Ihmiset & kulttuuri

"Eläinteollisuus tulee jäämään historiaan" – eläinfilosofi Elisa Aaltola kannustaa tuottajia sopeutumaan etenevään kasvisruokabuumiin

Eläinfilosofi Elisa Aaltolan mielestä tuottajien kannattaisi sopeutua lihansyönnin vähenemiseen.
Sanne Katainen
Elisa Aaltolalla on kolme koiratarhoilta pelastettua koiraa. Hän kannustaa lemmikistä haaveilevia pohtimaan, voisiko antaa kodin kodittomalle eläimelle. Sairaita rotuja ja eksoottisia lemmikkejä ei pitäisi hänen mielestään tuottaa lisää. Ruuan lisäksi lemmikeille on annettava runsaasti virikkeitä ja aikaa.

Elisa Aaltola järkyttyi lapsena syvästi tajuttuaan, että eläimet, joita päivittäin paijaillaan ja ruokitaan, lopulta tapetaan ja syödään.

"Koin voimakasta vieraantuneisuutta asiaa kohtaan ja kyseenalaistin ensimmäistä kertaa, miksi näin tapahtuu."

Kaupunkilaisuudesta kyseenalaistaminen ei johdu, sillä Aaltola on asunut elämästään 30 vuotta maaseudulla. Hän varttui Petäjävedellä Kintauden kylässä hoitaen ja lypsäen perheen vuohia.

Kehä kolmosen sisäpuolelle Aaltolaa ei saa muuttamaan. Nykyisin koti sijaitsee Turussa, jossa seurana käyskentelee kolme koiratarhoilta pelastettua koiraa.

Eläinten oikeuksia ja moraalikysymyksiä Aaltola pohtii Turun yliopiston dosenttina. Aihe on poikinut lukuisia kirjoja ja lehtihaastatteluja.

Ei liene yllätys, että Aaltola on ollut kasvissyöjä jo 30 vuotta, joista 20 vuotta vegaani. Alkuaikoina kasvisruuan saaminen koulusta ja ravintoloista oli melkoista taistelua ja kaupan hyllyltä löytyi hyvässä lykyssä tofua.

Nyt lihankorvikkeita on tarjolla joka lähtöön. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymistä suositellaan sekä ilmaston että terveyden takia. Moni pohtii myös eläinten hyvinvointia.

Sijoittajat osoittavat kiinnostusta keinolihan kehittämiseen sekä muihin eläintuotantoa korvaaviin tuotteisiin, joiden suurin kuluttajaryhmä ovat lihansyöntiä vähentävät sekasyöjät.

"Maailma muuttuu, joten suomalaisten tuottajien kannattaa olla hereillä. Eläintuotantoon ei pidä suhtautua kiveen kirjoitettuna, vaan rakentavampaa on suostua siihen, että muutosta tapahtuu ja pyrkiä selviytymään sen mukana."

Aaltola arvelee, että viljelijät jakautuvat kahteen kastiin: niihin, jotka hyödyntävät kasvisruokabuumia sopeuttaen tuotantoaan sekä niihin, jotka putoavat kelkasta, koska eivät ole valmiita hyväksymään muutosta.

Toki yhteiskunnankin pitäisi tukea tuottajia muutoksessa. Nykyisin eläintuotantoa tuetaan, mutta samalla olisi hyvä miettiä vaihtoehtoisia tuotantotapoja, joilla Suomesta tehdään kärkimaa kasvisruuan tuotannossa.

Suomalaisen eläintuotannon kehitystä Aaltola ei näe kovin ruusuisena. Tilakoot ovat kasvaneet ja eläimet elävät ahtaasti. Kauhuesimerkkinä hän pitää sadantuhannen broilerin hallia.

Eläinfilosofi tulee surulliseksi lukiessaan uutisia, joissa eläimistä puhutaan vain tuotantokiloina.

"Eläin on se, joka kärsii jatkuvasta hintakilpailusta ja lihan ja maidon halpenemisesta."

Koronapandemia on osaltaan nostanut pinnalle eläinteollisuuden ongelmia. Onko omankaan hyvinvoinnin kannalta järkevää tarhata turkiseläimiä tai olla läheisissä kontakteissa villieläimiin?

Aaltola uskoo, että se osa ihmiskunnasta, joka selviää ilmastonmuutoksesta, pandemioista ja muista mahdollisista kriiseistä, tulee viimeistään satojen vuosien kuluttua hämmästelemään nykymenoa.

"Uskoisin, että eläinteollisuus tulee jäämään historiaan. 500 vuoden päästä näyttää tosi omituiselta, miten eläimiä on nyt kohdeltu. Motiivina muutoksessa eivät välttämättä ole ainoastaan eläimet ja luonto, vaan oma selviytymisemme lajina."

Suomalaisten luontosuhdetta Aaltola pitää ristiriitaisena. Luonnossa liikutaan ja sitä on silminnähden paljon, mutta lajirikkaus on auttamattomasti hupenemassa. Talousmetsiä on runsaasti, eikä petoeläimille meinaa löytyä elintilaa.

"Monimuotoisuuden säilyminen on omankin selviytymisemme kannalta elinehto."

