Yhden miehen päähänpisto saa kallion keskellä Urjalan maaseutua muuttumaan kukkamereksi keväisin ‒ Kohde on ainutlaatuinen jopa maailman mittakaavassa

Pölkinvuori on ainutlaatuinen puutarhakohde Urjalassa.  Kuva: Stiina Hovi

Kun saapuu toukokuussa Pölkinvuoren elämyspuutarhaan, haltioituu. Lähes 200 000 narsissin ja tulppaanin kukkameri on häkellyttävä näky. Miten keskellä urjalalaista metsää voi sijaita kukkiva keidas?

"Sitä ihmettelivät Keukenhofin puutarhuritkin täällä käydessään", myhäilee paikan omistaja Veli-Pekka Weckman. Keukenhof on kuuluisa hollantilainen sipulikukkaparatiisi.

Veli-Pekka, 62, on rakastanut kasveja lapsesta lähtien. "Jo 7-vuotiaana kasvatin jo meidän perheen vihannekset".

9-vuotiaana hän alkoi suunnitella kotipihaa mieleisemmäksi. "Isä ei siitä tykännyt, sanoi että kaikki ruoho tarvitaan elukoille. Tosin 13-vuotiaana sain joululahjaksi ruohonleikkurin, joten lopulta isä antoi periksi", Veli-Pekka hymähtää.

Setä oli innokas puutarhuri, joka opetti Veli-Pekalle kasveista kaiken tietämänsä. "Myös isomummoni rakasti kasveja. Molemmilla oli upeat pihat, paljon koristekasveja, mikä oli siihen aikaan harvinaista."

Veli-Pekka Weckman on puolisoineen rakentanut Pölkinvuoren elämyspuutarhaansa kymmenkunta vuotta. Kuva: Stiina Hovi

Perhe piti lypsykarjatilaa Pölkinvuoren lähistöllä. Samassa paikassa Veli-Pekka puolisoineen asuu yhä. Vanhemmat luopuivat tilanpidosta 1995 ja poika jatkoi vielä useamman vuoden.

"Aamulla olin navetassa puoli neljästä yhdeksään, sitten menin töihin rautakauppaan ja illat olin navetassa kymmeneen asti."

Karjanpito oli pakko lopettaa, kun Veli-Pekan selkä alkoi oireilla pahasti.

Pölkinvuori kohoaa lähes 90 metrin korkeuteen alla kulkevan joen pinnasta mitattuna. Tulppaaneja kasvaa jopa kallion jyrkänteellä. Kuva: Stiina Hovi

Jo aiemmin Veli-Pekka Weckman oli perinyt sedältään metsäpalstan, johon kuului korkea kallioinen kukkula. Sen laelle hän oli kaavaillut saunaravintolaa. Maatyöt oli jo osin tehty ja sähköt vedetty.

Suunnitelmat menivät kuitenkin uusiksi, kun Veli-Pekka sairastui. Nivel- ja luustorappeuma laittoi miehen sairauseläkkeelle ja makuulle yli vuodeksi. Lisäksi puhkesi kipuoireyhtymä CRPS. Kivut olivat valtavat. "Edelleen pahimmat päivät ovat kuin olisi hammassärky koko kehossa", hän kuvailee. "Se on jotain aivan käsittämätöntä."

Itseään kuntouttaakseen Veli-Pekka päätti perustaa palstalleen pienen vihannesmaan. "Maaperä sopi uskomattoman hyvin vihanneksille. Tein töitä polvillani, muuhun en pystynyt."

Sairauden vuoksi Veli-Pekka työskentelee yhä polvillaan tai seisten apuvälineiden kera. Kumartuminen ei onnistu. "Kivut unohtuvat, kun teen töitä puutarhassa."

Alkuun vihannesostoksilla kävi väkeä naapurista, sitten muualtakin. Veli-Pekka innostui ja päätti laajentaa viljelyksiään. Parhaimmillaan hänellä oli viljelyssä yli 190 lajiketta. "Kaikki meni kaupaksi."

