Heli Värinen ompelee sohvanpäälliskankaita. Kaikissa sohvissa on irtopäälliset, joten niitä voi vaihdella halutessaan. Kuva: Johannes Tervo
Pihanavetasta alkanut huonekaluyritys on pitänyt kovinakin aikoina tuotannon Suomessa – Hakolan uudistaminen vaati rohkeita päätöksiä
Jari Hakola jatkoi vanhempiensa työtä ja nyt hänen tyttärensä Annaleena Hämäläinen on osa sukupolvien ketjua. Nyt Hakola kiinnostaa tiedostavia asiakkaita.
Jari Hakola valmisti jo pikkupoikana nappeja vanhempiensa huonekaluverstaalla. Perheen esikoinen seurasi vanhempiensa jalanjälkiä. Kuva: Johannes Tervo19.4.202022:30
Perjantai oli viikon jännittävin päivä. Jari Hakolan isä Eero Hakola kapusi maanantaisin huonekaluilla lastatun koppiauton kyytiin ja lähti Itä-Suomeen myymään mööpeleitä ovelta ovelle. Perjantaisin hän palasi kotiin.
Koko perjantain viisivuotias Jari Hakola odotti, josko isä saapuisi, mutta yleensä koppiauto kaartoi kotipihaan vasta myöhään yöllä.
Välillä isä toi mukanaan tuliaisia. Kerran hän oli saanut sohvakaupassa vaihdossa luistimet, jotka Jari Hakola sai itselleen.
Pian pelkkä huonekalujen myynti ei enää riittänyt. Jurvassa kymmenissä navetoissa ja autotalleissa valmistettiin huonekaluja.
Vuonna 1969 Hakolan tilallakin lehmät laitettiin pois ja vanhaan navettaan perustettiin sohvaverstas. Kaavat saatiin lainaan naapurista.
”Perheessämme oli neljä lasta. Isä ja äiti olivat aina tekemässä sohvia, mummo hoiti meitä. Välillä kävimme verstaalla askartelemassa”, Jari Hakola muistelee.
Liiketoiminta kasvoi, ja suurimmillaan yrityksessä oli viitisenkymmentä työntekijää. Tehtaan varastossa on edelleen kuusi polkupyörätelinettä noilta ajoilta.
Vaasan kauppakorkeakoulun käynyt Jari Hakola astui vanhempiensa yrityksen palvelukseen 1983. Isä oli tuolloin jo ehtinyt kyllästyä huonekalualaan, joten pian yritys myytiin ulkopuoliselle. Kaupan yhteydessä Jari Hakolasta tuli toimitusjohtaja.
Tehtaan vanuvarasto on täynnä erilaisia pehmusteita. Materiaalin väri kertoo mihin tarkoitukseen se on suunniteltu. Kuva: Johannes TervoHakola johti yritystä vuodet 1988–1993. Liiketoiminta kukoisti, vienti veti ja Keski-Euroopan myynti kasvoi jatkuvasti. Edes lama ei tuntunut iskevän firmaan kovin suurella voimalla.
Sitten omistajalta tuli uusi linjaus: tuotanto siirrettäisiin ulkomaille halvempien kulujen perässä.
”Siinä vaiheessa jäin pois”, Jari Hakola sanoo.
Hakola perusti uuden yrityksen aivan lähelle, konkurssiin menneen huonekalutehtaan tiloihin. Se sai nimekseen Hakola Huonekalu Oy. ”Jatkoin siitä mihin olin jäänyt, ja otin viisi työntekijääkin mukaani.”
Vuonna 2000 Jari Hakolan taakse jääneen firman toiminta loppui, ja vuonna 2005 Hakola pääsi muuttamaan takaisin alkuperäisiin tiloihinsa Eero Hakolan navetan naapuriin.
Huonekalujen valmistus oli aluksi varsin pienimuotoista. Liikevaihto oli vuositasolla 500–600 tuhatta euroa, sillä maksoi velat ja pärjäsi mukavasti.
