Ihmiset & kulttuuri

Professori: Itämeri elpyy rehevöitymisestä – sitä koettelevat nyt uudet ongelmat kuten melu, muovit ja lääkejäämät

”Jos maat sulkeutuvat entisestään, muuttuu yhteistyö myös ympäristö­kysymyksissä vaikeaksi", pohtii Itämeren suojelun ekonomian professori Kari Hyytiäinen.
Kari Salonen
Kari Hyytiäinen tuntee Itämeren moninaiset ongelmat. Uusimpia niistä ovat mikromuovit, lääkejäämät, tulokaslajit ja vedenalaiset äänet. Myös mahdollinen öljyonnettomuus voisi tehdä laajaa tuhoa.

Lumi sulaa vauhdilla lähimetsästä. Itämeren suojelun ekonomian professori Kari Hyytiäinen katselee kevään etenemistä ikkunasta samalla, kun hän luennoi oppilailleen kotoaan Hyvinkäältä.

Viereisessä huoneessa perheen poika tahkoo farmasian opintojaan yhtä lailla etänä, kuten ajan henkeen kuuluu.

”Kyllähän se etätyö pakon sanelemana on sujunut. Yllättävän hyvin opetuskin luonnistuu, kun vuosi sitten otettiin iso digiloikka”, Hyytiäinen pohtii ja painottaa, ettei mikään kuitenkaan vedä vertoja lähiopetukselle.

Työn vastapainoksi Hyytiäinen liikkuu ”kaikenlaisilla kulkuneuvoilla, jotka toimivat lihaksilla”. Erityisesti hän pitää pyöräilystä, melonnasta ja kaikesta retkeilystä.

Hyytiäinen on kotoisin Keski-Suomesta Saarijärveltä ja koulutukseltaan metsäekonomiaan erikoistunut metsänhoitaja ja tohtori.

Monien tutkimuslaitosten kautta hän päätyi vuonna 2013 hakemaan Itämeren suojelun professuuria, jonka on lahjoittanut Helsingin yliopistolle Helsingin kaupunki.

Tehtävän rahoitus tulee siis pääosin kaupungilta eikä yliopistolta, mutta Hyytiäisen mukaan rahoittaja ei ohjaa tutkimusta.

Itämeren ongelmista tunnetuin on rehevöityminen, jonka suomalaiset saavat tuta kesäisin röyhähtävien sinilevien muodossa. Hyytiäinen muistuttaa, että meri on kuitenkin elpymään päin.

Ravinnekuormitusta on leikattu merkittävästi viime vuosikymmeninä, mutta tila paranee pitkällä viiveellä. Toipumista hidastavat pohjasta vapautuvat ravinteet.

Uudempia ongelmia ovat mikromuovit, lääkejäämät, tulokaslajit ja vedenalaiset äänet. Myös mahdollinen öljyonnettomuus voisi tehdä laajaa tuhoa.

Muovia on kertynyt ongelmaksi asti myös Itämereen, vaikka ongelma on paljon suurempi esimerkiksi Aasiassa puutteellisen jätehuollon vuoksi.

Silti myös täällä muovia päätyy mereen autonrenkaista ja luontoon heitetyistä muovipakkauksista sekä tupakantumpeista, jotka ovat Hyytiäisen mukaan silmiinpistävä esimerkki piittaamattomuudesta.

Tiedetään, että muovia löytyy niin elimistöistämme, ruuasta, juomavedestä kuin hengitysilmastakin. Vaikutuksia terveyteen selvitetään. Viitteitä on, että mikroskooppisten muovipartikkelien mukana elimistöön voi kulkeutua ympäristömyrkkyjä.

Helsinki ja jotkin muut kaupungit kippaavat aurauslumia mereen. Hyytiäisen mielestä se on ongelmallista mutta tilanpuutteen vuoksi myös ymmärrettävää. Lumen kuljettaminen kauas lisäisi polttoaineen kulutusta ja kuormittaisi siten ympäristöä.

Mikromuovien ja muiden haitallisten aineiden päätymistä vesistöihin torjutaan parhaiten suodattamalla teiltä, kaupunkien kaduilta ja rakennustyömailta valuvat hulevedet. Ne pitäisi ensisijaisesti imeyttää maakerroksiin tai johdattaa puhdistettaviksi mieluiten viemäröityinä erilleen muista jätevesistä.

”Kosteikot, hulevesipainanteet ja biosuodatusalueet ovat uudempia keinoja käsitellä hulevesiä. Niitä varmasti pystyttäisin rakentamaan lisääkin. Ne voivat myös parantaa virkistyskäyttöä sekä tuovat turvaa tulvan varalta.”