Aaltola varoittaa tuudittautumisesta siihen, että omassa maassa hoidetaan asiat, tässä tapauksessa luonnonsuojelu ja eläinten kohtelu, parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikissa maissa uskotaan niin, jolloin ongelmat jäävät huomaamatta.

Selvä merkki luonnon köyhtymisestä on hyönteisten ja lintujen määrän väheneminen.

"Tulee mieleen Rachel Carsonin Äänetön kevät. On hiljaisempaa ja vähemmän eläinmaailman läsnäoloa."

Aaltola muistelee, että lapsuudessa hyönteisiä pörräsi jopa harmiksi asti.

Eläinfilosofi on huolissaan myös avoimesta luontokielteisyydestä, joka tuntuu joillekin olevan jopa hyve. Sosiaalisessa mediassa kirjoitellaan rehvakkaasti, että sudet pitäisi hävittää Suomesta.

Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen eläintutkimus on kasvussa. Suomessakin on jo kymmeniä alan tutkijoita, joiden verkostot ulottuvat maailmalle.

Aaltolan mukaan mahdollisuudet vaikuttaa eläinten kohteluun ovat kasvaneet sosiaalisen median myötä. Toisaalta some on avannut kanavan jopa uhkailulle. Osa alan tutkijoista ei halua puhua lainkaan medialle. Aaltola on valinnut toisin, koska hän kokee, ettei viesti saavuta ihmisiä pelkistä tieteellisistä artikkeleista.

Viljelijät lähestyvät toisinaan Aaltolaa yleisötilaisuuksissa ja sähköisesti.

"Saan tilallisilta sähköpostia, jossa kysellään, mitä mieltä olen siitä, miten he kohtelevat eläimiään. He saattavat kokea kiinnostusta tai jopa syyllisyyttä ja haluavat tietää, mikä olisi etiikan kannalta paras tapa toimia tietyssä tilanteessa."

Moni on kertonut, ettei pahaa oloa eläinten kohtelusta uskalla sanoa ääneen, jotta muut tuottajat eivät ala syrjimään.

"Hiljaisuudessa ihmiset kuitenkin miettivät oman tuotantosuuntansa luonnetta. Pohdinta siitä, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä, voi olla hyvin ristiriitaista ja jännitteistä."

Koirienomistajana Aaltolalta kysytään usein suhtautumista lemmikkien pitoon. Hänen mielestään vuosituhansia sitten kesytettyjä ja ihmisen kanssa yhteisevoluution käyneitä koiria ja kissoja voi pitää lemmikkeinä, kunhan niille tarjoaa hyvät oltavat. Ruuan lisäksi niille on annettava runsaasti virikkeitä ja aikaa.

Fyysisesti tai psyykkisesti huonosti voivien rotujen jalostus pitäisi Aaltolan mielestä kieltää. Hän kannustaa ensisijaisesti miettimään, voisiko antaa kodin kodittomalle eläimelle.

Maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta Aaltola haluaisi kokonaan eroon. Moni suomalainen on asunut sekä maalla että kaupungissa.

"Itse asia unohtuu, kun somessa kiistellään, kuka saa puhua maalaisten tai kaupunkilaisten asioista. Vähemmän pitäisi miettiä identiteettejä ja keskittyä asiaan, josta puhutaan. Kenenkään maalaisuus on tuskin uhattuna, jos joku kritisoi eläintenpitoa", Aaltola pohtii.

Elisa Aaltola aloittaa MT:n Tiede-sivun kolumnistina 25.1.

Aaltolan kolumni: Laumauskossa luontoarvojen puoltajalle lyödään "ituhipin” leima

Sanne Katainen
Elisa Aaltola haluaisi eroon maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelusta. "Itse asia unohtuu, kun somessa kiistellään, kuka saa puhua maalaisten tai kaupunkilaisten asioista."

Elisa Aaltola

  • Eläin- ja ympäristökysymyksiin sekä moraalipsykologiaan keskittynyt filosofi.
  • Filosofian tohtori, dosentti ja tutkija Turun Yliopistossa.
  • Kirjoittanut ja toimittanut kymmenkunta kirjaa eläinkysymyksistä.
  • Julkaisuja muun muassa: Häpeä ja rakkaus - ihmiseläinluonto, Me & muut eläimet - uusi maailmanjärjestys, Eläimet yhteiskunnassa, Johdatus eläinfilosofiaan.
  • Asuu Turussa kolmen rescue-koiran kanssa.
  • Kotoisin Petäjävedeltä Kintauden kylästä.
  • Viettää vapaa-aikaansa luonnossa, kirjoittaa, lukee, juoksee ja kuuntelee tiedepodcasteja.

"Monimuotoisuuden säilyminen on omankin selviytymisemme kannalta elinehto." ELISA AALTOLA

Lue lisää

Saksa harkitsee veroa eläintuotteille – tarkoituksena rahoittaa eläinten hyvinvointia

Sijaisapu tiloilla turvattava

Lihankulutuksen puolittaminen jakoi puolueita eläinjärjestöjen kyselyssä – keskusta vastusti eniten, perussuomalaiset ja kokoomus osittain tavoitteen kannalla

MTK varsin tyytyväinen eläinten hyvinvointilakiin: Luvassa tiukennuksia mutta myös kannusteita ilman merkittäviä heikennyksiä kilpailukykyyn