”Vuoden 2010 jälkeen näimme, että markkinat alkoivat hiipua aika voimakkaasti. Ketjuuntuminen ja halpatuotanto jyräsivät, Ikeakin tuli kunnolla Suomeen”, Jari Hakola kertoo.
Hakola alkoi vakavasti pohtia yrityksensä myymistä, jos sen vain joku haluaisi ostaa.
Siinä vaiheessa hänen tyttärensä Annaleena Hämäläinen astui isänsä rinnalle.
”Tajusin, etten kestä katsoa vierestä, kun isän ja paapan elämäntyö vain loppuu. Silloin aloimme isän kanssa pohtia, jos kokeilisimme vielä uudenlaisella konseptilla”, Hämäläinen sanoo.
Hämäläisen lopputyö Aalto-yliopistosta käsitteli huonekalukaupan toimimista verkossa. Lopputyö tehtiin Hakolalle.
Uudistettavaa riitti. Hakolan mallistossa oli aiemmin ollut parikymmentä sohvamallia, joita verhoiltiin kymmenillä kankailla. Lähes kaikki saivat lähteä, tilalle tuli kaksi mallia ja vain muutama kangas. Myynti lähti rajuun kasvuun.
”Liikevaihto tuplaantui joka vuosi, viime vuonna se oli viisi miljoonaa euroa. Oli yllätys, kuinka verkkokauppa alkoi vetää heti niin hyvin”, Jari Hakola sanoo.
Jari Hakolan mukaan tehtaalla pyritään muuttamaan toimintaa jatkuvasti vastuullisemmaksi. Suuri osa sohvista postitetaan nykyään uudelleenkäytettävissä pakkauksissa. Kuva: Johannes TervoOman linjan vetäminen pelasti jurvalaisen huonekalufirman. Jari Hakolalle vaikeinta uudistuksessa oli mallien karsiminen. Aiemmin jos kauppa ei syntynyt, asiakkaalle tarjottiin uudenlaista mallia tai väriä. Kankaita tilattiin viiden tai kymmenen metrin palasina, mikä oli tietysti kallista.
Nykyään kerralla tilataan tuhat metriä kangasta ja tuotanto on huomattavasti tehokkaampaa. Sohvat valmistetaan silti edelleen vain tilauksesta.
Hakolan huonekaluja ostavat pääosin tiedostavat, 30–40-vuotiaat kaupunkilaiset.
”Ennen teimme tavallisille ihmisille tavallisia kalusteita. Nyt on pakko erikoistua ja löytää oma pieni lokero, että pärjää”, Hakola sanoo.
Hakolan oma myymälä perustettiinkin Helsingin ydinkeskustaan, sillä verkkokaupan tilauksista 95 prosenttia tuli sieltä. Jälleenmyyjät on karsittu minimiin, ja suuri osa ostoksista tehdään Hakolan omasta verkkokaupasta.
Yhden sohvan valmistamiseen menee yleensä viikko, mutta jos oikein kiire on, niin kyllä yksi olohuoneen kruunu saadaan lähetyskuntoon vajaassa työpäivässä.
Toimitusaika asiakkaalle on normaalisti 3–4 viikkoa.
Vastuullisuus tarkoittaa Hakolassa sitä, että kaikkien materiaalien alkuperä tunnetaan. Sohvan rungot valmistetaan kahdenkymmenen kilometrin päässä pienessä perheyrityksessä. Sohvien vaneriosat valmistetaan UPM:n tehtaan leikkuuylijäämästä.
Istuintyynyt leikataan Ähtärissä, vanu valmistetaan Kankaanpäässä, metalliosat Kurikassa ja selkätyynyt Jalasjärvellä.
”Tyynyt ja rungot vievät todella paljon tilaa, joten emme pysty varastoimaan niitä kovin paljoa, vaan niitä tulee jatkuvana virtana”, Hakola kertoo.
Suuri osa kankaista tulee belgialaiselta tehtaalta, johon myös Jari Hakolan isä luotti. Puuvillaa Hakolalla käytetään hyvin vähän, verhoiluun valitaan pesunkestäviä ja likaa hylkiviä kankaita.