Sattumalta vanhasta työpaikasta, rautakaupasta, jäi myymättä kukkasipuleita, ja niitä tarjottiin Veli-Pekalle. Hän istutti ne huvikseen Pölkinvuoren metsänreunaan. "Seuraavana keväänä kun ne kukkivat, tiesin mitä teen. Näin silmissäni tämän koko mäen kukkivana. Siitä se mopo sitten karkasi", hän hymyilee.

Narsissien monet kasvot näkee toukokuussa parhaan kukinnan aikaan. Pölkinvuoressa kasvaa lähes 90 eri narsissilajiketta. Kuva: Stiina Hovi

"Tämä on tehty täysin mutu-metodilla", Veli-Pekka kertoo. "Ainoastaan kasvupaikkavaatimuksia on huomioitu. Mutta mitään erityistä suunnitelmaa ei ole."

Monenlaisia kokeiluita on tehty. "Istutimme tulppaaneja kallionkielekkeelle pelkkään hiekkaan, Siellä ne viihtyvät tosi hyvin. Kevätkosteus riittää kukintaan ja sen jälkeen kasvi kuivuu nopeasti eikä tee sivusipuleita, jotka vievät sen voimaa", Veli-Pekka kertoo.

Kasveille annetaan mahdollisuus lähteä kasvuun. Kokeilemalla selviää, mikä viihtyy missäkin. "Välillä ihan yllättyy millaisissa oloissa kasvit menestyvät!"

Narsissit kukkivat vuodesta toiseen, mutta monet tulppaanit vain kerran. "Darwintulppaanit ovat kestävimpiä, ne eivät ole niin pitkälle jalostettuja."

Lisäksi metsässä kasvaa krookuksia, lumikelloja ja helmililjoja, jotka leviävät itsekseen. Sipulikasvien kuihduttua niiden paikan ottavat erilaiset perennat.

Metsässä sipulikukat eivät sellaisenaan viihdy, vaan pohjamaata on kunnostettu kalkituksella ja täsmälannoituksella. "On osin liikesalaisuus, miten olemme onnistuneet, mutta kantapään kautta on kaikki opittu", Veli-Pekka sanoo.

Narsissilajikkeita on noin 90, tulppaaneja muutama kymmenen. Tulppaaneja on kokeiltu toistasataa lajiketta, mutta ne taantuvat helposti.

Ristinmuotoinen kahvila on rakennettu omin käsin osittain kierrätysmateriaaleista. Se seisoo paljaalla kalliolla. Kuva: Stiina Hovi

Pölkinvuori oli ensimmäisen kerran avoinna yleisölle 2015. "Tänne vaan tultiin, sana oli levinnyt."

Ensimmäisenä syksynä tilattiin 7 000 sipulia, seuraavana 17 000, sitten 50 000 ja aloitettiin sipulien nettikauppa. "Nyt tilattiin jo 200 000, joista itse istutamme 30–50 000", Veli-Pekka kertoo.

Tänä kesänä Pölkinvuori työllistää 16 ihmistä, joista yli puolet on paikallisia nuoria. "Itse olemme töissä ainakin lokakuulle asti kukkasipulimyynnin parissa."

Nettikauppa kasvaa joka vuosi. "Meidän valtti on sipulien tuoreus. Ne tulevat suoraan Hollannista, uuden sadon sipuleita."

Sipulit myydään Hollannissa sipulipörssissä. "Se on valtava bisnes. Tilausmäärämme ovat nykyisin sen verran suuria, että olemme päässeet mukaan pörssikauppaan."

Vihannesten viljely on lopetettu kokonaan. Siihen ei riitä enää aikaa. Sen sijaan taimisto kasvaa koko ajan.

"Tuotamme itse perennoja siemenistä ja pensaita pistokaslisäyksellä. Kotimaisuusaste taimistolla on noin 90 prosenttia", Veli-Pekka Weckman kertoo. "Noin puolet tarjonnasta on myös lähituotantoa."

