Maallemuuttajien unelma paloi Loviisassa vain kolme kuukautta muutosta – nyt tilalle siirretään vanha hirsitalo Keuruulta

Vahtiloiden unelmatalo paloi poroksi marraskuisena aamuna vuosi sitten. Kuva: Milla Vahtila

Ruuvimeisseli, momenttiavaimen hylsy, litistynyt kuparipannu, lusikka – siinä liki kaikki, mitä palaneen hirsitalon raivauksesta seuloitui. Talo tuhoutui palossa kokonaan, jäljelle jäivät vain perustuskivet ja betoniset portaat.

Milla Vahtila istuu kaivinkoneen puikoissa ja siirtää tiiliä aitan piippua varten. Markku Vahtila latoo uutta tiilikuormaa.

Aitasta on tulossa väliaikainen asunto Vahtiloille siksi aikaa, kunnes uusi talo valmistuu. Ollaan Loviisan Malmgårdissa, minne helsinkiläispariskunta muutti heinäkuussa 2020. Maaseudulta oli löytynyt unelmien paikka, vanha hirsinen kartanon työläisten talo, mihin edellinen omistaja oli jo remontoinut 40 neliön asunnon, jossa Vahtilat asuivat aluksi.

Talon keskiosa ja toinen pääty olivat kylmillään, ja ne oli tarkoitus kunnostaa pikkuhiljaa.

Kunnes neljän aikaan lauantaiaamuna marraskuun seitsemäntenä päivänä palohälytin alkoi piipittää.

Markku juoksi alasti kahden jauhesammuttimen kanssa ulos sammuttamaan, ja Milla soitti hätänumeroon. Markku tiesi jo silloin, ettei pienistä kuuden kilon jauhesammuttimista ollut mitään hyötyä, mutta oli pakko yrittää, ettei jälkeen päin tarvitsisi jossitella.

Palokunnan tulo 35 kilometrin päästä Porvoosta kesti ikuisuudelta tuntuvat yli 20 minuuttia. Markku heitteli ulos vaatteita, koppasi päätykuistilta kaikki avaimet ja ymmärsi siirtää auton talon vierestä kauemmas. Auton takavalon umpio oli jo alkanut sulaa kuumuudesta.

Milla on valo- ja mediakuvaaja ja lyhyen Loviisassa asumisen aikana hän oli ottanut tuhansia kuvia, joista hänellä ei vielä ollut kopioita. Hän vei ensimmäisenä turvaan kamerakalustonsa ja kovalevynsä, että kuvat säästyisivät.

Myös leopardikekko terraarioineen ja kani häkkeineen ehdittiin saada turvaan palon tieltä.

Milla on ajanut yhden kesän kuorma-autoa. Hän opetteli käyttämään kaivinkonetta, jonka Vahtilat vuokrasivat perustuskivien siirtoa varten. Kuva: Kari Salonen

Kun palokunta saapui, palomestari otti tulipalosta kuvia pädillään. Millasta se tuntui hullulta, mutta saman tien hänkin alkoi kuvata paloa.

"Keskityin koko päivän kuvaamiseen, olin kuin työmoodissa. Tajusin, ettei tätä usko jälkikäteen, ellei kuvaa."

Kuvista tuli hienoja, sillä talo paloi upeana roihuna, kun syksyinen aamu valkeni pitkästä aikaa kirkkaana ja aurinko nousi savuverhon takaa. Vahtiloiden unelma muuttui hiileksi ja tuhkaksi.

Luhtiaitan Vahtilat löysivät Tuurin kylästä Pohjanmaalta. Siitä on tarkoitus tulla rakennusaikainen koti. Kuva: Kari Salonen

Palon syttymissyytä ei ole saatu varmuudella selville. Todennäköisenä pidetään kuistille viriteltyjä jouluisia ledvaloja, koska palo syttyi talon keskeltä. Kylmällä puolella ei ollut sähköjä eikä siksi myöskään palohälyttimiä, joten palo ehti levitä ennen kuin Vahtilat heräsivät.