Jäteveden puhdistustehosta Helsinki saa Hyytiäiseltä täydet pisteet. Sen sijaan joissakin pienemmissä kaupungeissa typen puhdistusteho jättää yhä toivomisen varaa.

Ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjunta pitäisi huomioida kaikessa toiminnassa. Hyytiäisen mukaan moni edellä mainittuihin ongelmiin pureutuva toimenpide edistää myös vesiensuojelua.

”Saamme monta kärpästä yhdellä iskulla.”

Esimerkkinä professori mainitsee hiilensidonnan metsiin ja maaperään. Siitä hyötyvät paitsi ilmasto myös monimuotoisuus ja vesistöt.

Vesistöihin pääsee ravinteita maa- ja metsätaloudesta sekä rakentamisesta rannoille. Hyytiäisen mukaan alkutuotannossa tehdään jo paljon vesien suojelemiseksi.

Viimeisimmistä toimiviksi osoittautuneista keinoista hän mainitsee peltojen kipsikäsittelyn. Lupaavaa on myös informaatioteknologian käyttö muun muassa lannoitusten tarkkaan suunnitteluun.

Teknologian kehityksen ohella professori uskoo, että kuormitusta vähentävät muutokset kulutustottumuksissa ja maankäytössä.

Elinkeinoista matkailu on erityisen riippuvainen puhtaasta luonnosta ja vesistöistä. Hyytiäisen mukaan alan toimijat kokevat keskeisiksi kuntien hankkeet kestävän matkailun edistämiseksi ja rannikoiden kehittämiseksi. Matkailun käyttöön on tärkeää varata riittävästi luontoalueita.

Yhteiskunnissa vakaat ja sopuisat olot ovat tärkeitä ympäristönsuojelulle. Silloin voidaan solmia kansainvälisiä sopimuksia ja siirtää teknologiaa.

”Mutta jos maat sulkeutuvat entisestään, käyvät vähemmän kauppaa, asettavat tulleja ja rajoittavat liikkumista, muuttuu yhteistyö myös ympäristökysymyksissä vaikeaksi.”

Ilmassa on sekä suotuisaa että epäsuotuisaa kehitystä. Korona osaltaan on lyönyt kapuloita rattaisiin ja sulkenut rajoja. Silti kalentereihin sovitellaan yhä kansainvälisiä ilmastokokouksia ja sopimuksista pidetään kiinni.

Vedenalainen melu on yksi uusimmista tunnustetuista ympäristöongelmista. Veden alla ääni kulkee paremmin ja nopeammin kuin ilmassa. Esimerkiksi delfiineillä on huomattu moottorimelun hankaloittavan niiden keskinäistä kommunikointia.

Äänet voivat haitata eliölajien liikkumista ja elintoimintoja ja aiheuttaa ylipäätään stressiä. Ongelman laajuutta ei vielä tunneta. Sitä on kuitenkin syytä tutkia, koska meriliikenne kasvaa vauhdilla.

Hyytiäisen mukaan laivat ovat sinänsä hyvä ja ekologinen tapa kuljettaa suuria määriä tavaraa.

”Liikennettä pitäisi suunnata tietyille alueille, jottei se haittaisi joka paikassa.”

Laivojen pohjissa ja painolastivesissä kulkee myös vieraslajeja, kuten simpukoita.

Hyytiäisen mukaan kansainvälistä lainsäädäntöä on kehitetty merenkulun vieraslajiongelmien hillitsemiseksi. Vieraslajien vaarana on, että ne syrjäyttävät vesistöjen alkuperäisiä lajeja.

Noin 10 000 vuotta sitten muodostunut Itämeri on niin nuori, että koko lajiston voidaan katsoa olevan tulokkaita. Meri eliöineen on jatkuvassa muutoksessa, jota ilmastonmuutos nopeuttaa hyvin paljon.

Kari Hyytiäinen

  • Itämeren suojelun ekonomian professori Helsingin yliopistossa vuodesta 2013.
  • Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan varadekaani.
  • Metsänhoitaja, väitellyt tohtoriksi 2004.
  • Työskennellyt MTT:ssä maatalouden ympäristö­kysymysten parissa.
  • Kotoisin Saarijärven Kalmarista, asuu Hyvinkäällä.
  • Harrastaa luonnossa liikkumista jalan, pyöräillen ja meloen.

Lue lisää

Itämeri ei saa olla kaatopaikka

WWF: Suomi toiseksi paras Itämeren suojelija – Puola pahin rehevöittäjä

Itämeri-professuuri sai jatkoa – Helsingin kaupungilta ja Helsingin yliopistolta rahaa yhteensä 115 000 euroa

Hevosharrastajatko pahimpia rehevöittäjiä? Hippoksessa ihmetellään