityt saavat rehottaa pölyttäjien iloksi.

Kauppi toivoo, että maaseudulla rummutettaisiin monimuotoisen pihaluonnon puolesta.

Kaupin lapsuudessa niityt ja pihat kukkivat ja niiden kauneudesta lähes kilpailtiin. Nykyään nurmikot parturoidaan lyhyeksi robottileikkurilla. Ehkä joku tuijapensas töröttää karuuden keskellä.

”Muutos on raju ja pölyttäjiä ajatellen surullinen. Tarvittaisiin kampanja perennojen palauttamiseksi. Maata kuopsutellessa tulisi hyötyliikuntaakin”, Kauppi pohtii ja antaa mielensä lipua Eurajoen maisemiin.

• Syntynyt vuonna 1952 Eurajoella.
• Koulutukseltaan limnologi ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori.
• Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja 1995–2020.
• Aalto-yliopiston kunniatohtori.
• Ympäristöjärjestö WWF:n hallituksen jäsen 2020–.
• Perhe: Kaksi tytärtä, neljä lastenlasta, puoliso professori Mikael Hildén.
• Harrastukset: pyöräily ja puutarhanhoito.