Näin onnistut viherkasvien lisäyksessä: Pajuteetä ja kimppajuurrutusta kannattaa kokeilla, jos aikaa ei ole paljon - Kantri - Maaseudun Tulevaisuus
Kantri

Näin onnistut viherkasvien lisäyksessä: Pajuteetä ja kimppajuurrutusta kannattaa kokeilla, jos aikaa ei ole paljon

Maaliskuun valo herättelee huonekasveja jo uuteen kasvuun. Nyt on otollinen aika napsia niistä myös pistokkaita. Monet kukkaikkunan kasveista on helppo saada juurtumaan, kunhan tarjolla on riittävästi lämpöä ja kosteutta.
Säde Aarlahti
Nyt on hyvä aika lisätä huonekasveja pistokkaista.

Pistokaslisäys on edullinen ja usein myös vaivaton tapa lisätä kodin kasveja. Samalla se tuo mukavaa seurattavaa kevättalviselle ikkunalaudalle. Pienten juurien kasvu tuo jo merkin keväästä, vaikka luonto ulkona vielä uinuu talviunta. Kun ajankohta on oikea, voi kotikonstein lisätä hieman haastavampiakin lajeja.

Juurtumisen edellytyksenä ovat oikea ajoitus ja emokasvin hyvä kunto. Paras aika pistokastaimien leikkaamiseen on keväällä juuri, kun uusi kasvu n pyörähtänyt käyntiin, ja versojen kärjistä pilkistää uutta, vihreää kasvua. Mitä paremmassa kunnossa emokasvi on, sitä paremmat edellytykset ovat myös pistokkaan juurtumiseen.

Pistokkaista tutuimpia ovat latvapistokkaat, jotka leikataan versojen kärjistä. Hyvä pituus latvapistokkaalle on 5–15 senttimetriä. Pistokkaat leikataan aina hieman lehden tai nivelen alapuolelta. Elinvoimaisessa pistokkaassa on 2–3 lehteä tai lehtiparia, joista alimmat poistetaan.

Latvapistokkaista lisätään esimerkiksi kiinanruusua, jättipeikonlehteä, enkelinsiipeä, pelargoneja, verenpisaroita , fiikuksia, liisukoita, pitsilehtiä, huonearaliaa, rahapuuta sekä joulu- ja pääsiäiskaktuksia.

Varsipistokkaista, eli verson keskeltä leikattavasta palasta, lisätään monia köynnöstäviä kasveja, kuten murattia, kultaköynnöstä, tuoksuköynnöstä ja posliinikukkia. Myös reunustraakkipuun ja jukkapalmun lisäys tapahtuu varsipistokkaasta, niiden pistokkaissa vain ei ole lehtiä.

Perinteinen tapa pistokkaiden juurruttamiseen on sujauttaa ne pieneen vesiastiaan, jossa juurten kehittymistä pääsee seuraamaan suoraan aitiopaikalta. Sijoita pistokasastia lämpimään ja vedottomaan paikkaan suojaan terävältä keskipäivän auringolta. Seuraa, että varrenpäät säilyvät veden pinnan alapuolella, eikä tyvissä näy merkkejä pilaantumisesta. Uudet, vaaleat juurenkärjet kasvavat esiin useimmiten kahden viikon sisällä.

Koti-ikkunan kasvatuksissa voi kokeilla myös pieniä erityiskonsteja. Viime aikoina suosioon on noussut etenkin pajuveden käyttö. Pajuvettä varten tuikataan vesipurkkiin muutama lyijykynänpaksuinen pajunverso reilua viikkoa ennen huonekasvipistokkaiden leikkaamista. Nopeina juurtujina tunnetut pajut erittävät veteen aineita, jotka houkuttelevat myös pistokkaat juurtumaan tavallista nopeammin. Varsinaiset pistokkaat lisätään näiden apupistokkaiden joukkoon.

Jos aikaa ei ole useita päiviä, voi juurruttamista varten valmistaa pajuteetä: 2–3 pajunoksaa leikataan kattilan pohjalle 1–2 sentin pituisiksi pätkiksi. Päälle kaadetaan noin puoli litraa kiehuvaa vettä, ja oksien annetaan liota vedessä yön yli. Aamulla pajut siivilöidään pois, ja vesi käytetään pistokkaiden juurrutukseen.

Samalla periaatteella toimii myös kimppajuurrutus. Siinä helposti juurtuvia huonekasvipistokkaita juurrutetaan yhdessä vaikeammin juurtuvien oksien kanssa. Tieteellistä näyttöä yhteisjuurrutuksen hyödyistä ei ole, mutta harrastajan etuna on se, että hauskoista kokeiluista ei ole haittaakaan.

Kokeilunarvoisia lajeja kimppajuurrutukseen ovat kasvimaailman superäidit eli rönsyliljat ja juorut. Näiden helppohoitoisten kasvien rönsyt ja pistokkaat tuntuvat joskus juurtuvan pelkästä ajatuksen voimasta.

Jos juurten seuraaminen ei kiinnosta, voi pistokkaat ammattilaisten tavoin juurruttaa suoraan omiin ruukkuihinsa kosteaan, ilmavaan taimimultaan. Tällöin päästään usein myös kaikkein nopeimpaan lopputulokseen. Pistokkaat työnnetään multaan noin 23 sentin syvyyteen, ja ruukun päälle pingotetaan kirkas, nurkasta auki leikattu muovipussi tai puolitettu muovipullo.

Korkea ilmankosteus on tärkeää, jotta pistokkaan voimavarat saadaan kohdistettua juurten kasvuun. Valmiit pistokasruukut nostetaan valoisalle, muttei paahteiselle paikalle. Suora, kirkas auringonvalo on juurtuville taimille liian ankaraa.

Vedessä juurrutetut pistokkaat siirretään ruukkuihin, kun juuret ovat kasvaneet parin, kolmen sentin pituisiksi. Kuten edellä, sujautetaan ruukkujen päälle kirkas muovihuppu suojaamaan liialta kosteuden haihtumiselta. Huput voidaan ottaa pois, kun pistokkaan kärjessä on näkyvissä selviä merkkejä uudesta kasvusta.

Osaa huonekasveista voidaan lisätä versojen sijaan kokonaisista lehdistä tai lehdenpaloista. Näitä kasveja ovat paavalinkukat, soilikit, monet begoniat ja isoanopinkieli. Tuntuu huikealta saavutukselta, kun pienestä lehdenpalasta kasvaa esiin kokonainen taimi. Usein peräti taimien ryöppy. Lehtipistokkaat työnnetään multaan 1–2 sentin syvyyteen. Niidenkin kohdalla on muistettava huolehtia riittävän korkeasta ­ilmankosteudesta.

Lue lisää

Eikö piikkikruunu kuki? Katso vinkit huonekasvien sielunelämään

Ethän tapa huonekasvejasi? Asiantuntija kertoo, mikä on huonekasvien yleisin kuolinsyy talvella

Kysely paljastaa: Näin miesten ja naisten huonekasvimieltymykset eroavat

Suomalainen innovaatio: viherseinän juuriston mikrobit hajottavat ilman myrkkyjä ravinteiksi