Kunnat uhkaavat jakautua hyvinvoinnin perusteella – tutkijoiden mukaan alueellista tasa-arvoa voisi lisätä esimerkiksi monipaikkaisuutta helpottamalla

Kuva: Jukka Pasonen

Suomen kunnat jakautuvat kahteen kastiin. Yhtäällä ovat menestyvät kaupunkialueet ja niitä ympäröivät kunnat joissa esimerkiksi työllisyysaste, huoltosuhde ja mediaanibruttotulot ovat maan keskiarvoa paremmalla tasolla.

Toisaalla taas ovat keskivertokunnat ja laajat, taantuvat maaseutualueet. Näissä kunnissa esimerkiksi korkeakoulutettujen asukkaiden määrä on menestyviä kaupunkialueita alhaisempi, väestö iäkkäämpää ja muuttoliike suuntautuu niistä pois.

Kuntien jaottelu perustuu Kalevi Sorsan -säätiön julkaisemaan tutkimukseen, jossa selvitettiin Suomen kuntien välistä tasa-arvoa. Kalevi Sorsa -säätiö on Sdp:tä lähellä toimiva ajatushautomo.

Kaikkia Manner-Suomen kuntia vertailtiin keskenään 11 muuttujan perusteella. Muuttujien joukossa olivat yllä mainittujen lisäksi muun muassa laajakaistayhteyksien määrä, lapsiperheköyhyys ja asuntolainojen määrä.

Suomalaiset menestyvät edelleen maailmanlaajuisesti hyvin erilaisissa tasa-arvoa mittaavissa tutkimuksissa. Kuntavertailun perusteella maan eri alueet uhkaavat kuitenkin jakautua voittajiin ja häviäjiin. Syinä ovat muun muassa viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut työelämän rakennemuutos maanviljelystä palveluihin ja väestön ikääntyminen.

Vertailun perusteella käy ilmi, että myös suurilla kaupunkiseuduilla syrjäytymisriski on otettava huomioon. Esimerkiksi Turku, Tampere ja Oulu menestyvät maan keskiarvoa paremmin, mutta osalle asukkaista ei kyetä järjestämään riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluita.

Nämä ongelmat ovat vielä suurempia keskivertokunnissa ja taantuvilla alueilla. Tutkimuksessa huomautetaankin, että: "yksi maailman kehittyneimmistä hyvinvointivaltioista tarjoaa tämän tutkimuksen valossa asukkailleen melko epätasaisesti hyvinvointia."

Tutkijat arvostelevat Suomen valtionosuusjärjestelmän toimivuutta. Heidän mukaansa kunnille maksettavat valtionosuudet eivät riitä paikkaamaan rakenteellisia ongelmia, jotka keskivertokunnilla ja taantuvilla kunnilla on. Samalla kuntienväliset tulonsiirrot vaikeuttavat palveluiden järjestämistä kunnissa, jotka ovat järjestelmän maksajia.

Kuntien jaottelun perusteella raportin kirjoittajat ehdottavat, että erilaisilla kunnilla voisi olla erilaisia tehtäviä. Kirjoittajat katsovat, että nykyisin ihmisten tasa-arvoinen kohtelu jää kuntien tasa-arvoisen kohtelun jalkoihin. Kuntien tehtävien erottelu auttaisi heidän mukaansa kiinnittämään huomiota ihmisten hyvinvointiin.

Käytännössä ihmisiin keskittyminen voisi tarkoittaa, että esimerkiksi kuntien sivistystehtäviä kuten koulutusta ei järjestettäisi kaikissa kunnissa. Yksi raportin politiikkaehdotuksista on kiinnittää aiempaa enemmän huomiota maakuntakeskusten kehittämiseen.

Kirjoittajat painottavat myös monipaikkaisuuden lisäämistä. Esimerkiksi verotukseen ja äänestämiseen liittyvistä perustuslaillisista rajoitteista pitäisi heidän mukaansa keskustella osana monipaikkaisuuden edistämistä.

Tutkimusraportin ovat kirjoittaneet saksalainen maantieteen professori Stefan Fina ja maanmiehensä, talousmaantieteilijä Bastian Heider.

Heidän lisäkseen kirjoittamassa ovat olleet Kalevi Sorsa -säätiön hankevastaava Maija Mattila, toiminnanjohtaja ja julkis-, hyvinvointi- ja valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen, tilastokeskuksen yliaktuaari Mikko-Waltteri Sihvola ja Sdp:n poliittisen valmistelun päällikkö Kaisa Vatanen.