Kevätkukkijoiden lisäksi Pölkinvuoressa on metsäpuutarhan läpi ylös vuorelle kulkeva kävelyreitti. Alempana sijaitsee suuri lampi, jota on tarkoitus vielä laajentaa. Kallion huipulla on kota, jossa voi grillata.

Lisäksi järjestetään tuhansia ihmisiä vetäviä kesätoritapahtumia, jossa on kymmeniä myyjiä.

"Nyt rakennamme uutta parkkialuetta ja lisätilaa torimyyjille."

Pölkinvuoren suosio on kasvanut vuosi vuodelta. Etenkin toukokuun kukinta-aikaan saapuu paljon väkeä. Kävijämäärä mitataan tuhansissa.

Veli-Pekan puoliso Erkki Seppälä rakensi kalliolle omin käsin kahvilarakennuksen vieraita varten. Työnjako on selvä. "Minä ideoin, Erkki rakentaa", Veli-Pekka nauraa.

Paikan geologiset erityispiirteet saavat aikaan sen, että Pölkinvuoressa on lähteitä. "Vesi tulee rapakiven halkeamia pitkin. Hoidamme kastelun lähdevedellä", Veli-Pekka kertoo.

Tulevaisuudelle on paljon ideoita. Tapahtuma-aluetta aiotaan kehittää ja taimistoa laajentaa.

Työn tekeminen on ollut lapsesta lähtien tuttua. "Ei me Erkin kanssa vapaapäivää osata pitää. Jos vähän aikaa jossain istutaan, niin heti alkaa nähdä tekemättömiä töitä joka puolella", hän hymähtää.

"Työn tekeminen on niin kivaa! Täysin elämäntapa ja intohimohan tämä on. Sitä paitsi työtä tehdessä en ajattele kipuja. Jos olisin aikanaan jäänyt sängynpohjalle, en varmaan enää kävelisi."

Pölkinvuori on Urjalan kauristiheintä aluetta. Siksi koko yli viiden hehtaarin kasvimaailma on ollut pakko aidata. "Täällä asui ennen ilves, joka piti kauriit poissa. Sitten se lähti ja sen jälkeen aita oli pakko rakentaa. Kauriit söivät kaiken", Veli-Pekka Weckman kertoo. Aitaa tarvittiin kolmatta kilometriä.

Keväinen vihertyvä koivikko ja kymmenet tuhannet yhtä aikaa kukkivat sipulikukat ovat lumoavan kaunis näky. Kuva: Stiina Hovi

Alueella on useita erilaisia metsätyyppejä ja mik­roilmastoja. Vaikka Urjala sijaitsee kolmosvyöhykkeellä, viihtyy Pölkinvuoressa jopa ykkösvyöhykkeen kasvillisuus.

Sipulikukkarinne antaa etelään. Rinne oli suojeltu lehto, mutta trombi pyyhki vuosituhannen alussa puut tiehensä. Nyt kevään kukintaa pidentää nuoren koivikon luoma kevyt varjo, ja hento vihreys lisää paikan kauneutta.

Mäntyvaltaisessa kangasmetsässä kasvaa alppiruusuja, ja sinne Veli-Pekka pikkuhiljaa muodostaa myös arboretumia. Magnolia, hevoskastanja, kultasade ja jalopähkinät ovat jo osoittaneet viihtyvänsä. Metsässä kasvaa jopa liljoja ja pioneja.

Kymmeniä metrejä korkean kalliojyrkänteen laella on Veli-Pekan lempipaikka, ikimäntyjen keskellä. Sieltä näkee kilometrien päähän. "Aamuisin tulen usein tänne istumaan ja katson kun aurinko nousee. Linnut laulavat. On rauhallista. Se on hetkistä hienoin."

Pölkinvuoren huipulta avautuu huikea näköala kilometrien päähän. Kuva: Stiina Hovi