Tuli tuhosi lähes kaiken. Talon keskiosaan oli raahattu kaikki suvun säästellyt vanhat huonekalut. Ne paloivat, samoin mummin ja vaarin vanhat lelut. Siellä oli myös työkaluvarasto, mistä jäljelle jäi vain yksi ruuvimeisseli.

Palanut talo oli rakennettu vuonna 1917. Vakuutuskorvauksista on vielä vähän vääntöä, mutta todennäköisesti vakuutus korvaa vain alle puolet vastaavan uuden talon hinnasta, koska talo oli niin vanha ja vähän remontoitu.

"Jos olisimme myyneet tämän tontin ja ostaneet uuden talon, olisi jäänyt rahaa remonttiinkin. Mutta meille ainoa oikea ratkaisu oli siirtää palaneen talon paikalla toinen vanha hirsitalo."

Keuruulta siirrettävän talon osia on jo tuotu Loviisaan. Itse talo piti siirtää lokakuun viimeisellä viikolla, mutta ajankohtaa lykättiin marraskuun alkuun. Kuva: Kari Salonen

Pariskunta harjoitteli siirtämällä tontille vanhan luhtiaitan Pohjanmaalta. Siihen Markku opetteli veistämään hirsiä palaneen talon osittain hiiltyneistä hirsistä lahonneiden pohjakerrosten tilalle.

Taloa he etsivät ensin netistä ja sitten soittamalla läpi perinnerakentajia. Nämä neuvoivat laittamaan ilmoituksen Maaseudun Tulevaisuuteen. Se toimi.

"Laitettiin kaksi pientä ilmoitusta: Etsitään 8x20 metrin kokoista hirsitaloa tulipalossa tuhoutuneen tilalle. Tuli kymmeniä soittoja. Kokeiltiin myös muita lehtiä, muttei niistä tullut mitään", Milla kertoo.

Keuruulaisen miehen puhelu vakuutti, kun tämä kehui, että hänellä on Vahtiloille täydellinen talo.

"Kyllähän se oli, 1790-luvulla rakennettu hirsitalo, jossa katto oli kunnossa eikä sisään tullut vettä. Siinä ei ole asunut kukaan 1970-luvun jälkeen, vaan perikunta omisti sen. Se on unelmien talo", Vahtilat huokaavat. He ehtivät nähdä monta taloa, johon oli isketty muovimatot lattiaan, tehty sisälle sauna ja vaihdettu ikkunat isoruutuisempiin. Ne eivät viehättäneet.

Hippipaku Kuukkeli on palvellut Millan ja Markun majapaikkana tontilla keväästä myöhäiseen syksyyn saakka. Koirat Sisu ja Hukka nauttivat maalla asumisesta, samoin Pumba-kani. Kuva: Kari Salonen

"Vuosi sitten tuntui niin epätodelliselta, että meillä on hirsitalo maalla. Sitten tuntui vielä epätodellisemmalta, että taloa ei enää ole, vaan se paloi. Mutta sitäkin kreisimpää on kaikki sen jälkeen tapahtunut", Vahtilat huokaavat kumisaappaat kurassa syksyisellä tontillaan.

Suunnitelmat syksylle ja talvelle ovat selvät: perustusten tekoa, aitan rakentamista, talon siirto, ikkunat, katto, seinät...

Jos ei pysytä aikataulussa, ei oteta stressiä. Vahtiloiden rahat eivät riitä siihen, että he teettäisivät työt muilla, joten he ovat päättäneet opetella ja tehdä mahdollisimman paljon itse.

Hommaa helpottaa, että Vahtilat eivät olleet ehtineet irtisanoa vuokra-asuntoa Helsingissä ennen Loviisaan muuttoaan. Siellä he ovat nyt käyneet noin kerran viikossa pesemässä pyykkiä ja hoitamassa Hilla-gekkoa. Muun ajan viime keväästä syksyyn he ovat majailleen hippipaku-Kuukkelissa, jonka he hankkivat ennen ensimmäistä talon ostoa maallemuuton kaipuussaan.

Koirat saivat painaa leimansa uuden talon perustuksiin. Kuva: Kari Salonen

Nälkä kasvoi syödessä, Milla nauraa muistellessaan toisen talon hankintaa.

