Kevitsa tuottaa miljoonia tonneja kiveä vuodessa - mitä sille tehdään?

Kun maaperästä louhitaan arvometalleja, sivutuotteena syntyy aina sivukiveä, jonka määrä vaihtelee esimerkiksi kallioperän laadun mukaan. Kevitsan nikkeli- ja kuparikaivoksella sivukiven määrä on laskusuunnassa, vuonna 2024 sitä syntyi noin 22 miljoonaa tonnia. Siitä pystyttiin hyötykäyttämään noin 9,8 miljoonaa tonnia ns. tarvekivenä, kaivoksen ja patojen rakenteissa sekä louhoksella ja teiden rakennuksessa.

“Kiviaines on moneen tarkoitukseen arvokasta raaka-ainetta, jota pyrimme hyötykäyttämään kaivoksella mahdollisimman tehokkaasti. Viime vuonna pystyimme hyödyntämään tarvekivenä 45 % kaikesta sivukivestä”, kertoo Bolidenin EHSQ-johtaja Johanna Holm.

Sivukivi on lainsäädännön silmissä jätettä, joten sen hyödyntämiseen täytyy olla ympäristölupa. Tarvekiveksi on ympäristöluvassa määritelty rikkipitoisuudeltaan matalin (alle 0,3 %) sivukivi. Kiviaineksen tarve vaihtelee vuosittain.

“Jos jätettä syntyy, on paras, jos sen voi hyötykäyttää mahdollisimman lähellä sen syntypaikkaa. Olemme tehneet tarkempia tutkimuksia sivukiven ympäristökelpoisuudesta ympäristöluvan muutosta varten, jotta voisimme hyödyntää kiveä kaivosalueella entistä materiaalitehokkaammin. Tämä onnistuisi tarkentamalla nykyisiä sivukiven kriteerejä”, Holm kertoo.

Kiviainekselle olisi tarvetta myös kaivoksen ulkopuolella esimerkiksi maarakennuksessa, mutta lupamenettely kaivospiirin ulkopuoliselle hyötykäytölle on raskas ja hintava.

“Tämänkin vuoksi pyrimme itse saamaan sivukiven tehokkaammin käyttöön kaivosalueella.”

Malmin louhinnan yhteydessä kiviaineksesta otetaan näytteitä, jotta arvometallipitoisin aines kyetään erottamaan muusta. Samalla luokitellaan myös muu kiviaines sen rikkipitoisuuden mukaan ympäristöluvan vaatimusten mukaisesti.

“Pitoisuuksien analysointi kivestä on myös osa ympäristöriskien hallintaa. Tärkeintä on tietysti löytää malmipitoisin kivi eli kaivoksen lopputuote, mutta meidän on selvitettävä näytteidenotolla myös jäljelle jäävän kivimassan koostumus, jotta se voidaan käsitellä asianmukaisesti. Vähärikkisin sivukivi käytetään tarvekivenä, ja loput tällä hetkellä läjitetään”, Holm kertoo.

Vuonna 2024 Kevitsan noin 300 hehtaarin kokoiselle sivukivialueelle läjitettiin noin 9,9 miljoonaa tonnia sivukiveä. Läjitysalueella on monikerroksinen pohjarakenne, jolla estetään metallien liukeneminen sivukivestä.

“Sivukivialueen pohjarakenne koostuu vettä heikosti läpäisevästä moreenikerroksesta, rakennetusta tai luontaisesta turvekerroksesta, tai bentoniittimatosta. Suotovedet kerätään vesivarastoaltaalle. Rakenne täyttää tiiveysvaatimukset ja se estää veden ja haitta-aineiden kulkeutumisen ympäristöön”, Holm kertoo.

Läjitysalueen peittorakenteiden tarkoitus taas on estää happea reagoimasta läjitetyn kiven kanssa ja pitää veden kyllästysaste sopivana. Sivukivialueen pintarakenteet koostuvat tiivistetystä moreenikerroksesta, routasuojasta eli löyhästä moreenikerroksesta sekä kasvukerroksesta.

“Yhdessä nämä rakenteet estävät hapen ja veden pääsyn sivukiveen ja tukevat alueen maisemointia” Holm kertoo.

Ympäristön kannalta oleellisinta on tunnistaa sivukivestä rikkipitoisin (rikkipitoisuus yli 0,8 %) aines, joka on hapen kanssa reagoidessaan mahdollisesti happoa tuottava. Kapseloinnilla voidaan tuplavarmistaa, ettei kivelle synny kontaktia hapen kanssa. Tämän ns. kapselikiven osuus sivukivestä on vain noin 10 prosenttia.

“Kapselikivelle rakennetaan läjitysalueen sisäosiin omat erilliset “kotelot”, jotta varmasti ehkäistään sen mahdollisuus reagoida hapen kanssa. Samalla minimoidaan valumaveden määrä. Kapseliin tulee läjitysalueen normaalien pohja- ja peittorakenteiden oma kapselointikerros, eli 40 cm vettä heikosti läpäisevää moreenia Kapselointi tehdään viimeistään vuoden sisällä läjityksestä”, Holm kertoo.

Malmin louhinta sekä kivien kuljetus ja läjitys tuottavat kaivoksella pölyä. Boliden tarkkailee ja tutkii pölyvaikutuksia aktiivisesti: kaivosyhtiö tietää minkälaista pöly on, mitä se sisältää ja mihin asti se lentää.

“Tiedämme hyvin, miten pöly käyttäytyy. Esimerkiksi viikoittaisissa räjäytyksissä syntyvää hienojakeista pölyä kulkeutui kaivosalueen ulkopuolelle yhden ainoan kerran viime vuonna.”

Pölyn leviämistä tarkkaillaan jatkuvatoimisilla mittauksilla, kameravalvonnalla, laskeumamittauksilla sekä hengitettävän ilman laatututkimuksilla. Pölynäytteet analysoidaan myös raskasmetallien osalta.

Pölyn laskeutumista on tutkittu mm. droneilla ja näiden mittausten perusteella on todettu, että kaiken kokoiset pölyhiukkaset laskeutuivat valtaosin jo 150 metrin matkalla maahan syntypaikastaan.

“Olemme laajentaneet pölyn laskeumatarkkailua jopa 10 km päähän kaivoksesta. Voimme mittauksilla todentaa, että pölyn leviäminen rajoittuu alle kahden kilometrin etäisyydelle kaivosalueesta.”

Bioindikaattoritutkimuksilla tarkkaillaan kaivospölyjen sisältämien raskasmetallien mahdollista kertymistä kasvillisuuteen, eliöihin ja maaperään.

“Pölyn kertymistä eliöihin kaivosalueella ja sen lähellä tutkitaan monipuolisesti, muun muassa männynneulasten, sammalien, humusnäytteiden, marjojen, sienien ja muurahaisten avulla”, Holm kertoo.

Marjojen ja sienien syömistä rajoittavat alkuaineet ovat kromi, koboltti ja nikkeli.

Ulkopuolinen ympäristölaboratorio tutkii marjojen ja sienien metallipitoisuuksia kolmen vuoden välein, viimeksi vuonna 2024.

“Tutkimustulokset vahvistavat, että myös kaivoksen läheisyydessä kasvavia sieniä ja marjoja voi kerätä ja syödä huoletta. Esimerkiksi puolukkaa voi halutessaan syödä turvallisesti päivittäin 1,8 litraa vuoden ympäri”, Holm kertoo.

Lue lisää