Materiaalit hyödynnetään mahdollisimman tarkasti. Vaahtomuovisilppu rouhitaan uusintakäyttöä varten ja vanu jalostetaan askartelutarkoituksiin. Kangas- ja nahkatilkut toimitetaan yrityksille, jotka ompelevat niistä laukkuja ja kukkaroita. Tehtaalla syntyneellä purulla lämmitetään runkoja valmistavan yrityksen tilat.
”Siniseen prässiin menee sekajäte, ja se päätyy poltettavaksi. Se täyttyy koko ajan hitaammin.”
Suuri osa sohvista kääritään uudelleenkäytettäviin pakkauksiin ennen lähettämistä tilaajalle. Tehtaan katolle ollaan puolestaan asentamassa aurinkopaneeleita.
”Vastuulliset teot ovat meille arkipäivää, ja pyrimme jokaisessa asiassa miettimään, miten voisimme tehdä sen vastuullisemmin”, Annaleena Hämäläinen sanoo.
Yksi tärkeä valinta on myös se, että Hakola ei myy sohviaan ulkomaille. Jälleenmyyjä Finnish Design Shop saattaa myydä yksittäisiä Hakolan huonekaluja rajojen yli, mutta Hakolassa siihen puoleen ei ole satsattu.
”Meidän mielestämme valmistuksen pitäisi olla mahdollisimman paikallista eli meidän sohviamme ei tarvitse lähteä viemään lentorahdilla Japaniin”, Hämäläinen sanoo.
"Värit ovat tulleet takaisin. Viisi vuotta sitten vaaleanharmaa oli ehdottomasti suosituin väri. Nyt tehtaalla näkee paljon tummanvihreää, okrankeltaista ja vaaleanpunaista. Kaikissa sohvissa on irtopäälliset, joten niitä voi vaihdella halutessaan", Annaleena Hämäläinen sanoo. Uuden, nykyistä suuremman liiketilan oli tarkoitus aueta Helsingissä toukokuussa. Kuva: Jaana KankaanpääVaikka Jari Hakola on tällä hetkellä Hakolan toimitusjohtaja, yrityksen luova johtaja Annaleena Hämäläinen on perheyrityksen pääomistaja.
Isänsä tavoin Hämäläinen vietti lapsuudessaan paljon aikaa huonekalutehtaalla leikkien. Vanuvarasto oli Hämäläisen ja hänen siskonsa suosikkipaikka, siellä syntyivät parhaat majat. Tehtaan työntekijät tosin välillä suuttuivat, kun lapset sekoittivat pehmustepinot.
Hakola oli Hämäläisen ensimmäinen työpaikka. Hän aloitti nurmikoiden ajamisella, mutta siirtyi pian sisätöihin siivoamaan ja pussittamaan tyynyjä.
Kaikesta huolimatta Hämäläinen ei uskonut, että hän päätyisi jatkamaan isovanhempiensa aloittamaa liiketoimintaa. Huonekalualalle hän halusi jäädä, mutta tarkempaa suunnitelmaa hänellä ei ollut.
Kun Jari Hakola alkoi suunnitella perheyrityksen myymistä, alkoivat Hämäläisen tulevaisuudensuunnitelmat kirkastua. Kaikesta päätellen valinta oli oikea, eikä Hämäläinen voisi enää kuvitellakaan työskentelevänsä jonkin toisen yrityksen leivissä.
Vaikka Hämäläinen asuu ja työskentelee nykyään Helsingissä, vierailee hän säännöllisesti vanhoilla kotikulmillaan Jurvassa. Hänen poikansa ovat myös jatkaneet perheen perinnettä huonekalutehtaalla leikkimisessä.
”He haluavat aina päästä tehtaalle ja ensimmäisenä vanuvarastoon. Tavoitteenani on, että jos omat poikani haluavat, he voivat aikuisina jatkaa firmassa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