"Haluttiin entistä vanhempi, missä on lankkulattiat ja kaikki alkuperäiset osat tallella. Ja se löytyi!"

Vahtilat eivät olleet ikinä ajatelleet rakentaa taloa ja olivat myös talojen siirtämistä vastaan. Nyt he ovat kohta tehneet molemmat, sillä käytännössä siirrettävä talo pitää lähestulkoon rakentaa uudestaan, sillä itse tekemällä säästää paljon.

"Perustusten tekoon saatiin tarjouksia 30:sta 50:een tonniin. Kaikki kauhistelivat, ettei ainakaan kivijalkaa voi tehdä itse. Lopulta meni hermot – tehdään ite, ei se nyt niin vaikeeta voi olla. Nyt on laskettu, että perustukset maksoivat noin 20 tonnia ja tehtiin vielä kellarikin", Markku sanoo.

Vanhojen hirsitalojen hinnat vaihtelevat paljon, viidestä kahteenkymmeneentuhanteen. Keuruun talosta Vahtilat maksoivat "ihan sairaan paljon"." Yritettiin tinkiä viikkotolkulla, mutta oltais harmiteltu loppuelämä, jos ei oltais saatu sitä".

Ensin Vahtilat ajattelivat vuokrata nosturin ja koota talon kahdestaan, mikä olisi ollut hidasta. Sitten he löysivät rekkakuskit, jotka purkavat talon rekan kyytiin ja kasaavat pystyyn viidessä päivässä.

Malmgårdin maisemasta on tullut Vahtiloille lyhyessä ajassa erityisen rakas. Siirrettävä talo nousee samaan maisemaan kuin palanut talo. Kuva: Kari Salonen

Tulipalon jälkeen Vahtilat kuulivat monia uskomattomia tarinoita paloista. Ne toivat suhteellisuudentajua: ei meille käynyt niin pahasti kuin voi käydä. Kukaan ei kuollut eikä kaikki omaisuus mennyt.

Palon jälkeen Vahtiloille oli tärkeää vierailla palolaitoksella, missä käytiin yön tapahtumat yhdessä läpi. "Me oltiin paikalla koko sammutuksen ajan, mutta ei voitu kyseenalaistaa, mitä ne tekivät. Vakuutustarkastajakin ihmetteli näkyä, sillä talo ei näyttänyt palaneelta vaan tuhotulta."

Heti paljon jälkeen Vahtilat halusivat asentaa toimivan palovaroitinjärjestelmän Helsingin asuntoonsa. Sellainen tulee myös aittaan ja uuteen taloon. Lisäksi palokunta on luvannut järjestää pariskunnalle ensisammutuskurssin.

Vahtilat eivät halua ajatella, että tulipalolla oli joku tarkoitus. Ei kaikella ole, on vain huonoa tuuria.

"Olin ajatellut, että maailma romahtaa, jos talo palaa. Mutta kun niin kävi, niin huomattiin, että tästäkin selviää. Ei meitä harmita, että ostettiin talo, sillä ei me muuten tiedettäisi, että maalla asuminen on oikea juttu meille. Mitä vaan voi tapahtua, mutta silti pitää rohkeasti tehdä asioita", Milla sanoo.

Lue myös:

Katso tunteellinen video talon kohtalosta: Maallemuuttaneen pariskunnan vanha hirsitalo paloi – etsivät nyt tilalle toista vanhaa hirsirunkoa

• Milla Vahtila, 31, on valo- ja videokuvaaja, tiedottaja ja biologi ja kotoisin Helsingistä. Voittanut kolmesti leuanvedon SM-hopeaa.
• Markku Vahtila, 32, on viittä vaille valmis fysioterapeutti ja kotoisin Haminasta. Yhdeksänkertainen telinevoimistelun Suomen-mestari, erityislajina renkaat.
• Naimisissa 9 vuotta, perheessä koirat Sisu ja Hukka, kani Pumba ja gekko Hilla.
• Siirtävät hirsitalon Keuruulta Loviisan Malmgårdiin palaneen talon tilalle.
• verkkosivut www.voimavahtila.fi